Kun revontulet satoivat alas taivaalta

Illalla olin menossa nukkumaan ja vedin makuuhuoneen verhoja kiinni, kun katseeni osui valoläiskään taivaalla. Taas näkyi revontulia! Koko taivas oli täynnä muotoaan ja sävyään vaihtavia leimahduksia. Törötinpä siis parvekkeella aamutakissani tuijottelemassa huumaantuneena tuota ihanaa valoilmiötä, joka näkyi kirkkaimmin koillisella yötaivaalla. Revontulet laskeutuivat ja syöksyivät taivaan lakipisteestä, kuin suoraan talomme päältä, pitkinä säteinä kaikkiin suuntiin ja lähempänä taivaanrantaa ne aaltoilivat selkeinä ja kauniina vihreä-valkoisina seinäminä.

Maailman kauniita asioita, joita ei voi omakseen ottaa.

Häpeä ja ahdistus

Voi hyssykät! Olen seitsemännen vuoden opiskelija! *puuskuttaa hysteerisenä*

Ja tajusinpa tuossa pudonneeni opiskelun kelkasta niin pahasti, että luulin olevani gradua vaille valmis maisteri. Minkä tekee blondi sille, kun ei osaa lukea tutkintovaatimuksiaan oikealla tavalla ja sekoittaa parit opintokokonaisuudet toisiinsa --> luulee suorittaneensa ne jo. Hyvä, että olen huolellinen ja säntillinen ihminen. Ehei, väärässä olen ollut. Pääaineesta puuttuu 4 ov (tai jotain hitto en tiiä fo fakseik 8,5 op!!) ja sivuaineesta 7,5 ov (samalla logiikalla 15 op tai jotain). Pääaineessa olen viime vuoden työkiireissä (ja muilla tosi hyvillä verukkeilla) jättänyt kesken juuri kaksi kappaletta á 2 0v:n kurssia. Eli nyt sitten opettajille inisemään, josko ne voisi jotenkin repiä kokoon sovelletusti. Ja se sivuaine, joka mua nappaaaa iiihaan äälyttömäästi... *dumdidum & hysteerinen hihittely*. :D

No, ei tämä ole mahdoton tehtävä. Tiedänpähän nyt, että suunnittelin valmistumista nyt kesäksi ihan turhaan, koska olihan tässä gradun lisäksi sit kuitenkin muutakin tekemistä jäljellä. Niin että nyt ei sit hävetä niin paljon se, että gradu ei ole valmis vielä. Palataanko jouluna asiaan?

Mummeleita ja rokkijuttuja

Edelliseen liittyen vielä hassu (minusta?) juttu kissoista. Herään aina öisin luulemaan, että jompi kumpi kissoista on kuollut. Ne vanhukset kun nukkuu niin sikeästi. Viime yönä nousin istumaan ja silittelin jalkopäässä nukkuvaa Monaa. Ei mitään reaktioita. Nostin sen häntää ja pudotin alas. Mikään kohta ei liikahtanut. Nyt aloin katsoa, hengittääkö se kissa edes. No, tietysti se hengitti. Sehän vain nukkui ja minun häiriköintiini ei ollut ilmeisesti syytä reagoida.

Jotkut mummot ovat hassuja. Kun ne tulevat bussin kyytiin, saattaa kuski usein jäädä odottelemaan vähän pitemmäksi aikaa ennen kuin kaasuttelee eteenpäin - jotta mummo ehtii istumaan. Mutta mummojenhan pitää siinä tapauksessa sitten kipittää entistä pitemmälle siellä bussissa. Perinteinen paikka ja siihen vaivattomasti paikallaan olevassa bussissa hakeutuminen ei riitä, sillä istumaanhan ei bussissa voi mennä ennen kuin on kasseineen kimpoillut pitkin (tai edestakaisin) käytävää ja lopulta heittäytynyt jollekin penkille aivan viime hetkellä :D

Viikonloppuna käväisin parin ystävän kanssa Laukaan Sararockissa. Jooh... Ihan mukavaa oli, että sää suosi. Bänditarjonnasta en suunnattomasti nauttinut, vaikka ihan kivaa oli käydä kuulostelemassa pitkästä aikaa semmoistakin soitantaa.

