Minun eloni on nykyään vauva-arkea ja lastenhoitoa. Tässä arjessa löytää taas uudenlaisia, tai ehkä välillä unohdettuja näkökulmia maailmaan. Kun ei ole aikaa kummemmin mihinkään, joutuu väkisinkin yksinkertaistamaan ja ennen kaikkea pysähtymään tähän ja nyt. Silloin saatan nähdä paremmin, mitkä ovat onneni palasia tässä hetkessä.
Kauan sitä valmistelin ja suunnittelin, tilasin muutamia kankaita, pyörittelin tarvikkeita ympäriinsä ja piirtelin kaavoja vähitellen, kunnes lopulta pääsin ompelemaan! Viimeksi olin tainnut ommella syksyllä 2011, joten ei ollut mikään yllätys, että nyt olisin voinut nyt ommella, leikata, värkätä ja taas ommella vaikka kolme vuorokautta putkeen. Sain aikaiseksi isommalle lapselle fleecehousut ja pienemmälle parit housukokeilut, mm. nuo kuvassa näkyvät pussihousut. Kuviollinen trikookangas on hankittu Seliasta. Näyttää siltä, ettei tuota kangasta enää sieltä löydykään, joten en muista nimeä. Höh...
Mutta niin vaan uudestaan ja uudestaan huomaan, että käsityöläisyys minussa jollakin tavalla asuu ja kaikki omin käsin näpertäminen tekee onnelliseksi. Sitten kun vielä on sellainen illuusio, että muka osaisin aika paljon kaikenlaista, niin ne näperrykset ovat usein aika vitsikkäitä: aloitan, sähellän, teen ja työstän, mokaan, peitän virhettä, mokaan vähän lisää, suttaan liimalla tai värillä, leikkaan väärästä kohdasta, kun en jaksa käyttää malleja jne. Mutta loppujen lopuksi olen niin tyytyväinen kaiken sen sotkun keskellä! :)
Olen nyt keväällä tutustunut vihdoin Pinterestiin ja sieltäpä löytyykin aivan holtittomasti askartelu- ja ompeluideoita. Se on ihan kiva, mutta toisaalta hyvin turhauttavaa, kun tekisi mieli kokeilla kaikenlaista, mutta ei oikeasti mitään ehdi oikein koskaan tehdä. Ei sillä, että kyllä osaisinkaan mitä tahansa, mutta itselleni tyypillisesti olen aika äkkiä kaikkea käsillä tekemistä kokeilemassa. Talteen Pinterest-"tauluille" on kertynyt "vasta" noin miljoona kiinnostavaa mallia ja ohjetta - katso vaikka tästä :D
