Havaintoja

Oltuani yli kymmenen kuukautta vapaalla töistä ja opiskeluista koen valtaisaa vapautuneisuutta. Käsitän vihdoin, että maailma toimii ilman minuakin. Ja minun maailmani on täällä kotona. Vaikka elääkin lapsen kanssa fyysisesti ja henkisestikin rankkoja päiviä ja öitä, lepään kuitenkin samaan aikaan muun maailman murheista. Eikä minulla ole kiire mihinkään.

(Perheen elättäjälle vielä huojennusta sen verran, että aion kyllä vielä mennä töihin ja alkaa osallistua rahallisestikin tähän elämäämme. Älä sinä siitä huoli! :D)

Does this make any sense?

Did you just find your way here from postcrossing.com? Disappointed for it's written in Finnish? Well, don't.. there's nothing happening at the moment :D. My son, who's just about eight months, keeps me busy with all the basic things you can imagine: feeding him, playing, long walks with the strollers (is this really the word even..) outside - getting a LITTLE BORED with the same streets everyday and I have also lost my ipod somewhere, reading, singing, trying to get him for his naps (well, again something that may not make any sense... sorry for the lacking language skills), changing diapers/ nappies (see, I know more than one word for this thing!), washing clothes and nappies (or whatever they are called)... Well, this was though a desperate try to communicate something... :D. Maybe more to come.

Päivityshommelia

On ehkä tullut aika uudistaan blogini ulkoasua. Kokeillaan nyt sitten erilaisia valmiita pohjia, miltä näyttävät. Kiviäkin kiinnostaa tmv.

Voishan sitä aina valittaa.

Tämän illan kirjoitus olkoon omistettu valittamiselle. Ehkä tämä pienentää painetta ohimoillani.

* Ihmiset, tarkennettuna miehet, pysäköivät kadullamme mielipuolisesti. Autot jätetään yli kahden metrin päähän tienreunasta. Voiko joku kertoa minulle, miksi auton (varsinkin ison) ja tien pientareen väliin on jätettävä auton mentävä väli?
* Kirjoittaessani tätä valitusta tajuan, että minulla on koneessa pyykit, jotka pitäisi ripustaa kuivumaan. Voiiiii...
* Jatkan kuitenkin kertomalla, että naapurini, nykyiset ja menneet, ovat pösilöitä. He roudaavat alakerran Ulkoiluväline- ja lastenvaunuvarastoon huonekaluja ja muuta roskaa. Talomme kulttuuri vain on sellainen. On se vaan hienoa, että toiset maksavat ja näkevät vaivaa päästäkseen eroon vanhoista sohvista, ja toiset voivat koska tahansa kiikuttaa paskansa muiden vaivoiksi.
* Meillä on edessä muutto. Talomme asunnot laitetaan myyntiin, ja siitä ilmoitus ei tosiaankaan tullut vuokranantajalta vaan rahanhimoiselta kiinteistövälittäjältä, jolla ehkä on ostaja jo meidänkin asunnollemme. Mehän ei täältä lähdetä ennen kuin viimeisenä päivänä (ks. vuokrasopimus) ja minä henkilökohtaisesti lupaan maata makkarissa tissit levällään imettämässä ja piereskelemässä aina, kun ostajaehdokkaat tulevat katsomaan kämppäämme. En tosin ole varma, onko minusta siihen...
* Äitinä oleminen ja vauvanvaunujen kanssa liikkuminen ei ole mitään luksus-elämää. Joo, ehkä oli oma vikani, kun hankin lapsen, mutta en silti ole tarkoituksella juuri teidän kiusaksenne sinne bussiin tulossa. On vain yksi kysymys, kumpi sopii ja taipuu paremmin väistämään bussin käytävälle: joustava ihminen yksikössä vai pienen auton kokoinen Brio Kombi hikisen äiti-ihmisen kanssa?
* Olen tämän viestin aikana käynyt jo kaksi kertaa rauhoittelemassa itkevää lasta. Näin rauhaisia ovat nämä kotiäitien illat. Olisinhan toki voinut tässä välissä myös levittää kosteuttavan naamion, laittaa jalkakylvyn ja lakata kynteni. En vain voi unohtaa niitä pyykkejä.
* Minulla on huono näkö. Siitä syystä vihaan nykyisin uimahalleja ja kylpylöitä. Minä en tahdo olla se "varmaan jo aika vanha" ihminen, joka uiskentelee silmälasit päässään. Ilman laseja taas on olo kuin myyrällä maan päällä, olen kyllästynyt katselemaan vastaan tulevia ihmisiä kuin samalla en tuntisi ja tuntisin heidät, kun en tunnista edes omaa miestäni metriä kauempana.
* Kissa antoi palautetta nykyisestä hiekkalaatikon siivoamistiheydestä ja pissasi vaunujen koppaan. Siinä sitä sitten nähtiin taas, kuinka mamma purki senkin häkkyrään pieniin osiin ja sai ne kaikki pestyä käsin. Enkä tahdo tehdä sitä enää koskaan. Juu, taas siirtyi se kynsien lakkaaminen. Ehkä "viikonloppuna" sitten.
* Yläkerrassa pelataan parketti-curlingia. Onko se oikeasti joku lelu, huonekalu vai kenties tv-shopin harjaimuriyhdistelmä? Miksi sitä pitää käyttää kaikkina vuorokaudenaikoina, varsinkin myöhään iltaisin?
* Kello on paljon ja minulla on (perustuen 6 kk:n tilastointiin) 2,5 minuuttia aikaa syödä iltapala, pestä kasvot, hampaat, käydä vessassa ja rasvata käsi-ihottumat. On parasta laittaa töpinäksi tällä sekunnilla.