Kissamaisuuksia

Kissathan ovat itsekkäitä ja röyhkeitä otuksia. Saat tehdä vaikka mitä, jotta voittaisit itsellesi kissan kunnioituksen, niin tai sitten tehtyäsi kaiken - nöyryytettyäsi itseäsi oikein pitkällä kaavalla - huomaat, että kissallepa onkin mieleen se, ettet teekään yhtään mitään. Uskallapa sitten ruveta lepertelemään, niin kissa katsoo halveksien "Piti sit pilata tämä hetki?" ja astelee ylväänä pois. Asuttuani yhdessä kissojeni kanssa jo kymmenisen vuotta alamme olla vähitellen samaa perhettä. Minä, vähäjärkisenä ihmisenä tietysti, kuvittelen joskus jopa ymmärtäväni niiden ajatuksenjuoksua. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain jostakin kissan keksimästä leikistä tai testistä, jossa se seurailee ihmisystävän touhuja ja reaktioita...

Palataan siihen röyhkeyteen. Toissa yönä nukuin molempien kissojen kanssa makuuhuoneessa (jonne ne eivät aina pääse miehen allergian vuoksi). Yleensä vanhempi kissa on nukkunut sängyssä koko yön ja toinen vain käynyt siellä pyörähtämässä. Vanhempi kissa ei tosin jaksa nukkua koko yötä, vaan herää neljän tai viiden aikaan touhuamaan jotain muualla huoneessa tai riehumaan sitten vain sängyssä. Toissa yönä heräsin, kun tämä vanhempi alkoi rymytä peittojen kanssa. Toinen kissa nukkui lötkönä jalkopäässäni peiton päällä. Vanhempi potkutteli peittoa jalkopäässäni ja kopeloi kynsillään varpaitani peiton alta (kivaa!). Sitten aivan yllättäen POMPS se loikkasin lähellä koisailevan kissakaverinsa kimppuun ja alkoi nujuuttaa sitä häikäilemättömästi. Nuorempi katti oli tietysti ihan pihalla kaverinsa aikomuksista ja pakeni paikalta ilmeisen säikähtäneenä. Minä heitin kyllä sitten vanhemmankin kissan pois sängystä ja mutisin puoliunissani jotakin kaverien kiusaamisesta.

Olen oppinut jotakin uutta

Amerikkalaisissa leffojen, varsinkin kauemmas menneisyyteen sijoittuvien, talojen ja maatilojen pihoissa näkee joskus "pullopuita" (bottle trees). Siis puita, joihin on ripustettu tai tökätty muulla tavalla kiinni erilaisia lasipulloja. Tuulessa eri väriset kauniit pullot kilahtelevat kauniisti ja näyttävät hienolta, mutta häkkyrän ei ole tarkoitus olla suuri tuulikello, vaan jotain aivan muuta. Olen miettinyt, mitä magiikkaa näihin puuhimmeleihin liittyy, ja ihan oikeassa olenkin arvausteni kanssa ollut. Pullopuiden tehtävänä nimittäin on karkottaa pahoja henkiä pois talon luota. Tullessaan talon lähelle pahat henget näkevät lasipulloista heijastuksensa ja pelästyvät sitä. Kätevää ja nättiä :)

Siili äksynä

Hilpeyttä on herättänyt tuo sarjis. Minusta voisi tehdä sarjakuvan, jossa kiroilisin
- hajotetuille pulloille kadulla
- paperinkeräysastiaan sullotuille pahvilaatikoille tai kartonkipakkauksille
- tupakoijille
- lattiakaivo-mönjälle
- kissankarvoille silmämunan ympärillä
- kiireisille aamuille
- lautasiin jämähtäneille kuivaneille kurkkusiivuille.

