Joulunaikaa

Hehhee ja yhtäkkiä on joulukuu. Nyt on jo 19:s päivä. Jeps. Edellisessä kirjoituksessa kiroilin noita koulujuttuja, esseitä ym. Harmi, etteivät ne ole vieläkään valmiina. Ensimmäisen esseen yritän kursia kasaan keskiviikoksi. Huomenna on oppimispäiväkirjan palautuspäivä, mutta siihen on niin paljon lukemista, ettei onnistu yhtään mitenkään. Täytyy keksiä varmaan jotain ihmeellisiä konsteja tuosta hommasta selvitäkseen...

Kun minun työpaikallani lähestytään joulua, alkaa kuulua joulupakettien rapinoita. Ihmiset kiikuttavat toisilleen lahjapaketteja, enimmäkseen niitä perinteisiä, joissa on jokin hillopurnukka tai käsityö-tuotos (joko itse tehty tai hyväntekeväisyys-myyjäisistä hankittu). Eletään pienimuotoisen kilpavarustelun aikaa - kellä onkaan se hienoin puketti, kuinka paljon paperinarua, kultavärillä maalattuja oikeita käpyjä, kanelitankoja tai muovisia jouluomenoita koristamassa sellofaaniin pakattua asetelmaa tai joulukukkaa. Joulupaketteja annetaan melkein kaikille kollegoille, niillekin joita koko edeltävä vuosi ollaan selän takana ja piilomerkityksin manattu syvimpään helvettiin. Jouluna ei olla katkeria, että niille joillekin on annettu enemmän resursseja kiinnostaviin hankkeisiin, tai että oma työtaakka on muiden taakkoja raskaampi. Jouluna näperretään iloisin mielin posket punaisina söpö pieni asetelma pomolle, työkaverille ja sihteerille. Vain siksi, että viime vuonna sain pomolta, työkaverilta tai sihteeriltä melkein samanlaisen. Pannaan sitten vaan seuraavana vuonna paremmaksi ja ollaan yhdessä mukavan stressaavassa joululahjakierteessä, johon ei oikeasti olisi koskaan kannattanut joulukorttia suuremmalla panostuksella osallistua.

Maaaaanaaantai

No se on sit taas maanantai. Olen ollut töissä jo pari tuntia ja saanut aikaan hyvin vähän. Kohta voisi harkita lounasta, ettei tarvitsisi vaivautua tämän suurempiin ponnisteluihin :P

Aamulla päätin, että nyt on talvi, ja minun on pukeuduttava joko pitkiin kalsareihin tai sukkahousuihin. Venyttelin päälleni sukkahousut, niiden päälle sukat ja sitten farkut. Ah, kuinka epämukavaa... Lähtiessäni sitten järkkäilin vielä mm. kylppäriä ja siirsin kissan hiekkavadin paikkaa. Tassuteltuani hetken kylppärissä tajusin astuneeni johonkin märkään. Tuoksun leijaillessa nenääni tajusin pienen aavistukseni oikeaksi: kissanpissaa! Jibii. Kiitos vaan nuoremman kissamme, joka ei voi toimittaa asioitaan normaaliin tapaan, vaan suihkii satunnaisesti ohi 30 cm korkean hiekkalaatikon reunan. Siellähän se oli pienenpieni lammikko paikalla, jossa hiekkavati aiemmin oli. Sittenpä olikin jo kiire. Pois farkut, sukat, sukkahousut ja varpaiden pesulle. Ah, kuinka juhlavaa...

Syyslukukausi päättyy pian ja tämän syksyn esseet olisi saatava valmiiksi. Se on kyllä vihonviimeistä hommaa, kun joutuu kehittelemään jotain kelvollista tekstiä laudatur-opintojen esseeseen. Jos olen oikein laskenut, kyseessä ovat tämän tutkinnon viimeiset esseet, joten siitä olisi kai kehiteltävä motivaatio suoritukseen. Yksi tenttikin olisi ensi viikolla edessä :-/ Pari tuntia lisää vuorokauteen ei olisi pahitteeksi, koska minulla ei ole hajuakaan, missä välissä ehdin lukea tuohon tenttiin.

Se yks J-juttu on tulossa...

Hyss! Sitä ei saa vielä sanoa ääneen. Puhutaan siitä sit j-kuussa enemmän.

Miten aika voikin mennä näin nopeasti?! 23.11. on tänään. Viimeksi pistin kiireellä tänne jotain postia 9.11. :-/ Vieläkin on se tunne, että ihan vasta pari viikkoa sitten oli kesä ja nyt on jo kamala ja kylmä, ruma loppusyksy.

Kuntosaliltakin jo soitettiin, että mitäs kuuluu treenaamiseen. No mitäköhän? Lähinnä olen keskittynyt kehittämään rasvakerrosta takamukseen ja pötsiä etupuolelle. Onnistuneesti.