Tukutukulampaitaaaaniii - ja muita hittejä elämästämme

Tajusin juuri, että uskollinen ystäväni joulukaktus (tai pääsiäis-) ei tehnytkään tämänvuotista kukkaansa. Se on aina joka vuosi jonkin ajan kuluttua parvekkeelta sisälle muutettuaan ilahduttanut meitä yhdellä kauniilla kukalla. Vaan ei tänä vuonna.

*

Kirka kuoli ja jätti aukon kotimaisen musiikin tähtitaivaalle, tai kuinka sen nyt sopivan kliseisesti ilmaisisikaan. Kyllä minuakin vähän mietityttää, kuka sen aukon voisi täyttää. Eipä tosiaan kukaan.

*

Taivaalta on tullut tänään tuhottomasti lunta. Aurasin sitä Brion vaunuilla hiki päässäni ja poika nukkui tyytyväisenä ajelehtivassa valtamerilaivassaan melkein tunnin ajan. Hyvä, että jollakin on mukavaa näinä kamalina aikoina.

*

Täytin taas vuosia. Luku 28 soi niin karmivana ja oksettavana mielessäni, etten sitä turhaan toistella halua. Järkyttävää. Hiljalleen olen alkanut tajuta myös oman kuolevaisuuteni todellisemmin kuin koskaan ennen. Hirvittävää.

Kamalan ihanaa aikaa

Eipä sitä tosiaan ennalta arvannut, millaista tämä vauva-arki tulisi olemaan. Kiireisenä se pitää, selkään sattuu ja aina on jotenkin pöhelö olo. Sosiaaliset taidot rapistuu, pää pehmenee ja tissit venyy muistuttaen jo... niin, niitä lapasia.

Odotin kovasti, että poika kasvaisi isommaksi ja vahvemmaksi. Juuri tuollaiseksi hassuksi pikku hepuksi, kuin se nyt on. On mukavaa saada paljon hymyjä ja naurun hekotusta tai kuunnella salaa oven takana, kun päiväunilta on herätty hyväntuulisena ja kerrotaan tarinoita verhoille, tyynylle tai pukluharsolle. Semmoisten hassujen pienten juttujen voimin jaksaa kyllä, vaikka esim. yöt joskus aika levottomia ovatkin. Meillä on seuraavana haasteena yönukkumisten oppiminen, pikkuisen täytyisi itse tajuta, kuinka ruvetaan nukkumaan ja että yöt ovat tosiaan nukkumista, eivätkä hillumista, varten.

