Ihan helvetin lujaa joo.
Sitä lienee silloin jo hieman lihava, kun juostessa pomppii selkämassan lisäksi myös maha. Taidan olla elämäni kunnossa.
Kämppä on varmaan liian täyteen hamstrattu, kun juhlien alla pitää koko makuuhuone täyttää ympäri taloa lojuvilla roinilla, koska millekään ei ole sijaa kaapeissa, vaatehuoneessa tai varastossa. Nyt on sitten hyvä lopen väsähtäneenä lähteä kaivamaan sieltä sänkyä esiin.
Jos ei tykkää lapsista, eikä koskaan ole tykännytkään, joutuu säännöllisesti hankaliin tilanteisiin. Tähän kun yhdistää loppuun asti kiristetyn pinnan, koska ikinä ei ole aikaa (tai voimia) itselle ja akut on täysin lopussa... alkaa tuo oma mukelokin kypsyttää toisinaan melko hartaasti.
Työelämä ei taida olla minua varten. Sekopäisyyteni on ajanut minut jo pohtimaan siivousuralle palaamista tai johtajakoulutukseen lähtemistä. Mitä vit....?!
Parisuhde saa luvan odottaa jossain pimeässä huoneessa, kunnes edes joku edellisistä on ratkaistu. Ei vaan tunnu olevan kovin helposti ymmärrettävissä tämä asia toiselle osapuolelle.
- Posted using BlogPress from my iPhone
