Öhmönmöö

Odottakaas hetki, kun mietin, mitä kirjoittaisin.

Ilmeisen selkeää, ettei elämästä riitä selityksiä kamalasti tällä hetkellä. Hmm... No. Hölkkäsin toissapäivänä 20 minuuttia yhtäjaksoisesti! Siinä riittäisi toisaalta aihetta vaikkapa valtakunnallisiin uutisiin. Eilen taas kävimme tutustumassa meille uuteen lenkkipolkuun Ristikivessä (tai jossain), enkä jaksanut hölkätä edes kymmentä minuuttia. Vaihtelevaista, sanoisin. Harjoittelumme on kuitenkin nousujohteista.. :D Sitä paitsi, olenhan jo valmiiksi varsin kiinteä pakkaus. Eli tämä liikkuminenhan on vain semmoista pientä harrastelua huvin vuoksi.

Lomani alkaa 13.6. Tämä tarkoittaa sitä, että arkea on jäljellä enää kaksi viikkoa :) Samaan aikaan kyllä jaksan huolehtia siitä, ehdinkö tehdä töissä kaiken "valmiiksi" ja kuinka käy graduni, jos intoudun lomailemaan.

Ihkut & Kököt vko 21

Ihkut
Värit, sadepäivän tuoksu, salaatti, illat, uni, sähköposti, järvi, möllöttely, puhtaat lakanat, chevre, Jyväskylä

Kököt
Napapaidaksi ajan kanssa muuntuvat t-paidat, tissiliivipyykkäys, parvekkeen siivous, hiustenlähtö, säätäminen, roskat silmissä, aika, hiki, multimedia-asetukset

Kesä! Summer! Estate! Sommar! Sommer! (??)

Wirklich Schön!!! (ja saksa kymppi) Kesä on tullut Jyväskylään. Ainaskin kolmatta päivää jo yli 20 celsiusta mittarissa ja ihana hiki päällä koko ajan. Eilen olin työpaikan opintomatkalla Tampereella - tutustuttiin PBL:n sovelluksiin parissa oppilaitoksessa. Itsellekin tuli pienehkö innostus tuohon lähestymistapaan ja pääni alkoi tuottaa ajatuksia oppiaineiden integroinnista ja PBL:n hyödyntämisestä. Muuten päivä oli aika tuppisuinen, tuntui ettö itseään miljardi kertaa fiksumpien seurassa pää tyhjeni samantien kaikista vähänkään fiksuntapaisista asioista. Senkin olen huomannut, että aktiivipäivän pituuden lähestyessä kymmentä tuntia minulla loppuvat sosiaaliset voimavarat muutenkin. Kotiin päästyäni äksyilin väsyneenä, mutta kunhan sain hetken olla yksikseni ja jotain syömistä, niin sai suupielet viritettyä taas parempaan asentoon.

Viikonloppuna kävin koulukaverin synttäreillä ja pikkusiskon kanssa Yläkaupungin yössä. Aiempina vuosina en ole paljonkaan käynyt kuuntelemassa yön musiikkiesityksiä, mutta tällä kertaa käväistiin Jelmun teltalla ja Vakiopaineessa. Sisko oli ihastuttavan haltioitunut koko illan.

Ihkut & Kököt / vko 19

IHKUT:
hiirenkorvat, aurinko, vaahtokarkit, oravat,
tomaatintaimet, tenttikuoren rapina, sauna,
kynsilakka, tennarit, hymy, ilo, jäätelö,
puhelinmyyjät, ulkoilu

KÖKÖT:
gradu, parvekkeen siivous, tuuli, auto,
raha, kiire, pyykinpesu, rikkinäiset polkupyörät,
keskittyminen, laiskuus, roskat, ripsivärin laittaminen & aivastus