Ja joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas...
Minun puolestani se saisi olla vain joka toinen vuosi, koska niin se vaan aina pääsee meidät yllättämään. Tuntuu jotenkin huvittavalta viritellä joulukoristuksia vasta aatonaattona ja aina sitten joulun jälkeen pohtia, mitä kaikkea mukavaa joulujuttua tuleekaan mieleen, kun joulu on jo mennyt, ja mitä muka sitten seuraavana vuonna aiotaan tehdä ajoissa. Jepulisjee. Olisihan tämä mukavaa aikaa, jos ei olisi kaikenlaista hössötystä. Se aatto tulee aina niin yhtäkkiä ja viimeiset päivät saa juosta pää kolmantena jalkana kaupoissa. Tänä vuonna aiomme jättää kiertolaiselämän aatolta ja joulupäivältä, ja vietämme aikaa kotona. Olemme kutsuneet sukulaisia sitten luoksemme. Kun on pari päivää rentoutunut kotiympyröissä, jaksaa sitten ehkä paremmin mielin reissata mummolaan ja muihin kyläpaikkoihin.

Minne on aika kadonnut?

Hups vaan ja ollaan jo talvessa. Viikonloppuna satoi ensilumi - minä toivoin, että tulisi jo kesä. Talvessa ei ole paljonkaan hyvää vaan enimmäkseen kaikkea inhottavaa: kylmää, märkää, pimeää. Eikä se joulukaan niin ihanaa aikaa ole, lähinnä öklöttää vaan ajatuskin.

Poika on jo ihan poika, semmoinen melkein 3 kuukautta vanha ja painaa varmaan tuplasti sen, minkä syntyessään. Itsellä käsivarret alkaa olla jo varsin lihaksikkaat, kun heppua kanniskelee. Ja kanniskelusta meidän Vili-poika tykkääkin. Toinen juttu, joka on pop, on imeminen. Imutteluun kelpaa kaikki suun tielle sattuva. Nyt odottelemme, että poju löytäisi kätensä - yksi niistä suurista kehitysharppauksista.

Tämä nyt vain tällaisena pikaisena väliraporttina. Saatetaan alkaa kirjoittaa ihan kunnollista perheblogia nyt ennen joulua, joten sinne naputtelen sitten tarkkaan kaikenmoiset vauvakuulumiset ja arjen aikataulut.

Miltä äitiys tuoksuu?

• vauvapyykiltä
• tissimaidolta (joka taas tuoksuu sammakolta) ja Tuttelilta
• hieltä
• puklulta
• kakalta
• jäähtyneeltä ruoka-annokselta
• vaipparoskikselta
• kostealta makuuhuoneelta ja yöilmalta

Pieni poikamme syntyi 7.8.06.

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi,
etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."
- Muumipappa

Yhtenä kappaleena toistaiseksi

Jakautumaan ei ole vielä tuon mahavuokralaisen kanssa päästy. Mutta piakkoin kenties. Olen nyt virallisesti äitiyslomalla ja hirveä pesänrakennus meneillään tietysti. Välillä iskee paniikki siitä, jos vauva tahtookin putkahtaa maailmaan aivan yllättäen ja minulla on täällä hommat vielä ihan levällään :D

Suomen suvi on ollut tänä vuonna erityisen helteinen. Harvoin on ollut paljonkaan helteitä kesäkuussa, sitä harvemmin sekä kesä- että heinäkuussa putkeen. Nyt on ollut jo pari viikkoa kuumia ilmoja. Onhan se ihan mukavaa, mutta vähän väsyttävääkin. Mahan kanssa meno vaan hidastuu koko ajan... Eikä juoda jaksa niin paljon kuin pitäisi.

Jutut pyörii kyllä tämän oman navan ympärillä koko ajan, kun ei tässä nyt sen kummempia tapahdu. Niin... palataan joskus paremmilla jutuilla.

Hellettä pukkaa - pallit hikkoo

Jeps, näin päättelin tänään töihin kävellessäni. Edellä kulkenut nuorimies ravisti tasaisin väliajoin toista jalkaansa kauemmaksi toisesta siihen malliin, että päättelin sen epäilemättä johtuvan päivän helteisestä säästä. Itselleni ei ole vielä palleja kasvanutkaan.

