Kamalasti töitäääää

Uuu.. juuri muistin, että hamstrasin ruokalasta mukaani yhden ruisleivän. Sitä onkin nyt iltapäivän nälkään hyvä natustella vessan hanasta otetun raikkaan veden kanssa. Kumpa nuo ISS:n siivoojat käyttäisivät vessanpöntön ja lavuaarin pesuun eri rättejä...

Töitä riittää. Yhtäkkiä muistaa miljoona hommaa, jotka on unohtanut tehdä ajallaan. Ja nyt saa pää turvoksissa tehdä niitä kaikkia yhtä aikaa, ettei ne taas unohtuisi. Sellaisessa välissä on hauskaa, että työkaveri/ pomo soittaa ja sepittelee puhelimessa jotain abstraktia ja teennäisiä tunnelmakuvauksia edelliseltä päivältä. Ihan kuin jaksaisin kuunnella. Kertoisi vaan, mitä pitää tehdä ja sulkisi puhelimen. Tai parempi tietysti, ettei soittaisi ollenkaan... :D

Ei tässä sen ihmeempiä uutisia. Maha kasvaa.

Das Experiment

No niin... Nyt varmaan selviää, kuka lukee blogiani, koska aion kertoa sen luokan uutisen, että olisi outoa ellei sen lukenut antaisi kuulua itsestään :D

Onnellinen onnettomuutemme on nimittäin se, että meille tulee vauva (jos nyt kaikki menee hyvin) ensi elokuussa. Juu, mut ei täs sen kummempia. Palaillaan!

Kerran kuukaudessa hyvä tulee

Joulut meni, uusivuosi meni... Ihan hyvin kaikki. :P

Nyt olen vähän kipeänä, mutta sluibailuun ei ole varaa, sillä töissä on Kamalasti tekemistä. Eli sinne on raahauduttava ulkona paukkuvasta 23 asteen pakkasesta huolimatta. Ja iltapäivällä labraan vuodattamaan verta. Semmosta.

Olen pohdiskellut asioita. Mm. sitä, että ihmiset tykkäävät kahviloiden take away -kahvimukeista. Niin mikäs siinä. Onhan se kiva, että voi juoda kahvinsa pahvisesta mukista (niissä ku on kaikkii ihanii kuvioit!), jossa ei ole korvaa ja kuuma kahvi polttaa kättä mukin läpi. Muuta syytä en voi keksiä, jos valitaan pahvimuki, vaikka kahvi on tarkoitus nauttia siellä kahvilassa. Vai johtuuko se siitä, että pahvinen (ja hienosti kuvioitu!) muki on kevyempi kuin posliininen? Voihan se olla niinkin - nykyään niin monella on hiirikäsi tai tenniskyynärpää. Tai sitten pahvimukiin mahtuu enemmän kahvia? Ehkä nykyajan nuoriso ei tiedä, että monet kahvilat antavat kyllä santsata, jos se mukillinen pahaa kahvia ei riitä. Näissä kahvimukeissa on myös se hyvä puoli, että niitä ei kuulu kierrättää. Niitä ei tarvitse viedä astiankeräyspaikalle tai roskikseen, vaan ne suorastaan kuuluvat julkisten tilojen pöydille töröttämään. Siihen se on jätettävä paikasta huolimatta. Tyylikäs se muki on myös jätettynä roskiksen päälle. Kukas moista komistusta hennoisi sinne roskikseen asti laittaa! Kahvimukit ja tupakantumpit ovat siis tavallaan sukua toisilleen: käyttäjiensä mielestä ne katoavat tai maatuvat siihen, mihin ne on jätetty. Tämä on tiedetty jo vuosikymmeniä. Minulla on ehkä vanhentunut käsitys ekologisuudesta, koska en voi olla varma, onko astioiden laitostiskaaminen ekologisempaa kuin mahdollisesti kierrätysmateriaalista valmistettujen pahvimukien käyttäminen ja hävittäminen käytön jälkeen. Voihan olla, että nämä Take away -mukeilijat tietävät tästä enemmän ja siksi valitsevat kerta toisensa jälkeen jonkun kahvimerkin brändillä koristellun pahvikupposen. Vielä kun mainostajat tajuaisivat ottaa tämän mainospaikan ihan oikeasti käyttöönsä. Olisi se parempi kuin maitotölkki, koska maitotölkit kuitenkin päätyvät aina kierrätykseen tai roskikseen toisin kuin trendikkäät kertakäyttömukit.