"Äidin" elämää

Vanhemmalla kissalla on ripuli. Hurmaavan kiinnostavaa, eikö totta? :) Tunnen itseni lapsiperheen äidiksi, kun paimennan pahaa oloaan valittavaa ja kummallisten tuntemustensa takia ympäriinsä säntäilevää kattia ympäri kämppää. Ja toinen kissa vöyhkää perässä alakynnessä olevan kaverinsa ansiosta... innostuvat aina siitä, jos toisella menee huonosti :/. New Yorkin matkan aikainen mysteeri matolle kakkaajastakin on selvinnyt - eilen Minni riehui ensin keittiön maton kanssa, alkoi kaapia mattoja ja kyykistyi asioilleen maton päälle... Josta minä sen vauhdilla lennätin kylppäriin. Sama tauti on siis vaivannut kissaparkaa jo aiemmin. Ilmeisesti oma hiekkavati ei siinä tilassa tunnu aina ensisijaiselta huussilta. Toivottavasti ongelma poistuu huomiseen mennessä ja saadaan kisulle parempi olo.

Reipastelua

Juu, meidän perhe urheilee. Ja urheilemisesta tule hyvä fiilis. Ja silloin, kun ei urheile, tekee mieli hyppiä seinille. Toisaalta olisi joskus mukava lojua kotona tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, ettei viitsi sillä hetkellä liikkua. Ehkä jos se kaikki lojuminen ja liikkuminen löytäisivät luontevat paikkansa arjessa, voisi rentoutuminen onnistua paremmalla mielellä... Sitähän ei tule tapahtumaan, koska urheileminen meidän perheessä on erittäin kausiluontoista. Parempihan sekin kuin ei mitään.

Perjantai

Olen ollut kipeänä. Viime tiistain vietin kotona makaillen, keskiviikkona yritin olla vähän aikaa töissä, mutta vielä helatorstaikin meni osittain unten mailla. Tänään nuhailu kuitenkin jo helpottaa, viime yö sujui suorastaan mallikkaasti nukkuen! Taas olisi perjantai. Iltapäivällä olisi muistettava viedä tenttikuori - uusi yritys siihen taannoiseen puheviestinnän tenttiin...

Aamulla parvekkeelle astuessani huomasin kamalia. Talomme lähelle on ilmeisesti tulossa jotain uusia rakennuksia, ja läheiseltä tontilta on kaadettu puita parin päivän ajan. Tänä aamuna metsä oli kadonnut aika lailla kokonaan ja meiltä on nyt suora näköyhteys erääseen saksalaiseen päivittäistavarataloketjun myymälään ja sen parkkipaikalle. Mikä upea maisema! Eivät maisemat ole tähänkään saakka kovin upeita olleet, mutta nyt kun tuo ainoa metsän tapainen katoaa lähipiiristä, niin ankealtahan se näyttää. Ja mitähän sille tyhjälle tontille sitten rakennetaan? Asumme sen verran syrjässä keskustasta, että siihen voi tulla todennäköisesti mitä tahansa...

Eilen kävimme reippailemassa "luonnossa". Joitakin kuvia retkeltä voisi postata myös tänne viikonlopun aikana.

Vappu...

Juu-u, vappu meni rauhallisissa merkeissä. Oli varsin keväinen ilmakin, kun puolenyön aikaan kaupungista kotiin lähtiessämme alkoi sataa lunta. Vapunpäivänä oli maa valkeana, pilvistä ja harmaata. Ei huvittanut lähteä ainakaan piknikille Harjulle!

Ei varmaankaan johdu vapun lumisuudesta tai kylmyydestä (minä en kyllä semmoista kamalasti edes havainnut..), mutta olen onnistunut kehittämään jonkinlaisen räkätaudin. Tiedän kuitenkin, etten koskaan sairasta kunnolla - kuumessa olen ollut viimeksi varmaan joskus kolme vuotta sitten - niinpä tämäkin suuri juhlan aihe parantuu varmasti huomiseen mennessä. Ei pelkoakaan siitä, että joskus saisin hyvän syyn sluibailla eli olla hyvällä omalla tunnolla tekemättä yhtään mitään vaikkapa yhden päivän.

Torstai

Monta päivää olen miettinyt hyvää aihetta tänne kirjoitettavaksi. Sitä ei ole tullut. Kirjoitetaan siis mitä sattuu.