Suomen kesä, kaunis kesä

Säitä säätelevä tyyppi tuolla taivaalla hähättelee vahingoniloisena suomalaisten epätoivoisille yleisurheilun MM-kisoille. Tälle illalle voidaan odotella vaikkapa raekuuroa ja pallosalamia, sillä muutamien ensimmäisten päivien säät ovat todellakin olleet "suosiollisia". Väänsin melkein itkua, kun katsoin kisojen avajaisia, joiden vähäkin loisto oli poissa viimeistään siinä vaiheessa, kun vettä oli tullut kuin esterin hanurista vasta kolmatta tuntia. Kun olisi edes hetkeksi lakannut satamasta... Katsomossa palellutta yleisöä olisi kyllä voinut lepytellä hiukan mahtavammilla ilotulituksilla. Ei käynyt kateeksi kentän reunoilla koko avajaisten ajan seisoneita muodostelmaluistelijoita tai muusikoita, jotka kävivät uittamassa itsensä ja soittimensa playback-esityksen vuoksi. Juu, ei täällä Suomessa sada koskaan, eli ei ole syytä rakentaa esiintymislavaa minkäänlaisilla katteilla. Kukaan ei voi väittää, ettei rankkasateen mahdollisuutta olisi ajateltu tilaisuutta suunniteltaessa. Eiliset ukkosmyrskyt keskeyttivät kisat vähäksi aikaa kokonaan ja joidenkin urheilijoiden suoritukseenkin saattoi vaikuttaa, kun laji lykkääntyi pitkäksi aikaa tai kentälle hätistettiinkin eri aikaan kuin oli tarkoitus.

Joo.. ei minua oikeasti nuo kisat sen suuremmin kiinnosta. Urheilun sijaan olen halunnut pällistellä sitä, kuinka kisajärjestäjät hommassaan onnistuvat. Ehkä kansallislajimme, keihäänheiton, finaalin voisi tänä iltana kuulostella muun tekemisen ohessa.

Neste Rally Finland 2005

Tervetuloa rallit :)
On minulla varmaan jotain päässä vialla, kun ilostun niin kovin rallien Jyväskylään houkuttelemasta väestä. Kaikki lähikaupassa harhailevat ranskalaiset, italialaiset, japanilaiset, ruotsalaiset ja brasilialaiset (?) saavat hymyn huulille. Onhan se niin ihmeellistä, että tänne pieneen kylään viitsitään matkustaa toiselta puolelta maailmaa asti - tai edes Ruotsista. Kotimaisessa rallikansassa taas huvittaa se, että kaljapullo kourassa on kuljettava heti aamuvarhaisesta alkaen... On kyllä söpöä, kun ukkoporukka (kotimainen tai ulkomainen) mukanaan ehkä pari lastakin pyörii kärryineen ruokaosastolla hankkimassa sitä oikeaa rallimuonaa. Täytyisikö sitä meetvurstia olla kolme vai neljä pakkausta, ja onkohan sitä olutta nyt tarpeeksi?

Bussimatkalla tulin pohtineeksi viikon saavutuksiani. Tässä parhaat palat:

• Hajotettu jumppapallo - johan mä sillä 5 päivää ehdin jumppaillakin
• Kesälomarytmistä kohti arkirytmiä pääseminen hitaasti mutta todennäköisesti
• Huolestuttava Sims-addiktio - taas
• Vältetty chat-addiktion kehittyminen
• New Yorkin matkapäiväkirjan kaksi ensimmäistä päivää kasattuna

Inttiflunssa

Jippijee, eka inttiflunssa hankittu. Kuumottaa joka paikasta niin maan vietävästi ja pää on ihan pysähdyksissä, lämpöä oli mittarin mukaan reilu tunti sitten 37,7. Toivottavasti tämä hikoilu tarkoittaa kuumeen laskemista, niin se meni ainakin lapsena. Juuri tänään ajattelin mennä koko päiväksi töihin olemaan tehokas, koska yli kuukauteen en ole kokonaista työpäivää siellä viettänyt. Varsinaiset sutinat työpaikalla alkavat ensi viikolla, joten monet asiat voisin valmistella tällä viikolla valmiiksi - ettei vain paljastu, että olen hyvien säiden vuoksi sluibaillut hieman enemmänkin kuin varsinaisen kesälomani. No, osa-aikaisella työntekijällä ei ole niin justiinsa noiden työaikojen kanssa kuitenkaan. Muutamia tunteja olen käynyt tekemässä joka viikko.