Joulunaikaa

Hehhee ja yhtäkkiä on joulukuu. Nyt on jo 19:s päivä. Jeps. Edellisessä kirjoituksessa kiroilin noita koulujuttuja, esseitä ym. Harmi, etteivät ne ole vieläkään valmiina. Ensimmäisen esseen yritän kursia kasaan keskiviikoksi. Huomenna on oppimispäiväkirjan palautuspäivä, mutta siihen on niin paljon lukemista, ettei onnistu yhtään mitenkään. Täytyy keksiä varmaan jotain ihmeellisiä konsteja tuosta hommasta selvitäkseen...

Kun minun työpaikallani lähestytään joulua, alkaa kuulua joulupakettien rapinoita. Ihmiset kiikuttavat toisilleen lahjapaketteja, enimmäkseen niitä perinteisiä, joissa on jokin hillopurnukka tai käsityö-tuotos (joko itse tehty tai hyväntekeväisyys-myyjäisistä hankittu). Eletään pienimuotoisen kilpavarustelun aikaa - kellä onkaan se hienoin puketti, kuinka paljon paperinarua, kultavärillä maalattuja oikeita käpyjä, kanelitankoja tai muovisia jouluomenoita koristamassa sellofaaniin pakattua asetelmaa tai joulukukkaa. Joulupaketteja annetaan melkein kaikille kollegoille, niillekin joita koko edeltävä vuosi ollaan selän takana ja piilomerkityksin manattu syvimpään helvettiin. Jouluna ei olla katkeria, että niille joillekin on annettu enemmän resursseja kiinnostaviin hankkeisiin, tai että oma työtaakka on muiden taakkoja raskaampi. Jouluna näperretään iloisin mielin posket punaisina söpö pieni asetelma pomolle, työkaverille ja sihteerille. Vain siksi, että viime vuonna sain pomolta, työkaverilta tai sihteeriltä melkein samanlaisen. Pannaan sitten vaan seuraavana vuonna paremmaksi ja ollaan yhdessä mukavan stressaavassa joululahjakierteessä, johon ei oikeasti olisi koskaan kannattanut joulukorttia suuremmalla panostuksella osallistua.

Maaaaanaaantai

No se on sit taas maanantai. Olen ollut töissä jo pari tuntia ja saanut aikaan hyvin vähän. Kohta voisi harkita lounasta, ettei tarvitsisi vaivautua tämän suurempiin ponnisteluihin :P

Aamulla päätin, että nyt on talvi, ja minun on pukeuduttava joko pitkiin kalsareihin tai sukkahousuihin. Venyttelin päälleni sukkahousut, niiden päälle sukat ja sitten farkut. Ah, kuinka epämukavaa... Lähtiessäni sitten järkkäilin vielä mm. kylppäriä ja siirsin kissan hiekkavadin paikkaa. Tassuteltuani hetken kylppärissä tajusin astuneeni johonkin märkään. Tuoksun leijaillessa nenääni tajusin pienen aavistukseni oikeaksi: kissanpissaa! Jibii. Kiitos vaan nuoremman kissamme, joka ei voi toimittaa asioitaan normaaliin tapaan, vaan suihkii satunnaisesti ohi 30 cm korkean hiekkalaatikon reunan. Siellähän se oli pienenpieni lammikko paikalla, jossa hiekkavati aiemmin oli. Sittenpä olikin jo kiire. Pois farkut, sukat, sukkahousut ja varpaiden pesulle. Ah, kuinka juhlavaa...

Syyslukukausi päättyy pian ja tämän syksyn esseet olisi saatava valmiiksi. Se on kyllä vihonviimeistä hommaa, kun joutuu kehittelemään jotain kelvollista tekstiä laudatur-opintojen esseeseen. Jos olen oikein laskenut, kyseessä ovat tämän tutkinnon viimeiset esseet, joten siitä olisi kai kehiteltävä motivaatio suoritukseen. Yksi tenttikin olisi ensi viikolla edessä :-/ Pari tuntia lisää vuorokauteen ei olisi pahitteeksi, koska minulla ei ole hajuakaan, missä välissä ehdin lukea tuohon tenttiin.