Kevät on tullut Jyväskylään, ylihuomenna on vappuaatto. Tänään ajellessani bussilla töihin tajusin, etten ole koskaan ollut näkemässä Minna Canthin patsaan lakitusta.

Aamulla avasin jälleen gradutiedostoni. Olen suunnitellut kirjoittavani työtä touko- ja kesäkuussa. Lupaukseni (itselle) tehdä gradu mahdollisimman valmiiksi jo kesäkuussa tarkoittanee todellisuudessa sitä, että valmista gradua päästään ihastelemaan elokuussa. Hyvä, jos niinkin :)

Rannekello palasi kotiin

Jee jee. Löysin pari viikkoa kadoksissa olleen rannekelloni eilen lääkelaatikon perukoilta. Mitä loogisin paikka säilyttää rannekelloa! Nyt olemme kelloni kanssa onnellisia; eiliseen saakka luulin, että olen menettänyt sen ikuisiksi ajoiksi.

Kuinka minä ajattelen?

BBC:n ajattelutesti kertoi minulle tänään, että olen ajattelutavaltani a Naturalist Thinker. Leonardo da Vinci, jonka ajattelu sopii testin mukaan kaikkiin mahdollisiin ajattelutapojen lokeroihin, tapasi tuijotella tuntikausia lintuja selvittääkseen, kuinka ne osasivat lentää.

Naturalist Thinkers:
- Like to understand the natural world, and the living beings that inhabit it
- have an aptitude for communicating with animals
- You try to understand patterns of life and natural forces

Other Naturalist thinkers include
- Charles Darwin, Jane Goodall, Johnny Morris, David Attenborough

Careers which suit Naturalist thinkers include
- Biologist, Meteorologist, Forester, Farmer, Astronomer, Alternative therapist...

Ihan selkeästi mun hommia...

New York

Jep, New Yorkissahan me käytiin 15.-21.3.05. Tähänkään mennessä en ole saanut julkaistua reissusta matkapäiväkirjaa nettiin. Se on kuitenkin tehtävä. Jännää on, muistanko kaikki pienet hauskat jutut, joilla siellä kohtasin. Joka päivä muistelemme yhdessä jotakin mieleen painunutta asiaa. Eilen teimme yhdessä sen havainnon, ettei New Yorkissa paljon näkynyt lapsia tai lapsiperheitä. Itse taisin nähdä kadulla muutaman 10-13-vuotiaan tytön, ehkä matkallaan kouluun, muut lapsihavainnot olivat sellaisia taaperoikäisiä vaunuissa työnneltäviä tapauksia. Metrossa ei näkynyt äitejä tai isiä lasten kanssa, eikä varsinkaan itsekseen matkustavia lapsia tai edes teinejä. Torstaina 17.3. olimme Central Parkin reunalla, jossakin 78:nnen kadun tuntumassa katsomassa St. Patrick's dayn paraatia. Silloin puistossa oli ryhmä päiväkotilapsia leikkimässä. Kiinnitin huomiota siihen, että tenavat rymysivät nurmella varsin kaupunkilaisissa vaatteissa.. tytöillä saattoi olla lyhyitä hameita, monellakaan lapsella ei ollut käsineitä, mistään toppahaalareista puhumattakaan. Ja niin, näinpä erään äidin puiston penkillä vaihtamassa hytisevälle lapselleen paitaa tai jotain alusvaatteita, vaikka lämmintä ulkona oli vain muutama aste!

Takatalven mokoma

Ulkona sataa lunta.

Kuka lukisi puolestani puheviestinnän tenttiin?

Olen miettinyt myös sitä, milloin lasketaan jäiden lähteneen järvestä. Onko se silloin, kun ne alkavat sulaa, eivätkä enää kosketa rantaan? Onko se silloin, kun jäätä on vain suurina lauttoina pitkin järven selkää? Vai onko se silloin, kun järvessä ei ole pientäkään jäälautan tapaista näkyvissä?

