Outoutta

Päällä sopiva väsymys ja taas kerran tiedän, mitä seuraa siitä, jos lapsi parina yönä höpisee hassuja unissaan. Siitä seuraa sairastelua, kuumetta ja itkuja sitten seuraaviksi öiksi. Toivotaan nyt, että taas kerran selvitään tästä parin päivän kuumeilulla ja loppuviikolla tilanne on taas normaali.

Tässä keskiviikossa leijailee outo tunnelma. Lauantaina lähestyvät enon hautajaiset. Pari viikkoa sitten saatiin suru-uutinen 5-kymppisen enoni menehtymisestä kotiinsa, ja tapahtumaan liittyy vahvoja lääkkeitä ja päihteitä. Enoni elämä päättyi surullisesti siihen samaan huoneeseen ja ehkä myös samaan sänkyyn, missä hän 50-luvulla syntyi. Haluaisin laittaa tähän kuvan minusta ja enosta, mutta valitettavasti se paras kuva meistä kahdesta on sellainen, jossa itse olen ilman vaatteita ja asetelma voi muutenkin ulkopuoliselle vaikuttaa hieman epätavalliselta. Siinä kuvassa ajamme moottoriveneellä ilta-auringossa keskikesäisellä Armisvedellä, eno on perässä ohjaamassa moottorista ja minä istun keskipenkillä alastomana selkä kohti kameraa. Nyt lauantaina olen menossa entiseen mummolaani lähes 15 vuoden tauon jälkeen tapaamaan muut sukulaiset ja muistamaan enoa, jonka tapasin viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Voinko nyt sanoa, että tämän päivän outo tunnelma tarkoittaa kai sitten surullisuutta?

Mielessä vainoaa myös viimeperjantainen bongaukseni keskustassa. En tiedä, näinkö siellä miehen makaamassa mahallaan tarkoituksella auton takapuolella, tajuttoman miehen makaamassa mahallaan auton takapuolella vai kuolleen miehen makaamassa auton takapuolella. Varmaankin tämä asia vaivaa minua vielä noin ikuisuuden. Joka tapauksessa näin parkkitaloon kääntyvällä tienpätkällä tien sivuun pysäytetyn pakettiauton, jossa oli vilkku päällä ja takaluukku auki, ja aivan siinä auton perässä, osittain jopa alla, makasi keltaisessa huomioliivissään ihminen, jonka päätä tai kasvoja en nähnyt ajaessani siitä ohitse. Kymmenesosasekunnin verran kävin mielessäni väittelyn pysähtyäkö siihen katsomaan ja hälyttämään apua (tosin siihen ei olisi voinut pysäyttää ja perässä tuli autoletka kovaa vauhtia risteyksestä) vai luottaako siihen, että samaan aikaan paikalle kävelevät ihmiset (oli niitä ainakin kaksi, olihan?) huomaavat saman kuin minä siinä ohi kaahatessani. Ihme että selvisin kolaroimatta kotiin saakka, ja kun tämä asia jäi näin vaivaamaan, minun olisi ihan oikeasti pitänyt kääntyä takaisin seuraavasta risteyksestä :-/.

Tällä hetkellä haluaisin karata töistä ja mennä johonkin yksikseni möllöttämään. Dramaattinen syksy on aluillaan, ja vaikka ehkä eilinen Singstar-testailu (minimivolumella myöhään illalla) ja tuo ulkona loistava aurinko voisivat piristää, ei näin syyskuun alkaessa voi olla toteamatta, että kohta se jatkuva syksystä valittaminen on taas edessä. Mihin sitä vanhoista tavoistaan pääsisi, kun valittaminen kuitenkin on elämän suola.

PS. Joulupukki, haluaisin sen Valivalivali-paidan kokoa L lahjaksi...

Kuuma perjantai

No onko siihen nyt jotenkin otettava kantaa. Eli että Michael Jackson on menehtynyt? Onhan se jotain sellaista merkittävää, erityisesti lapsuudesta muistoja tuova asia ja ilmiö. Kaipa tuo Miihkali menee siihen sarjaan, että ainahan ne on olleet ja aina tulevat olemaan, vaikka tavallisten ihmisten tapaan jossain vaiheessa kuitenkin potkaisevat tyhjää.