Se yks J-juttu on tulossa...

Hyss! Sitä ei saa vielä sanoa ääneen. Puhutaan siitä sit j-kuussa enemmän.

Miten aika voikin mennä näin nopeasti?! 23.11. on tänään. Viimeksi pistin kiireellä tänne jotain postia 9.11. :-/ Vieläkin on se tunne, että ihan vasta pari viikkoa sitten oli kesä ja nyt on jo kamala ja kylmä, ruma loppusyksy.

Kuntosaliltakin jo soitettiin, että mitäs kuuluu treenaamiseen. No mitäköhän? Lähinnä olen keskittynyt kehittämään rasvakerrosta takamukseen ja pötsiä etupuolelle. Onnistuneesti.

Niin ja mähän olen alkanut opetella autolla ajamista. Tai siis eka ajokerta on vasta ensi viikolla. Pelottaa ja jännittää melko paljon, mutta onhan se vaan pakko opetella. Kai tuo ajotaito on semmoinen välttämätön paha, joka täytyisi joskus näin aikuisena hankkia. Ehkä siitä on joskus jotain apua.

-o-O-o-O-o-O-o-O-o-

Oli paljon helpompaa pyörittää ja nostaa kiviä veden alla,
isä ihmetteli mistä se saattoi johtua.
Mutta pääasiahan oli, että tunsi itsensä hirmuisen voimakkaaksi.
- Muumipappa

Esteettisiä elämyksiä

..ja täytetekstiä.

Purkutyömaat tuottavat yllättäviä esteettisiä elämyksiä. Työmatkani varrella on tämän syksyn aikana purettu kaksi suurta rakennusta, ja näky tosiaankin saa pysähtymään. Puoliksi maan tasalle raadeltu suuri rakennus tuottaa kokemuksen epätodellisen ja toden väliltä, kun mielessä on niin vankasti kuva rakennuksesta kokonaisena ja ehjänä. Minusta se tuntuu siltä kuin katsoisin kuvaa pommitetusta (minulle tuntemattomasta ja etäisestä) rakennuksesta jostakin verkon uutispalvelusta. Tuntuu aika hölmöltä vertailla näitä kuvia. Millaista taidetta olisi laittaa rinnakkain kuva sota-alueen pommitetusta koulurakennuksesta ja suomalaisen pikkukaupungin uusien asumisalueiden tieltä purettavasta linja-autoasemasta?

Keskiviikkona

Vallan keskinkertainen päivä. Tai noh.. tänään olen ollut huonolla tuulella, eikä tuo syksyisen harmaa ilmakaan sitä paljon kohota. Muumipappa on sanonut jotakin kivaa tästä aiheesta - ehkä laitan sen lainauksen huomenna blogiin. Ideana kuitenkin, että jos meillä ei olisi kurjia hetkiä, niin eihän me sitten huomattaisi niitä hyviäkään. Mutta ei siitä sen enempää.

Elämäni pääsisällöt tällä hetkellä:

- Gradu (kuuluu laittaa ensimmäiseksi)
- Meidän isäntä
- Kissat
- Työ
- The Sims 2
- Kotitöiden tekemättömyyden päivittely
- Muut opiskelujutut (pari pääaineen kurssia kesken, ja sitten siitä ei puutukaan enää kuin tuo gradu :) ja sivuainetta emme nyt ajattele, koska em. on ihan riittävästi mietittävää)

Olen elossa.

Ihan vaan, jos joku teistä sadoista tuhansista lukijoista pelkäisi minun ihan vahingossa kuolleen. Pöö! Tässä olen - tukevampana kuin koskaan.

Töissä. Nenääni leijaili jostakin pikkiriikkisen epämiellyttävä tuoksu. Bongasin lattiassa ruskean hmm.. töhnän. "Ögön", sanoisi mieheni, ja se kuvaisi tuota ilmestystä ehkä parhaiten. Nyt olen sitten vuorotellen tehnyt töitä ja miettinyt, onko tuo tahra suklaata vai kakkaa. Mietiskely on tärkeää ja hyödyllistä. Jos päädyn siihen tulokseen, että lattiallani on suklaata, niin tietenkin syön sen. Tämä ihan vaan vinkiksi teille kymmenille tuhansille lukijoille, jotka olette erehtyneet pitämään blogini sisältöä fiksuna ja järjellisenä.