Jooh.. tarpeet ajavat pian kauppaan ja apteekkiin. Ryhdynpä valmistautumaan siihen haasteelliseen retkeen. Ja kaipa se on suosiolla yritettävä tehdä joitakin töitä kotoa käsin tänä iltapäivänä.

Ihkut vko 30

Ihkut: pilvet, maisemat, aurinkoiset päivät, kissat, jumppa, saunominen, juusto, lötköttely, halit, varikset

Tiistai

Hassua, kun on jo tiistai. Kultsi oli lomalla la-ma, ja se aika meni äkkiä. Vain muutama yö, niin isäntä onpi taas kotona :)

Vasempaan sääreen tai oikeastaan pohkeeseen olen hankkinut lenkkeilemällä rasitusvamman. Liikunta ei ole aina hyvästä :-/ Täytynee kehitellä vähemmän rasittavia liikuntalajeja pariksi viikoksi.. jospa se sillä paranisi. Huomasin että työmatkalla pyörältä alas hypätessäni (aina suojateiden kohdalla tms.) jalkaa juili ikävästi.

Kesäkesäkesäkesä

Niin, ei tässä oikein muuta osaa kirjoitella, kuin ihmetellä tätä kesää. Vähitellen jostain hiipii myös paniikinomainen tunne siitä, että kohta se on ohitse. Vaikka onhan tästä jo paljon ehditty nauttiakin. Tosin yksikseen aika hiljaista. Onneksi oli alkukesäkin sopivan lämpöistä - Närpiön mökkiviikko sattui hyvään paikkaan.

Kauniiden ilmojen ansiota on ulkoiluinto: pari kertaa on tullut käytyä ihan kunnolla lenkillä ja muuten olen käynyt pyöräilemässä ja ihmettelemässä lähiseutuja. Niin ja muutaman maton olen käynyt pesemässä läheisellä mattolaiturilla :) Lähin, mukava uimarantakin löytyi, ja siinä olen käynyt kerran pulikoimassa. Silloin kuuntelin, kuinka läheisessä pusikossa (rannalla toki) mies opetti lastansa (en tiedä, oliko tyttö vai poika, pikkuinen joka tapauksessa..) onkimaan. Eipä olisi uskonut, että onkiminen on niin vakavaa puuhaa! :D Eipä olisi minulla onkimishaluja enää, jos sellaisella marmatuksella olisi ongen käyttöä aikoinaan isän kanssa opeteltu.

Täytynee kirjata tänne myös se, että gradupaperit ja -materiaalit on kaiveltu kaapeista työhuoneen pöydälle. Niitä olen siinä viikon verran siirrellyt erilaisiin kasoihin, joten kohta voinen tarttua myös sisällölliseen työhön :D Ei vaan... luinhan mää eilen rannalla hetken aikaa artikkelia teini-ikäisten bloggereiden identiteetin rakentamisesta. Niin, ja piirtelin siihen tekstin sekaan viivoja ja kirjoittelin jotain sanoja. Edistystä siis.

Auringon palvontaa

Saattelin eilen sulhoni inttiin Mikkeliin. Arjen elely yksikseen tullee olemaan haastavaa. Jo heti Mikkelistä tultuani kehitin ensimmäisen hysteriakohtauksen mystisen väärään osoitteeseen (tai ei väärään osoitteeseen, mutta väärälle vastaanottajalle) eksyneen ulkomailta tulleen paketin vuoksi. Ilta ei tuntunut illalta, kun mies ei tullutkaan kotiin, ja tänään iltapäivällä oli ajantajuni huolestuttavasti hukassa, kun koko päivän aikataulu riippuukin vain minun tekemisistäni. Täytynee ruveta tekemään itselleen työjärjestystä eri päiville. Illaksi olen lähdössä kummityttöni syntymäpäiville. Kun huomenna palaan tuolta reissulta, voisi pestä mattoja... Jos vaan olen osannut ja muistanut sitä ennen ostaa välineitä, joilla matot voi kiinnittää pyörän tarakalle.