Eilen vihdoin oli kolahtanut Sims 3 postilaatikkoomme. Hieman petyin, kun paketin avatessani ympärilleni ei pöllähtänytkään sateenkaaren väreissä kimaltelevaa tähtipölyä, ja peliin saakka päästyäni kaikki tuntuikin oikeastaan aika kömpelöltä. Katsotaan nyt, kehittyykö se tuosta johonkin. Ainakin pelin ihmisten luonteenpiirteiden muokkaaminen/valinta houkuttelee kokeilemaan, miten tyypit saa törmäilemään toistensa kanssa eri tilanteissa :).

Kesä on ollut näillä kulmilla jo viisi päivää ja onhan se mahtavaa. Hirveä paine vetää päällensä jotain lyhytlahkeista tai peräti hame, mutta toistaiseksi olen saanut hillittyä itseni. Tiedämme kaikki, ettei valkoisten karvajalkojeni ole hyvä tulla julkisuuteen.

Aivan tavallinen keskiviikko

Sain tänään vauvauutisia ystävältä: iso poikavauva oli tullut maailmaan eilen illalla :). Törmäsin siskooni kaupungilla: blondattu tukka ja kielessä lävistys. Mitähän muuta vielä? Itse vietin päiväni töissä stressipeikkoillen ja paniikissa poukkoillen. Niin paljon jäi tekemättä ja huomenna työmatkalle. Huomenna on vuorossa myös se ahdistava torstai, kun olen ensimmäistä kertaa yötä erossa pojastani. Ei tässä shokissa irtoa edes tekstiä.

Kotijuttuja 60-luvulta

Törsäsin kirpparilla muutamaan 60-luvun kuvalehteen. Törsäsin sanon kaiken varalta siksi, etten tiedä, kuinka paljon näistä vanhoista lehdistä oikeasti olisi järkevää maksaa. Ehkä euron hinta ei ole mikään ihan riistohinta, jos samaan hintaan myydään muutama vuosi vanhoja Anna-lehtiä...

Vanhojen lehtien mainokset ovat niin huvittavia - täytyypä vielä laittaa oma viestinsä tai kuvansa jostakin niistä :). Toisaalta ne ovat niin taiteellisia, että aion kehitellä pienistä mainosleikkeistä vielä jonkun seinätaulun tai useamman pienen. Jäädään odottelemaan inspiraatiota, aikaa ja oikean kokoisia kehyksiä.

Kevään pilkahduksia

Ja roinaa, roinaa... Näppäsin kuvan, joka kertoo meikäläisen sisustamistaidoista ja -viitsimyksestä ihan sopivasti. Tilanne on aivan autenttinen, kuvattu työhuoneen lattialta. Jotenkin tuo postipaketti tavaroiden takana kuvaa niin hyvin tätä kotiäidin elämää, kun aina jossakin lojuu jotain huuto.net-rojua :D. Ja piuhaa ja johtoa riittää jokaisessa huoneessa milloin minkäkinlaisissa muodostelmissa - vieläpä kaikki niin tuiki tarpeellistakin.

Kevään hehkua on tänään ilmassa, kun on niin aurinkoista ja lämmintä. Tänään läträttiin vesilätäköissä niinkin paljon, että poitsulta sukkahousutkin oli haalarin alta kastuneet.

Gradu taas etenee raskaasti ja hitaasti. Se on aina vaan aloitettava uudelleen, kun ei ehdi tehdä pitkiä pätkiä kerrallaan. Luovuttaminen lähestyy, siis siitä määräajasta luopuminen...

Kokonainen päivä elämästä

Erään arkipäivämme tavanomaisen tylsä raportti:

Aamulla herätään n. klo 8, puuhasteluita yläkerrassa, sähköpostin tsekkaus ja pojalle musiikkia. Sitten vaipan ja vaatteiden vuoro. Aamupuurolle n. klo 9, pelastetaan kosteusvaurion kärsinyt teepaketti, leipää itsellekin aamupalaksi, kissoille ruokaa ja kissankakan siivous lattialta (jeah). Aamupalan jälkeen on pienten kotiaskareiden vuoro: otan pari puhdasta astiaa pois tiskikoneesta. Sitten laitan teeveden  kiehumaan, sylittelen poikasen kanssa ja kurkistellaan ikkunoista ulos.