Koska jotkut spammi-paviaanit tykkäävät käyttää blogeja mainostusalustanaan, en jatkossa ehkä enää ikinä salli blogini kommentointia. Eli pidetään vaan ne sormet siellä omalla puolella. :)

Minulla on aina välillä ollut ajatuksia siitä, mitä voisin tänne kirjoittaa. Hyvä, että ajatukset siirtyvät aina johonkin muualle sen jälkeen, kun olen ne ajatellut.

Joulukuu on pian. Joulukuu on sellainen iloinen kuukausi, että Sampo-pankki ryhtyy perimään minulta opintolainaani takaisin. Voin luvata, että ylistän Sampo-pankkia ja omaa tulotasoani tasaisesti tulevien 15 vuoden aikana.

Vaakabingojeejee!!

Päivän inhokki: Veikkaus Bingon arvonta aamu-teeveessä! Siihen menee hermo. Voi tsiisös!!! Nopeammin en ole rynnännyt vaihtamaan kanavaa edes silloin, kun aikoinaan (nykyäänkin) tuli telkusta Ihmemies tai X-files. Tuntuu, että koko päivä on kirottu epäonnistumaan, jos joutuu kuulemaan kaikki ne iivariviistoistat.

Juu, ei muuta tällä kertaa.

Talvi tulee - olenko valmis?

Ihan vaan ajattelin tulla kertomaan, että mitä kylmemmäksi käy ilma, sitä suuremmin minua **tuttaa. Talvi on tulossa hitaasti mutta varmasti. Ja minä en pidä talvesta juuri ollenkaan. Myönnän, että olen joskus talvella ollut melko hyväntuulinen, ehkä kahtena tai kolmena päivänä, mutta muuten se vuodenaika on yhtä kiroilua ja manaamista. Voiko muka mistään muusta tulla niin pahalle tuulelle kuin siitä, että joutuu heräämään pilkkopimeään aamuun ja lähtemään ulos palelemaan? Siihen jos vielä lisää aamusuihkun kylmässä kylppärissä, joka on ehdottomasti toinen inhokkini, niin huhhuh!

Ja sitten tähän päivään: on yhä kaunis syksykeli. Se on mukavaa. Kävimme viikonloppuna Leivonmäen kansallispuistossa, ja se vasta mukavaa olikin :) Voisi ottaa harrastukseksi, jos vain löytäisi täältä jonkin kivan patikointimaaston, johon ei heti eksyisi.

Kriittinen unohduspiste

Se on se hetki, kun olet ollut käyttämättä jotakin palvelua niin kauan, ettet enää pysty muistamaan siihen vaadittavaa tunnusta ja salasanaa. Meinasi tulla vastaan jo tämän bloginkirjoittajan kohdalla.

Sukka on märkä, koska kengässä on reikä. Toisissakin kengissä on reikiä.

Niin.. ja minulla on oikeastaan aika paljon kiireitä ja tekemistä. Ensi maanantaina olisi syksyn ensimmäinen tenttikin. Niin. Tänään taitaapi olla torstai.

Kun revontulet satoivat alas taivaalta

Illalla olin menossa nukkumaan ja vedin makuuhuoneen verhoja kiinni, kun katseeni osui valoläiskään taivaalla. Taas näkyi revontulia! Koko taivas oli täynnä muotoaan ja sävyään vaihtavia leimahduksia. Törötinpä siis parvekkeella aamutakissani tuijottelemassa huumaantuneena tuota ihanaa valoilmiötä, joka näkyi kirkkaimmin koillisella yötaivaalla. Revontulet laskeutuivat ja syöksyivät taivaan lakipisteestä, kuin suoraan talomme päältä, pitkinä säteinä kaikkiin suuntiin ja lähempänä taivaanrantaa ne aaltoilivat selkeinä ja kauniina vihreä-valkoisina seinäminä.

Maailman kauniita asioita, joita ei voi omakseen ottaa.