Aamulla loikoilin auringossa :) Pakkasin rantareppuni jo ennen kymmentä ja pyöräilin lähimmälle biitsille ottamaan aurinkoa. Jo vaatetusta vähentäessäni huomasin kävelyteitä vaeltelevan miehen tummansinisissä sortseissaan ja aurinkolasit silmillään. Katseli etsivästi ympärilleen, eikä todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä. Oikaisin itseni kohti ah ihanaisen lämmittävää aurinkoa, venyttelin ja vilkuilin silloin tällöin ympäristöä. Enkö bongannut tuon saman äijän heittämässä kävelylenkkiään jo toista kertaa samassa paikassa! Tällä kertaa hän hiippasi ohi vain hieman lähempää sitä nurkkaa, jonne itse olin puskien keskelle piiloutunut (kuten pari muutakin auringonpalvojaa). Kiskoin nopeasti pyyhettä itseni peitteeksi, kun hemmo ilmeisen harkitusti käänsi katseensa kohti meitä nurmella loikoilevia naisimmeisiä. Siinä vaiheessa kun sama tyyppi hiihteli ohi kolmannen kerran, alkoi minua hatuttaa jo ihan kiitettävästi. Tein nopeasti kaikkeni, ettei ainakaan minun valkoiseen hipiääni olisi millään tavoin edullista kuvakulmaa. Minä, toisin kuin ehkä jotkut muut, en ole rannalla vähissä vaatteissa tirkistelijöitä varten. Tunnen oloni erittäin kiusaantuneeksi, jos tajuan jonkun hiippailevan rannalla vain katsellakseen tarkoituksella siellä makoilevia vartaloita :( . Tekisivät sen edes huomaamattomammin... Mikäs siinä, jos tekee yhden katselukierroksen, mutta jos pitää laahustaa samoja reittejä useaan kertaan kädet taskussa, niin hyi olkoon. Jatkossa yritän etsiä yksityisempiä auringonottopaikkoja - jos nyt enää rusketusta pintaani kaipaan edes.

Ihkut vko 24

Merituuli, pikkulinnut, nurmikko, onkiminen, aurinko, Scrabble, puutalokaupungit, onkiminen, aurinko, grillaus, pyöräily, kukkaset, sauna, onkiminen, aurinko

PerRRRjantai!

Loma häämöttääpi :)

• Joku sanoi, että huomiseksi luvataan hellettä. Toivottavasti myös Länsi-Suomeen.
• Pikkusisko sai eilen tietokoneensa. Katsotaan, koska siinä on ensimmäinen mato tahi viirus.
• Kissat menettivät tietokoneensa. Enää ei voi steppailla näyttöjen ja näppisten päällä riittävän rasittavasti, koska koneita löytyy työhuoneesta enää vain 1-2.
• Tämän viikon viimeinen työpäivä on puolessa - kunpa pääsisin ennen kuutta kotiin.
• Tänään on siivottava, sillä ensi viikolla kämpässämme asustaa vieraita kissavahteja.
• Pitääkö Närpiöön viedä omat madot onkimista varten?
• New Yorkin matkakertomuksessa on päästy ensimmäisen päivän loppuun. Joko sen saa julkaista, joko?
• Miljoona asiaa mielessä tällä hetkellä...

Ihkut vko 23

Aurinko, mölkky, kukat, jäätelö, t-paidat, C(g)ranberries, oppiminen, onnistuminen, löhöily

Ei mitään tasoa

Koska juttujeni taso laskee kuin - enhän keksi tähän edes mitään hykerryttävän ihastuttavaa vertaustakaan - lienee pian loman paikka näistä kirjoitteluista. Ennen bloginsa perustamista sitä kuvitteli olevansa varsinainen kynäniekka, tai ainakin kiinnostava kirjoittaja, mutta HAH! :D Eipä siitä siis sen enempää...