Tänään meinasin jäätyä

Yrittäjyyskurssilla teimme "yritysvierailun" Mediapajalle. Minun mielestä se oli kaukana yritysvierailusta, samat luennot olisimme voineet kuunnella yliopiston luokassakin. Varsinaisen Mediapajan esittelyä kesti huimat puoli tuntia ja loput päivästä oli parin yritysihmisen ja uusyrityskeskuksen edustajan luentoja. Tilaisuus oli järkätty Mediapajan studiotiloihin, joissa ilmanvaihto toimi liiankin hyvin ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen aloin palella tajuttomasti. Tauolla ihmiset hakivat naulakosta takkeja päälleen ja kiskoivat hanskoja käteen. Minua huvitti edessä istuvan hieman varttuneemman naisopiskelijan tapa lämmittää nenäänsä ensin sormiensa välissä, sitten nyrkin sisällä ja lopulta kaulaliinalla. Mahtoi näyttää omituiselta luennoitsijasta, kun kuulijakunta ähisi ja niiskutti takinkaulustensa varjossa ja yksi teki jotain epämääräisyyksiä nenänsä kanssa kaulahuivin takana.
Vuosikymmeniä kouluja käytyään huomaa joskus kyllä olevansa luennolla aivan omassa maailmassaan, josta jäniksen tapaan kuvittelee, ettei ne muut mua katso, jos en mäkään niitä näe. Tai vaikka ne näkee mut, niin ei mun tekemiset silti mitään omituisia ole. "Joo terve vaan, etkö ole ennen nähnyt ihmistä, joka treenaa kuulakärkikynän käsittelyä pelkällä kielellä?" Eipä sillä, etten olisi joskus pysähtynyt seuraamaan, kuinka hetki sitten ammattimaisen kliinisesti luennoinut asiantuntija tai konsultti ajatuksissaan ja antaumuksella innostuu imeskelemään käteensä eksynyttä jonkun muun kynää lopetettuaan puheensa ja palattuaan yleisön joukkoon istumaan. Jotkut konsultit ovat toki niin eläimiä, että imevät kyniä, karttakeppejä, laser-osoittimia, kaukosäätimiä ja muuta opetusteknologiaa jo esityksensä aikana. Jään odottamaan hetkeä, jolloin ylhäisyys itse huomaa, mitä onkaan tekemässä...

Hmph!

Joku voisi kyllä kertoa, kuinka laitan kuvia tänne... *murinaa*

No, kuten alta näkyy... opin tuon asian vahingossa.

Lauantai

Minni kävi eilen ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Ajateltiin, että mentäisiin ulos vastaan, kun Lasse oli tulossa töistä. Mona jäi kotiin vinkumaan - urheasti itsekin valjaissa, mutta rohkeus ei tällä kertaa riittänyt ulos saakka.

Ei kylläkään ehditty ulos asti, vaan törmättiin isäntään jo portaissa. Minni jolkotteli ulkona onnellisena ja reippaana, koko ajan häntä pystyssä. Ehkä sen sai aikaan kellonaika... auringon laskiessa ja illan viilentyessä herää jonkinlainen pieni villieläin kissan sisällä.


Siinä on Minni-tartsani, kohta 12-v.

Kevätnostalgiaa

U2 - One step closer

Kevät edistyy vauhdilla ja lämmin auringonpaiste saa pintaan sellaisia sekavan nostalgisia fiiliksiä. Ehkä kevääseen on aina liittynyt onnellisia asioita, ja ne vanhat kutinat saa mielen nykyäänkin aina väkisin keväisin heräämään. Eilen jossakin jo tuntui kevään tuoksua - muutakin kuin koiranpaskaa :-/

Tänään tein mukavan työpäivän, johon kuului mm. ostosreissu kirjakauppaan. Töiden jälkeen kiirehdin viemään tenttikuorta Tourulaan. Viikon päästä olisi parasta läpäistä viimeinen puheviestinnän tentti. Jos vain saisi itsensä motivoitua lukemaan...

Mitähän ihmettä tapahtuu?

Vanhaksi piti elää, kunnes elämäni ensimmäinen blogi on pystyssä. Olo on aika lailla samanmoinen kuin silloin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen sähköpostini kanssa...