Häpeä ja ahdistus

Voi hyssykät! Olen seitsemännen vuoden opiskelija! *puuskuttaa hysteerisenä*

Ja tajusinpa tuossa pudonneeni opiskelun kelkasta niin pahasti, että luulin olevani gradua vaille valmis maisteri. Minkä tekee blondi sille, kun ei osaa lukea tutkintovaatimuksiaan oikealla tavalla ja sekoittaa parit opintokokonaisuudet toisiinsa --> luulee suorittaneensa ne jo. Hyvä, että olen huolellinen ja säntillinen ihminen. Ehei, väärässä olen ollut. Pääaineesta puuttuu 4 ov (tai jotain hitto en tiiä fo fakseik 8,5 op!!) ja sivuaineesta 7,5 ov (samalla logiikalla 15 op tai jotain). Pääaineessa olen viime vuoden työkiireissä (ja muilla tosi hyvillä verukkeilla) jättänyt kesken juuri kaksi kappaletta á 2 0v:n kurssia. Eli nyt sitten opettajille inisemään, josko ne voisi jotenkin repiä kokoon sovelletusti. Ja se sivuaine, joka mua nappaaaa iiihaan äälyttömäästi... *dumdidum & hysteerinen hihittely*. :D

No, ei tämä ole mahdoton tehtävä. Tiedänpähän nyt, että suunnittelin valmistumista nyt kesäksi ihan turhaan, koska olihan tässä gradun lisäksi sit kuitenkin muutakin tekemistä jäljellä. Niin että nyt ei sit hävetä niin paljon se, että gradu ei ole valmis vielä. Palataanko jouluna asiaan?

Mummeleita ja rokkijuttuja

Edelliseen liittyen vielä hassu (minusta?) juttu kissoista. Herään aina öisin luulemaan, että jompi kumpi kissoista on kuollut. Ne vanhukset kun nukkuu niin sikeästi. Viime yönä nousin istumaan ja silittelin jalkopäässä nukkuvaa Monaa. Ei mitään reaktioita. Nostin sen häntää ja pudotin alas. Mikään kohta ei liikahtanut. Nyt aloin katsoa, hengittääkö se kissa edes. No, tietysti se hengitti. Sehän vain nukkui ja minun häiriköintiini ei ollut ilmeisesti syytä reagoida.

Jotkut mummot ovat hassuja. Kun ne tulevat bussin kyytiin, saattaa kuski usein jäädä odottelemaan vähän pitemmäksi aikaa ennen kuin kaasuttelee eteenpäin - jotta mummo ehtii istumaan. Mutta mummojenhan pitää siinä tapauksessa sitten kipittää entistä pitemmälle siellä bussissa. Perinteinen paikka ja siihen vaivattomasti paikallaan olevassa bussissa hakeutuminen ei riitä, sillä istumaanhan ei bussissa voi mennä ennen kuin on kasseineen kimpoillut pitkin (tai edestakaisin) käytävää ja lopulta heittäytynyt jollekin penkille aivan viime hetkellä :D

Viikonloppuna käväisin parin ystävän kanssa Laukaan Sararockissa. Jooh... Ihan mukavaa oli, että sää suosi. Bänditarjonnasta en suunnattomasti nauttinut, vaikka ihan kivaa oli käydä kuulostelemassa pitkästä aikaa semmoistakin soitantaa.

Kissamaisuuksia

Kissathan ovat itsekkäitä ja röyhkeitä otuksia. Saat tehdä vaikka mitä, jotta voittaisit itsellesi kissan kunnioituksen, niin tai sitten tehtyäsi kaiken - nöyryytettyäsi itseäsi oikein pitkällä kaavalla - huomaat, että kissallepa onkin mieleen se, ettet teekään yhtään mitään. Uskallapa sitten ruveta lepertelemään, niin kissa katsoo halveksien "Piti sit pilata tämä hetki?" ja astelee ylväänä pois. Asuttuani yhdessä kissojeni kanssa jo kymmenisen vuotta alamme olla vähitellen samaa perhettä. Minä, vähäjärkisenä ihmisenä tietysti, kuvittelen joskus jopa ymmärtäväni niiden ajatuksenjuoksua. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain jostakin kissan keksimästä leikistä tai testistä, jossa se seurailee ihmisystävän touhuja ja reaktioita...