Viikon verran painan vielä töitä (nimenomaan painan, sillä iso rutistus on projektissa tietysti juuri nyt meneillään) ja sen jälkeen lähden viikon lomalle. Suuntaamme siipan kanssa Närpiöön mökkeilemään. Uusina ystävinä matkaan lähtevät myös lentopallo ja mölkky-peli. Tarkoituksena on liikkua mahdollisimman paljon, joten toivotaan hyviä ilmoja. Saa nähdä, tuleeko talviturkki heitettyä jo näin aikaisessa vaiheessa kesää tänä vuonna :)

Takamuksen muokkausta

Liikunta tekee hyvää pepulle. Mutta älä vain luule, että saisit pieneksi jääneet housut mahtumaan jalkaasi liikunnan avulla. Peppusi toki muuttaa muotoaan, mutta ei se siitä mihinkään pienene. Itse olen huomannut, että välittömin jumpan vaikutus takamukseeni on sen kohoaminen. Niin että nyt se pahin paukama on vaan ylempänä, eivätkä ne housut mahdu kiinni sitäkään vähää. Which is nice.

Ihkut & Kököt vko 22

Ihkut:
Vihannekset, järvi, metsät, uudet paikat, kesäloma, aivoitukset, kukkamulta, omat kisut

Kököt:
Juurikasvu, opiskelu, suvaitsemattomuus, hiukset lattiakaivossa, näppylät, kiire

Hommasin tänään parvekekukkia :) Parveke on sotkussa ja kissat järsii onnellisina kukkia aina, kun silmä välttää, mutta ei se mitään.
.. ja sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla..

Luottamustehtäviä ja vapaaehtoistyötä

Hiillyin lievästi itsekseni pohdiskeltuani tehokkaan seitsemisen sekuntia vapaaehtoistyötä ja luottamustehtävistä maksettavia korvauksia. Lasten ja nuorten auttavaan puhelimeen tai muuhun vastaavaan haettiin Hesarissa VAPAAEHTOISIA työntekijöitä. Eikös se tarkoita, että ihmiset tulevat tekemään työtä ilmaiseksi? Korjatkaa jos olen väärässä ja hiillyn turhasta. Ihmiset tekevät tärkeää ja vaativaa, raskastakin työtä ilman juuri mitään korvauksia. Samaan aikaan erilaisissa toimikunnissa, ohjausryhmissä, edustajistoissa ja ties missä istunnoissa jurottaa ihmisiä sanomatta mitään tai korkeintaan "kyllä kyllä" ja "jaa, no täytyyhän sitä kahvia ottaa", ja he saavat tästä edustustehtävästään yleensä korvauksen. Korvaus ei tietysti ole suuri, menee kai täällä turhempaankin isompia rahoja. Toisaalta yhdellä kokouspalkkiolla palkkaisi puhelinpäivystäjän 3-4 tunniksi... Saattaahan edustajan kokouksessa viettämä aika olla pois hänen kallisarvoisesta ajastaan (murahtelusta ja iltapäivälehtien lukemisesta suuren työpöydän ääressä?), eikä vastaavaan asemaan pääseminenkaan ilmaista ole, mikä tietysti on korvauksen perusteena. Ilman näitä korvauksia kukaan isoista herroista ei tietysti viitsisi tehdä yhtään mitään. Vertailemani asiat ovat aika kaukana toisistaan ja koko aivoitukseni varsin hölmö... Ajattelemaan se vain pisti, kun mietin vapaaehtoisia työntekijöitä tekemässä ilmaiseksi paljon tärkeää työtä ja olemassa monin tavoin hyödyllisempiä kuin monet turhissa kokouksissa istutettavat edustushenkilöt, joiden motivaationa lienee useimmiten vain yhden uuden luottamustoimen saaminen ansioluetteloon.