Nyt on tosiaan tullut kesä. Se on hieno asia :)

Aamulla kävin tenttimässä osaa kirjallisuuden aineopintojen lopputentistä. Sinne mennessäni fiilikset olivat tavanomaisen "luottavaiset". Aamulla koin saavuttaneeni tenttiin lukemisessa ehdottomasti huippukohdan siinä vaiheessa, kun liiskasin Aapo Heiskasen viikatetanssilla keittiön seinään pysähtyneen minulle tuntemattoman lentävän hyönteisen. Pelkään pahoin, että se oli yksi niistä onnellisista espanjalaiseen parsakaaliin koteloituneista iljettävistä salamatkustajista. Kirjasta oli siinä vaiheessa luettuna 18 sivua, eikä se homma siitä tuon mestauksen jälkeen edistynyt yhtään sen pidemmälle. Onnekseni tentaattori oli jälleen kerran liian vaatimaton ja pyysi kysymyspaperissaan vastausta vain kahteen kysymykseen, ts. minun ei olisi tarvinnut lukea vaadituista 6-7 kirjasta kuin 2 kpl. No, olin lueskellut vähän kaikkia ja yksi kirja oli mielessä jostain 6 vuoden takaa - vastasin niihin kahteen kysymykseen ja katsotaan nyt sitten, kuinka käy.

Jo melkein kesä

Ainakin on maisema melko vihreä jo ja aurinko paistaa. Lämmöt ei tänään ole kovin ihanaiset, mutta eiköhän se tästä vähitellen... Lomareissulta palattiin yli viikko sitten, ja olihan se varsinainen seikkailu. Ehkä tuosta reissusta täytyy raapustaa oma kertomuksensa erikseen. Nyt ei tähän ehdi kaikkea kirjoitella. Paljon nähtiin ja ihmeteltävää riitti kuitenkin. Ja paljon jäi tietysti näkemättäkin. Oikein onnistunut hommeli kaikin puolin, säätkin oli ihan kelvolliset koko ajan.

Vauvatouhut etenee myös. Nyt on äitiysavustus- ja -rahahakemus jätetty, ja odotellaan sitä pakettia saapuvaksi. Isot hankinnat (turvakaukalo, vaunut) on tekemättä (no ei meillä ole sänkyäkään lapselle..) ja hirvittää vallan kamalasti, mistä niihin saa irrotettua rahaa. Jotain suht kunnollisia tekisi mieli hankkia, mutta kun sellaiset on myös aika kalliita. Isukki saa päättää, kun joutuu kuitenkin isoimman erän niistä maksamaan :-/

Mahassa alkaa ilmeisesti käydä tila pienemmäksi: yksiön asukki tunkee itseään vasten seinämiä ja kaivelee lisätilaa jo kylkiluiden alta. Tuntuu aika hurjalta. Meidän pieni jättiläisemme siellä - kyllä muakin ahdistaisi noin ahtaissa tiloissa asustella ja aina saman ihmisen pieruja kuunnella. Lisäksi kun minä kiusaan sitä kaikilla hirvittävillä mauilla (tulisilla mausteilla ja väkevillä tai happamilla mauilla), niin ei voi olla hääviä elo :D Vielä reilut 2 kuukautta siellä olisi sinniteltävä toisen.

Onhan nyt keskiviikko?

Oijoi kun aika rientää. Mahdoton kiire taitaa iskeä matkavalmisteluiden kanssa. Ja kuka meidän kissapalleroisia ruokkiikaan sitten sunnuntaina? Omatunto soimaa jo nyt, että jätetään raukat yksikseen kokonaiseksi viikoksi...

Lasse puhuu jo sujuvasti kreikkaa. Minä osaan ehkä ne kolme tärkeintä fraasia: 1) ei, 2) en ymmärrä ja 3) ei, en puhu kreikkaa. Kun en minä vain ole jaksanut keskittyä opettelemaan. Vaikka aikaa olisi, aivoissa jyskyttää se, että minun kuuluisi mieluummin lukea tenttiin tai tehdä gradua - eli ylimääräisiä oppeja ei voi päähänsä nyt survoa. Niin, pitäisikin muistaa huomenna tai ylihuomenna ilmoittautua tenttiin. Päättelin muuten tässä fiksuna tyttönä myös sen, etten ehkä ole kaikista parhaassa tenttivedossa enää heinäkuun puolessa välissä (kun tuo TJ on about 15), vaikka haluaisinkin olla. Kuinka sellaista kirjoituslautaa kuuluisi pitää ison mahan kanssa niin, että myös kirjoittaminen olisi mahdollista? Ihan kiitettävät kivut siitä tenttisaliergonomiasta on saanut ilman mahaakin.

