Aloitan toukokuun

Elämäni kolmaskymmenestoinen kesä lähestyy - vaikka kelit ovatkin aika kurjia, sateisia ja tuulisia (pari päivää sitten tuli luntakin) - niin, nyt ollaan toukokuussa. Kohta saattaa tulla kesä. Nyt toukokuussa olen kuin huhtikuussakin. Olen väsynyt, kireä, murheellinen, lähes jatkuvasti kylmissäni, jotenkin lohduton, epätoivoinen... tai no en edes sitä, vaan enemmänkin kaikesta toivosta luopunut. Olen myös haluton, epäsosiaalinen, innoton ja voimaton. Minua ei kiinnosta yhtään mikään, en haluaisi olla töissä, enkä haluaisi olla kotona, enkä haluaisi tehdä yhtään mitään missään. Paitsi juoda hiljaisuudessa kahvia, yksinäni. Valitan kaiken aikaa, mutta en pysty sanomaan, millä tavalla asiat voisivat olla paremmin. Todennäköisesti ei mitenkään.