Hehhee ja yhtäkkiä on joulukuu. Nyt on jo 19:s päivä. Jeps. Edellisessä kirjoituksessa kiroilin noita koulujuttuja, esseitä ym. Harmi, etteivät ne ole vieläkään valmiina. Ensimmäisen esseen yritän kursia kasaan keskiviikoksi. Huomenna on oppimispäiväkirjan palautuspäivä, mutta siihen on niin paljon lukemista, ettei onnistu yhtään mitenkään. Täytyy keksiä varmaan jotain ihmeellisiä konsteja tuosta hommasta selvitäkseen...
Kun minun työpaikallani lähestytään joulua, alkaa kuulua joulupakettien rapinoita. Ihmiset kiikuttavat toisilleen lahjapaketteja, enimmäkseen niitä perinteisiä, joissa on jokin hillopurnukka tai käsityö-tuotos (joko itse tehty tai hyväntekeväisyys-myyjäisistä hankittu). Eletään pienimuotoisen kilpavarustelun aikaa - kellä onkaan se hienoin puketti, kuinka paljon paperinarua, kultavärillä maalattuja oikeita käpyjä, kanelitankoja tai muovisia jouluomenoita koristamassa sellofaaniin pakattua asetelmaa tai joulukukkaa. Joulupaketteja annetaan melkein kaikille kollegoille, niillekin joita koko edeltävä vuosi ollaan selän takana ja piilomerkityksin manattu syvimpään helvettiin. Jouluna ei olla katkeria, että niille joillekin on annettu enemmän resursseja kiinnostaviin hankkeisiin, tai että oma työtaakka on muiden taakkoja raskaampi. Jouluna näperretään iloisin mielin posket punaisina söpö pieni asetelma pomolle, työkaverille ja sihteerille. Vain siksi, että viime vuonna sain pomolta, työkaverilta tai sihteeriltä melkein samanlaisen. Pannaan sitten vaan seuraavana vuonna paremmaksi ja ollaan yhdessä mukavan stressaavassa joululahjakierteessä, johon ei oikeasti olisi koskaan kannattanut joulukorttia suuremmalla panostuksella osallistua.