Matkasuunnitelmasta sen verran, että paukautetaan tosiaan Kreetalle Haniaan lauantaiyönä. Siellä majailemme viikon aikana kolmessa eri kohteessa (+hotellissa) eri puolilla saarta ja yritämme vuokra-auton kyyditseminä tutustua paikallisiin seutuihin. Pelottaa sikäläinen liikenne ehkä hieman etukäteen, onneksi en joudu auton rattiin...

Jomotusta

Heti kun olen pääsiäisvapailta palannut töihin, iskee tuttu hartiajomotus. Minä en vain enää sovi yhteen tämän tuolin, pöydän tai näppäimistön kanssa. Ja koko ajan tuossa vieressä komeilee moneen kertaan ergonomiatsekkailtu ja hiottu työpiste, jossa ei koskaan työskentele ketään... Tietäisipä vahtimestarimme, että raahasi tuon suuren pöytäkompleksin tänne pieneen huoneeseen vuosi sitten aivan turhaan. Kuinka paljon tällaisissa paikoissa tuhlataankaan rahaa turhiin pöytiin ja muihin kalusteisiin ihmisille, jotka ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi taittaa edes työmatkaansa työskennelläkseen työpaikallaan kuten muut normaalit ihmiset.. ja jotka teettävät hyvinkin mielellään osan töistään niillä ihmisillä, joilla on 85 % pienempi palkka ja 60 % huonompi ergonomia... Oi että kun odotan jo äitiyslomaa!

Kesä lähestyy ja on kyllä huippuhienoa, että ulkona on nykyään muutakin kuin sitä harmaata loskaa, joka oli kuvioissa viikko-pari sitten. Kreetan matkalle startataan alle kahden viikon kuluttua ja matkajärjestelyt ovat aika hyvin mallillaan. Mukava kun on siellä päässä joku avustamassa, jos joku ei onnistukaan täältä käsin. Mutta aika helppo hotelleja ym. on nykyään varata netistä. Valinnanvaraakin on melkein liikaa, joten vielä ei ole päätetty loppuviikon hotellia edes. On se vaan niiin nykyaikaa niin. Ku on laitteet ja konneet ja sinne vaan naputtelloo nii ai että. Ja tartteeko tässä kohta edes mihinkään lähteä, ku vaan semmoset lasit lykkee piähän ja kuvittelloo vaan olevansa Reetalla niiii! Voe. :D Jooh, justiinsa.

Iloisia asioita

* Kaupasta löytyi mysliä, joka ei sisällä yöks-kookosta. Parempaa olisi muromysli, jossa tietysti olisi enemmän sokeria ja rasvaa, mutta tämäkin on hyvä juttu.

* Sain aamulla kaivetuksi silmästäni pitkän mustan kissankarvan.

* Loman alkuun on enää kolme kuukautta ja kaksi päivää.

* Olen saanut gradua hiukkasen verran eteenpäin.

* Viimeisiin kirjallisuuden aineopintojen tentteihin ei olekaan luettavana 10 kirjaa/ tentti vaan paljon vähemmän, ja lisäksi kertomakirjallisuuden tenttikirjoista olen lukenut jo aiemmin ainakin viisi opusta.

* Kaikki hiukseni eivät ole vielä irronneet päästä, vaikka eräänä iltana suihkussa huomasinkin niitä jäävän käteen holtittoman paljon.

* Pääsen kohta syömään lounasta.

Luntaa tulvillaaan on raikas talvisäää...

Eipä ole vieläkään ilmeisesti kevät, kun taivaalta pyryttänyt koko aamun ihan aitoa lunta. Miten minusta tuntuu, että viime vuonna kevät tuli aikaisemmin?