Katsotaan Pipsa Possua, yritetään opiskella Leechiä, jatketaan kynttilöillä leikkimään ja katsotaan vielä vähän telkkaria. Minä jatkan hetkisen keittiössä puuhastelua ja poika touhuaa omiaan sekä antaa kissoille herkkunappeja. Klo 10.15 on autoajelun vuoro, pärtsätään ympyrää sellaisella päälläistuttavalla autolla (potkuauto, kävelyauto, mikä ihme?). Sitten kipaistaan yläkertaan, piirrellään tusseilla, sekoillaan tietokoneella ja on myös aika etsiä vaatetta äidille. On tarkoitus lähteä ulos ja kauppaan. 

Käsipesut, pukemiset ja ulos. Klo 11.15 suuntaamme Siwalle, kauppareissun jälkeen ulkoilemme vähän aikaa - niin ja meillä on myös Carneval-keksi-piknikki pihassa... 12.30 ruoka-aika ja sitten yläkertaan, häsläystä. Luetaan Tomppa-kirjaa sängyllä ja höpötellään. Klo 13.25 lapsonen taipuu päiväunille, äiti lähtee koneelle sädettämään ja huutonettiin. Sittenpä on taas Leechin aika, jos vaan tajuaisin siitä jotain. Kyytipojaksi teetä ja keksiä (pitää käyttää ne kastuneet teepussit).

Olen luvannut kirjoittaa jutun yhteen lehteen, joten sitä yritän myös tässä välissä naputella, ja keksinpä myös kirjoittaa kirjettä pojan kummille. Mies tupsahtaa kotiin tavallista aikaisemmin ja päätän lähteä yliopistolle graduhommiin klo 16. Poika jää nukkumaan. Kaahaan postilaatikolle kummin kirjettä viemään ja sitten Aallon kirjastoon toteamaan, että Tänään suljemme klo 16. Yliopiston kirjastolla haalin lähdeartikkeleita ja opettelen tulostamaan uusilla systeemeillä (2 vuoden tauon jälkeen). Palaan kotiin 18.30, mies ja poika ovat niin herttaisen näköisiä keittiön pöydän ääressä, kun ulkoa katsoo. Otan ruokaa ja sen jälkeen puuhaillaan pojan kanssa. Telkkaria koitetaan ehkä vähän katsella ja rampataan parit kerrat yläkertaan hämykakan takia.

Ja sitten onkin taas iltapuuron aika. Iltamaitoa pojalle, iltapesut ja petiin isin kanssa satuja lukemaan. Nukkumaan taivuttelu tuntuu kestävän tänään kauan. Minä putsailen pikaisesti ruokalappuja ym. keittiöstä seuraavaa päivää varten ja siirryn miettimään gradun aikatauluja. Loppuillan vietän koneella gradua ihmetellen ja muutenkin surffaillen. Puolenyön jälkeen sitten nukkumaan.

Meidän koulupäivä

Olen lapsellinen

...koska leikin ulkona lumessa enemmän innoissani kuin 1,5-vuotias poikani. Rakentelen kaikenlaista ja myllään pitkin pihaa lapioineni nenä räkää valuen. Minulla on suuria suunnitelmia takapihamme lumilinnasta ja olen valmis kuskaamaan sitä varten lunta vaikka satojen metrien päästä lapio kerrallaan. Ja eilen naapurit joutuivat todistamaan hetkeä, kun meikä kiljui lumipenkan päällä liukuri kädessä: "katso poika, äiti laskee mäkeä!" ja samaan aikaan avuton lapsi yritti punnertaa itseään ylös lumihangessa (siinä tietenkin onnistumatta), eikä tietenkään edes nähnyt sitä, kun äiti riemuissaan lasketteli alas koko sen 1,2-metrisen mäen, jonka juuri oli innosta puhkuen lasten lumilapiolla kasaan kyhännyt.



