Autoilua ja pakkasta

Tsaukki! Mites menee? Semmostahan se nii.

Torstaina olisi inssiajo. Juu kyllä minulla on mennyt autokoulussa näin kauan. Johtuu siitä, kun piti vähän jarrutella yhdessä vaiheessa, koska ei ollut rahaa joihinkin ratkaiseviin maksuihin (pimeän kurssi esim.) ja en saanut passikuvia, koska huulessani majaili kroonisia herpeskasvustoja viikkotolkulla (prkl!). Häseltämistä se ajaminen on yhä. Omasta mielestäni olen jo melko tyytyväinen taitoihini, enkä tosiaankaan jaksa stressata pienestä töksähtelystä tai nytkähdyksistä mun "taidokkaiden" kytkin- tai jarrupoljinjalkojeni ansiosta. Nyt kun vaan saisi köröteltyä ajokokeessa tarpeeksi hissukseen kaikissa risteyksissä ym., niin eiköhän se onnistuisi. Ja sitten se, että huomaisi joka ainoan nopeusrajoituksen.. tai niiden päättymisen. Tänään oli kyllä ylimääräisellä ajotunnilla aika hikistä peruuttamisten kanssa. Blondi ei hahmota, ei. Se on sit jynssättävä eestaas, jos kokeessa tulee taskuun tai talliin peruuttaminen. Hermo menee, jos se ajokoe kosahtaa siihen.

On pakkasia pidelly yhä vaan. Hyvä homma, koska talvikengätkin alkoivat ratketa. Suutarin setä cittarilla kyllä liimaa ja ompelee. Viimeksi se antoi takuun, että mun kävelykengillä pääsee sen korjauksen jälkeen sekä eteen että taakse. Varsin hyödylliset popot siis ja taitava suutari-setä.

5.8.06 poksahtaa

Alareunan janalta voi seurata meikän mahan tilannetta. 171 päivän kuluttua sen mukaan poksahtaa.

Helmikuussa jo mennään

Ja huomenna on palkkapäivä. On sitten taas noin neljäksi päiväksi rahaa sen jälkeen, kun on maksanut vuokrat ja kaikki laskut. Jippii.

Isäntä on työmatkalla ja mä nukuin yön kissojen kanssa. Sinne ne heti kömpi sänkyyn, kun meni nukkumaan ja jätti makkarin oven auki :) Ensin tietysti molemmat roikkui Lassen kaapista pilkottavissa vaatteissa ja yritti kammeta sitä ovea auki. Mutta sitten Mona asettui jalkopäähän ja Minni mun tyynyn viereen - käsi piti laittaa, että rouva sai siihen päälle tassunsa ja leukansa. Ja sitten se alkoikin: emännän herättely. Tää mun tyynyn vieressä nukkuva kissa nousee aina välillä yhtäkkiä istumaan, näyttää kuin pikkulapselta pinnasängyssä töröttämässä unenpöppörössä. Minä sitten siihen, että nuku nyt Minni. Ja siitähän se sitten kellahtaa takaisin nukkumaan, yleensä vähän huvittavaan asentoon, tipahtaa kyljelleen poski patjaa vasten ja jatkaa uniaan. Joskus tuohon istumaan nousemiseen liittyy kysyvä kurahdus: Ethän sä vaan nuku?

Sitten on se peli, kun minä käännyn vasemmalle kyljelleni, ja pian kissa kiipeilee tyynyn kautta tai mun yli sinne puolelle myös. Tuhinasta ja kehräyksestä voi taas tulkita kysymyksen: Miksi sää nyt tälleen käännyit? Käännyn suosiolla toiseen suuntaan takaisin, koska muuten alkaa kiristyspeli: syön kukkaa, jos kerran pitää olla näin päin.

Toistuvasti yön aikana herään kurahdukseen ja erotan pimeässä, kun kissa tuijottaa minua lautasen kokoisilla pupilleillaan ihan läheltä. Joo, kyllä minä nukun ja sinäkin voit nyt jatkaa unia, kun minä olen herännyt. Ja sitten taas välillä se kääntymisleikki. Sori, että pyörähdin toiselle kyljelleni unissani ja ei, älä nyt tule tyynylle nukkumaan.

Täytyy nyt miettiä, josko laittaisi sen makkarin oven kuitenkin kiinni ensi yöksi.