Tämä aamu oli varattu gradulle. Jep jep. Tuloksena noin neljä uutta sanaa, parikymmentä poistettua, virkkeiden ja kappaleiden paikkojen vaihtelemista ja muuta melko tuloksetonta. Ajattelin, että tänään ehtisin ihan oikeasti korjailla joitakin asioita, joista toinen ohjaaja helmikuun alussa sanoi. Ja ajattelin sinne lisätä jotain uuttakin vihdoin. Tuossa sopivasti tyrkyllä on ihan selkeä artikkeli, joka on ehkä yksi graduni tärkeimmistä. Sain siitä selviteltyä itselleni toki muutamia lauseita, mutta jotenkin ne olisi vielä muotoiltava tuonne gradun teoriaosaan. Ehkäpä jatkan vielä illemmalla. Mutta toisaalta, jos ajattelee oikein myönteisesti, näinkin vähän yrittäminen tuottaa ennen pitkää valmiihkon gradun, jos viitsisin tehdä sen edes melkein joka päivä. Siinäpä vähän miettimisen aihetta - niinkuin en tätä olisi miettinyt jo vuodesta 2003 asti (älköön kukaan nyt laskeko, kuinka monta vuotta olen "tehnyt" gradua!). Koska onhan mulla yleensä tosi paljon kiirettä, kun täytyy ehtiä istuskella sohvalla (joka ei nykyään tosiaankaan hyväile mun alaselkää) ja katsella telkkarista jotain melko huonoa viihdettä.

Jaa niin, nyt muistinkin, että otanpa tänään mukaani töihin tulostettavaksi listat viimeisten tenttieni kirjoista (10 kpl/ tentti). Hehee, vain kaksi tenttiä jäljellä :) Jos yrittäisi toista toukokuussa ja toista kesän tenttipäivänä. Loistokas suunnitelma.

Aiivastthuss!!

Ryysk.

Joo, ei ollut tullut eiliseen punnitukseen mennessä painoa juuri paljon ollenkaan (minulle kun 1-2 kilon painonnousu ei ole ollenkaan mitään painoa toisin kuin ehkä 50-kiloiselle ihmiselle). Olin lihonut tasaiseen tahtiin vain vähän yli 200 g/ viikko, joka on oikein suositeltava tahti. Hianoa, että sisälläni kasvava alien käyttää ravinnokseen :-/ minun vararasvojani. Muutenkin kaikki on erittäin ok. Varsinkin illalla saimme hyviä uutisia myös rakenneultrassa. Kaikki osat, joita siinä voidaan tarkastella, olivat ihan hyvin toimivia. Siellä se olla möllötteli, maiskutteli suullaan ja sätkytteli välillä käsillään. Aika rauhallisesti otti koko toimituksen, jos vertaa siihen vauhtiin, mikä oli päällä n. 10 viikkoa sitten ultrassa. Silloin se tosin oli vaan jotain täysin refleksimäistä poukkoilua. Sukupuolta ei kysytty, en tiedä olisiko sitä kerrottukaan. Minä bongasin siellä jonkin epäilyttävältä näyttävän töröttimen, mutta... eihän sitä tiedä, millaisena se sieltä ulos tulee.

Kevätsuunnitelmat näyttävät moninaisilta. Meille olisi tarjolla viime kesänä tutuksi tullut lomamökki viikolle 20 Närpiössä ja kutsuttu on myös Ahvenanmaalle sukulaisten vuokramökille kyläilemään. Ja isännän graduohjaaja tarjosi myös matkaopas-palveluita Kreetalta. Pääsisi ihan aitoon kreetalaiseen elämään, ruokaan ja maisemiin tutustumaan. Melko jännittävää. Varmaan huisia myös isomahaisena. Minulla ei periaatteessa ole ollenkaan lomapäiviä, joten saapa nähdä, miten järkkään tuollaisen "etätyöskentelyviikon" toukokuulle.

Olen onnellinen siitä, että pikkusiskelini työharjoittelu on lähtenyt mukavasti käyntiin, eikä eka päivä terveyskeskuksen vuodeosastolla ollut järkyttänyt pahasti. Hyvä ensivaikutelma lupaa aina hyvää :) Ja tokihan hoitotyössäkin on vaihtelevia työpäiviä, eli ei niitä kauhujakaan ihan välttämättä edes joka viikolle mahdu, vaikka niitä väistämättä jossain vaiheessa eteen tuleekin. Peukut pystyssä Tainalle siis! Ja hih, kohta se hassu ihminen muuttaa tänne bigsitiin meidän lähelle. Peukut pystyssä suotuisan kämppiksen (poissaolevan ;)) suhteen myös!

~o~O~o~

Maanantai, kevätpäiväntasaus, maaliskuu, melkein huhtikuu oikeastaan jo. Pari viikkoa seuraavaan graduni vaiheen esittelyyn, sitä ennen tehtävä graduun jotain uutta. Ja sen jälkeen gradu on tehtävä valmiiksi mielellään muutamassa viikossa. Hyvin yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää. Ihan mahdollistakin.