Kyllä se lapsikin tietysti ulkoilemisesta tykkää. Tämä kuva onkin joulukuulta, jolloin täällä ei mitään lunta ollutkaan.

Tukutukulampaitaaaaniii - ja muita hittejä elämästämme

Tajusin juuri, että uskollinen ystäväni joulukaktus (tai pääsiäis-) ei tehnytkään tämänvuotista kukkaansa. Se on aina joka vuosi jonkin ajan kuluttua parvekkeelta sisälle muutettuaan ilahduttanut meitä yhdellä kauniilla kukalla. Vaan ei tänä vuonna.

*

Kirka kuoli ja jätti aukon kotimaisen musiikin tähtitaivaalle, tai kuinka sen nyt sopivan kliseisesti ilmaisisikaan. Kyllä minuakin vähän mietityttää, kuka sen aukon voisi täyttää. Eipä tosiaan kukaan.

*

Taivaalta on tullut tänään tuhottomasti lunta. Aurasin sitä Brion vaunuilla hiki päässäni ja poika nukkui tyytyväisenä ajelehtivassa valtamerilaivassaan melkein tunnin ajan. Hyvä, että jollakin on mukavaa näinä kamalina aikoina.

*

Täytin taas vuosia. Luku 28 soi niin karmivana ja oksettavana mielessäni, etten sitä turhaan toistella halua. Järkyttävää. Hiljalleen olen alkanut tajuta myös oman kuolevaisuuteni todellisemmin kuin koskaan ennen. Hirvittävää.

Minne on aika kadonnut?

Hups vaan ja ollaan jo talvessa. Viikonloppuna satoi ensilumi - minä toivoin, että tulisi jo kesä. Talvessa ei ole paljonkaan hyvää vaan enimmäkseen kaikkea inhottavaa: kylmää, märkää, pimeää. Eikä se joulukaan niin ihanaa aikaa ole, lähinnä öklöttää vaan ajatuskin.

Poika on jo ihan poika, semmoinen melkein 3 kuukautta vanha ja painaa varmaan tuplasti sen, minkä syntyessään. Itsellä käsivarret alkaa olla jo varsin lihaksikkaat, kun heppua kanniskelee. Ja kanniskelusta meidän Vili-poika tykkääkin. Toinen juttu, joka on pop, on imeminen. Imutteluun kelpaa kaikki suun tielle sattuva. Nyt odottelemme, että poju löytäisi kätensä - yksi niistä suurista kehitysharppauksista.

Tämä nyt vain tällaisena pikaisena väliraporttina. Saatetaan alkaa kirjoittaa ihan kunnollista perheblogia nyt ennen joulua, joten sinne naputtelen sitten tarkkaan kaikenmoiset vauvakuulumiset ja arjen aikataulut.

Miltä äitiys tuoksuu?

• vauvapyykiltä
• tissimaidolta (joka taas tuoksuu sammakolta) ja Tuttelilta
• hieltä
• puklulta
• kakalta
• jäähtyneeltä ruoka-annokselta
• vaipparoskikselta
• kostealta makuuhuoneelta ja yöilmalta

Pieni poikamme syntyi 7.8.06.

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi,
etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."
- Muumipappa

Yhtenä kappaleena toistaiseksi

Jakautumaan ei ole vielä tuon mahavuokralaisen kanssa päästy. Mutta piakkoin kenties. Olen nyt virallisesti äitiyslomalla ja hirveä pesänrakennus meneillään tietysti. Välillä iskee paniikki siitä, jos vauva tahtookin putkahtaa maailmaan aivan yllättäen ja minulla on täällä hommat vielä ihan levällään :D

Suomen suvi on ollut tänä vuonna erityisen helteinen. Harvoin on ollut paljonkaan helteitä kesäkuussa, sitä harvemmin sekä kesä- että heinäkuussa putkeen. Nyt on ollut jo pari viikkoa kuumia ilmoja. Onhan se ihan mukavaa, mutta vähän väsyttävääkin. Mahan kanssa meno vaan hidastuu koko ajan... Eikä juoda jaksa niin paljon kuin pitäisi.