Palataan siihen röyhkeyteen. Toissa yönä nukuin molempien kissojen kanssa makuuhuoneessa (jonne ne eivät aina pääse miehen allergian vuoksi). Yleensä vanhempi kissa on nukkunut sängyssä koko yön ja toinen vain käynyt siellä pyörähtämässä. Vanhempi kissa ei tosin jaksa nukkua koko yötä, vaan herää neljän tai viiden aikaan touhuamaan jotain muualla huoneessa tai riehumaan sitten vain sängyssä. Toissa yönä heräsin, kun tämä vanhempi alkoi rymytä peittojen kanssa. Toinen kissa nukkui lötkönä jalkopäässäni peiton päällä. Vanhempi potkutteli peittoa jalkopäässäni ja kopeloi kynsillään varpaitani peiton alta (kivaa!). Sitten aivan yllättäen POMPS se loikkasin lähellä koisailevan kissakaverinsa kimppuun ja alkoi nujuuttaa sitä häikäilemättömästi. Nuorempi katti oli tietysti ihan pihalla kaverinsa aikomuksista ja pakeni paikalta ilmeisen säikähtäneenä. Minä heitin kyllä sitten vanhemmankin kissan pois sängystä ja mutisin puoliunissani jotakin kaverien kiusaamisesta.

Olen oppinut jotakin uutta

Amerikkalaisissa leffojen, varsinkin kauemmas menneisyyteen sijoittuvien, talojen ja maatilojen pihoissa näkee joskus "pullopuita" (bottle trees). Siis puita, joihin on ripustettu tai tökätty muulla tavalla kiinni erilaisia lasipulloja. Tuulessa eri väriset kauniit pullot kilahtelevat kauniisti ja näyttävät hienolta, mutta häkkyrän ei ole tarkoitus olla suuri tuulikello, vaan jotain aivan muuta. Olen miettinyt, mitä magiikkaa näihin puuhimmeleihin liittyy, ja ihan oikeassa olenkin arvausteni kanssa ollut. Pullopuiden tehtävänä nimittäin on karkottaa pahoja henkiä pois talon luota. Tullessaan talon lähelle pahat henget näkevät lasipulloista heijastuksensa ja pelästyvät sitä. Kätevää ja nättiä :)

Siili äksynä

Hilpeyttä on herättänyt tuo sarjis. Minusta voisi tehdä sarjakuvan, jossa kiroilisin
- hajotetuille pulloille kadulla
- paperinkeräysastiaan sullotuille pahvilaatikoille tai kartonkipakkauksille
- tupakoijille
- lattiakaivo-mönjälle
- kissankarvoille silmämunan ympärillä
- kiireisille aamuille
- lautasiin jämähtäneille kuivaneille kurkkusiivuille.

Suomen kesä, kaunis kesä

Säitä säätelevä tyyppi tuolla taivaalla hähättelee vahingoniloisena suomalaisten epätoivoisille yleisurheilun MM-kisoille. Tälle illalle voidaan odotella vaikkapa raekuuroa ja pallosalamia, sillä muutamien ensimmäisten päivien säät ovat todellakin olleet "suosiollisia". Väänsin melkein itkua, kun katsoin kisojen avajaisia, joiden vähäkin loisto oli poissa viimeistään siinä vaiheessa, kun vettä oli tullut kuin esterin hanurista vasta kolmatta tuntia. Kun olisi edes hetkeksi lakannut satamasta... Katsomossa palellutta yleisöä olisi kyllä voinut lepytellä hiukan mahtavammilla ilotulituksilla. Ei käynyt kateeksi kentän reunoilla koko avajaisten ajan seisoneita muodostelmaluistelijoita tai muusikoita, jotka kävivät uittamassa itsensä ja soittimensa playback-esityksen vuoksi. Juu, ei täällä Suomessa sada koskaan, eli ei ole syytä rakentaa esiintymislavaa minkäänlaisilla katteilla. Kukaan ei voi väittää, ettei rankkasateen mahdollisuutta olisi ajateltu tilaisuutta suunniteltaessa. Eiliset ukkosmyrskyt keskeyttivät kisat vähäksi aikaa kokonaan ja joidenkin urheilijoiden suoritukseenkin saattoi vaikuttaa, kun laji lykkääntyi pitkäksi aikaa tai kentälle hätistettiinkin eri aikaan kuin oli tarkoitus.

Joo.. ei minua oikeasti nuo kisat sen suuremmin kiinnosta. Urheilun sijaan olen halunnut pällistellä sitä, kuinka kisajärjestäjät hommassaan onnistuvat. Ehkä kansallislajimme, keihäänheiton, finaalin voisi tänä iltana kuulostella muun tekemisen ohessa.