Valoa, aurinkoa, sininen taivas. Eilen käytiin kävelyllä, excellent. Tällä viikolla olisi syytä käydä kuntosalilla. Muutaman viikon päästä voisi kenties laittaa sen jäsenyyden jäädyttämisen vireille. Nyt kun siihen on loistava syy. Luulenpa, että kuntoilumotivaationi on esim. vuoden päästä aivan toista kuin tällä hetkellä. Ja sittenhän minulla on vain aikaa - jos vain iskä viihtyy naperon kanssa kahdestaan.

Työhuoneeseen tulee jostakin tupakan haju. Ei kovin viihdyttävää. Minulla on nälkä, mutta kohta jotakin lounasta ennen neuvolakäyntiä. Ei säästellä ennen punnitusta. Onkohan tullut kymmeniä kiloa painoa jo tähän mennessä..?

Duidaduida

Läpäisin sen ajokokeen ensimmäisellä kerralla, huh! Ei ollut helppoa, vaikka ihan käsittämättömän paljon ei jännittänytkään. Mokailinkin ihan kivasti. Jäi melkein harmittamaan ne mokat, vaikka eihän niillä enää ole väliä. Paitsi jos toteutan niitä uudelleen joka päivä autoillessani. Minä olen se, joka tuuppaa eteesi kaistaa vaihtaessa ehkä hiukan yllättäen. Sori...

Nyt on sitten harjoiteltu isännän autolla ajamista päivittäin. Onhan se erilaista ja parkkeerata en osaa ollenkaan, vaikka kuinka hartaasti yritän. Auto ei käänny kuin minun ajatukseni, mutta ehkä vielä joskus opin sen tavoille.

Istuskelen tässä kissa sylissä koneen ääressä. Minni tuli siihen kertomaan asioitaan - puskemalla lähinnä yrittää estää naputteluni. Ja nyt se laskeutui makuulle käsivarren päälle, kätevää.

Hmmm... Tarkoituksenani on ollut, että näitä joitakin tekstejä olisi mahdollista muiden myös kommentoida, mutta enpä nyt tällä selaimella pääsekään tekemään valintaa kommenttimahdollisuuksiin. Tässä viestissä toki ei ole mitään kommentoimisen aihetta, mutta noin niinku yleensä silleen junou.

Autoilua ja pakkasta

Tsaukki! Mites menee? Semmostahan se nii.

Torstaina olisi inssiajo. Juu kyllä minulla on mennyt autokoulussa näin kauan. Johtuu siitä, kun piti vähän jarrutella yhdessä vaiheessa, koska ei ollut rahaa joihinkin ratkaiseviin maksuihin (pimeän kurssi esim.) ja en saanut passikuvia, koska huulessani majaili kroonisia herpeskasvustoja viikkotolkulla (prkl!). Häseltämistä se ajaminen on yhä. Omasta mielestäni olen jo melko tyytyväinen taitoihini, enkä tosiaankaan jaksa stressata pienestä töksähtelystä tai nytkähdyksistä mun "taidokkaiden" kytkin- tai jarrupoljinjalkojeni ansiosta. Nyt kun vaan saisi köröteltyä ajokokeessa tarpeeksi hissukseen kaikissa risteyksissä ym., niin eiköhän se onnistuisi. Ja sitten se, että huomaisi joka ainoan nopeusrajoituksen.. tai niiden päättymisen. Tänään oli kyllä ylimääräisellä ajotunnilla aika hikistä peruuttamisten kanssa. Blondi ei hahmota, ei. Se on sit jynssättävä eestaas, jos kokeessa tulee taskuun tai talliin peruuttaminen. Hermo menee, jos se ajokoe kosahtaa siihen.

On pakkasia pidelly yhä vaan. Hyvä homma, koska talvikengätkin alkoivat ratketa. Suutarin setä cittarilla kyllä liimaa ja ompelee. Viimeksi se antoi takuun, että mun kävelykengillä pääsee sen korjauksen jälkeen sekä eteen että taakse. Varsin hyödylliset popot siis ja taitava suutari-setä.

5.8.06 poksahtaa

Alareunan janalta voi seurata meikän mahan tilannetta. 171 päivän kuluttua sen mukaan poksahtaa.