Jutut pyörii kyllä tämän oman navan ympärillä koko ajan, kun ei tässä nyt sen kummempia tapahdu. Niin... palataan joskus paremmilla jutuilla.

Kesä! Summer! Estate! Sommar! Sommer! (??)

Wirklich Schön!!! (ja saksa kymppi) Kesä on tullut Jyväskylään. Ainaskin kolmatta päivää jo yli 20 celsiusta mittarissa ja ihana hiki päällä koko ajan. Eilen olin työpaikan opintomatkalla Tampereella - tutustuttiin PBL:n sovelluksiin parissa oppilaitoksessa. Itsellekin tuli pienehkö innostus tuohon lähestymistapaan ja pääni alkoi tuottaa ajatuksia oppiaineiden integroinnista ja PBL:n hyödyntämisestä. Muuten päivä oli aika tuppisuinen, tuntui ettö itseään miljardi kertaa fiksumpien seurassa pää tyhjeni samantien kaikista vähänkään fiksuntapaisista asioista. Senkin olen huomannut, että aktiivipäivän pituuden lähestyessä kymmentä tuntia minulla loppuvat sosiaaliset voimavarat muutenkin. Kotiin päästyäni äksyilin väsyneenä, mutta kunhan sain hetken olla yksikseni ja jotain syömistä, niin sai suupielet viritettyä taas parempaan asentoon.

Viikonloppuna kävin koulukaverin synttäreillä ja pikkusiskon kanssa Yläkaupungin yössä. Aiempina vuosina en ole paljonkaan käynyt kuuntelemassa yön musiikkiesityksiä, mutta tällä kertaa käväistiin Jelmun teltalla ja Vakiopaineessa. Sisko oli ihastuttavan haltioitunut koko illan.

Torstai

Monta päivää olen miettinyt hyvää aihetta tänne kirjoitettavaksi. Sitä ei ole tullut. Kirjoitetaan siis mitä sattuu.

Kevät on tullut Jyväskylään, ylihuomenna on vappuaatto. Tänään ajellessani bussilla töihin tajusin, etten ole koskaan ollut näkemässä Minna Canthin patsaan lakitusta.

Aamulla avasin jälleen gradutiedostoni. Olen suunnitellut kirjoittavani työtä touko- ja kesäkuussa. Lupaukseni (itselle) tehdä gradu mahdollisimman valmiiksi jo kesäkuussa tarkoittanee todellisuudessa sitä, että valmista gradua päästään ihastelemaan elokuussa. Hyvä, jos niinkin :)

New York

Jep, New Yorkissahan me käytiin 15.-21.3.05. Tähänkään mennessä en ole saanut julkaistua reissusta matkapäiväkirjaa nettiin. Se on kuitenkin tehtävä. Jännää on, muistanko kaikki pienet hauskat jutut, joilla siellä kohtasin. Joka päivä muistelemme yhdessä jotakin mieleen painunutta asiaa. Eilen teimme yhdessä sen havainnon, ettei New Yorkissa paljon näkynyt lapsia tai lapsiperheitä. Itse taisin nähdä kadulla muutaman 10-13-vuotiaan tytön, ehkä matkallaan kouluun, muut lapsihavainnot olivat sellaisia taaperoikäisiä vaunuissa työnneltäviä tapauksia. Metrossa ei näkynyt äitejä tai isiä lasten kanssa, eikä varsinkaan itsekseen matkustavia lapsia tai edes teinejä. Torstaina 17.3. olimme Central Parkin reunalla, jossakin 78:nnen kadun tuntumassa katsomassa St. Patrick's dayn paraatia. Silloin puistossa oli ryhmä päiväkotilapsia leikkimässä. Kiinnitin huomiota siihen, että tenavat rymysivät nurmella varsin kaupunkilaisissa vaatteissa.. tytöillä saattoi olla lyhyitä hameita, monellakaan lapsella ei ollut käsineitä, mistään toppahaalareista puhumattakaan. Ja niin, näinpä erään äidin puiston penkillä vaihtamassa hytisevälle lapselleen paitaa tai jotain alusvaatteita, vaikka lämmintä ulkona oli vain muutama aste!