Niin ja mähän olen alkanut opetella autolla ajamista. Tai siis eka ajokerta on vasta ensi viikolla. Pelottaa ja jännittää melko paljon, mutta onhan se vaan pakko opetella. Kai tuo ajotaito on semmoinen välttämätön paha, joka täytyisi joskus näin aikuisena hankkia. Ehkä siitä on joskus jotain apua.

-o-O-o-O-o-O-o-O-o-

Oli paljon helpompaa pyörittää ja nostaa kiviä veden alla,
isä ihmetteli mistä se saattoi johtua.
Mutta pääasiahan oli, että tunsi itsensä hirmuisen voimakkaaksi.
- Muumipappa

Esteettisiä elämyksiä

..ja täytetekstiä.

Purkutyömaat tuottavat yllättäviä esteettisiä elämyksiä. Työmatkani varrella on tämän syksyn aikana purettu kaksi suurta rakennusta, ja näky tosiaankin saa pysähtymään. Puoliksi maan tasalle raadeltu suuri rakennus tuottaa kokemuksen epätodellisen ja toden väliltä, kun mielessä on niin vankasti kuva rakennuksesta kokonaisena ja ehjänä. Minusta se tuntuu siltä kuin katsoisin kuvaa pommitetusta (minulle tuntemattomasta ja etäisestä) rakennuksesta jostakin verkon uutispalvelusta. Tuntuu aika hölmöltä vertailla näitä kuvia. Millaista taidetta olisi laittaa rinnakkain kuva sota-alueen pommitetusta koulurakennuksesta ja suomalaisen pikkukaupungin uusien asumisalueiden tieltä purettavasta linja-autoasemasta?

Keskiviikkona

Vallan keskinkertainen päivä. Tai noh.. tänään olen ollut huonolla tuulella, eikä tuo syksyisen harmaa ilmakaan sitä paljon kohota. Muumipappa on sanonut jotakin kivaa tästä aiheesta - ehkä laitan sen lainauksen huomenna blogiin. Ideana kuitenkin, että jos meillä ei olisi kurjia hetkiä, niin eihän me sitten huomattaisi niitä hyviäkään. Mutta ei siitä sen enempää.

Elämäni pääsisällöt tällä hetkellä:

- Gradu (kuuluu laittaa ensimmäiseksi)
- Meidän isäntä
- Kissat
- Työ
- The Sims 2
- Kotitöiden tekemättömyyden päivittely
- Muut opiskelujutut (pari pääaineen kurssia kesken, ja sitten siitä ei puutukaan enää kuin tuo gradu :) ja sivuainetta emme nyt ajattele, koska em. on ihan riittävästi mietittävää)

Olen elossa.

Ihan vaan, jos joku teistä sadoista tuhansista lukijoista pelkäisi minun ihan vahingossa kuolleen. Pöö! Tässä olen - tukevampana kuin koskaan.

Töissä. Nenääni leijaili jostakin pikkiriikkisen epämiellyttävä tuoksu. Bongasin lattiassa ruskean hmm.. töhnän. "Ögön", sanoisi mieheni, ja se kuvaisi tuota ilmestystä ehkä parhaiten. Nyt olen sitten vuorotellen tehnyt töitä ja miettinyt, onko tuo tahra suklaata vai kakkaa. Mietiskely on tärkeää ja hyödyllistä. Jos päädyn siihen tulokseen, että lattiallani on suklaata, niin tietenkin syön sen. Tämä ihan vaan vinkiksi teille kymmenille tuhansille lukijoille, jotka olette erehtyneet pitämään blogini sisältöä fiksuna ja järjellisenä.

Koska jotkut spammi-paviaanit tykkäävät käyttää blogeja mainostusalustanaan, en jatkossa ehkä enää ikinä salli blogini kommentointia. Eli pidetään vaan ne sormet siellä omalla puolella. :)

Minulla on aina välillä ollut ajatuksia siitä, mitä voisin tänne kirjoittaa. Hyvä, että ajatukset siirtyvät aina johonkin muualle sen jälkeen, kun olen ne ajatellut.

Joulukuu on pian. Joulukuu on sellainen iloinen kuukausi, että Sampo-pankki ryhtyy perimään minulta opintolainaani takaisin. Voin luvata, että ylistän Sampo-pankkia ja omaa tulotasoani tasaisesti tulevien 15 vuoden aikana.

Vaakabingojeejee!!

Päivän inhokki: Veikkaus Bingon arvonta aamu-teeveessä! Siihen menee hermo. Voi tsiisös!!! Nopeammin en ole rynnännyt vaihtamaan kanavaa edes silloin, kun aikoinaan (nykyäänkin) tuli telkusta Ihmemies tai X-files. Tuntuu, että koko päivä on kirottu epäonnistumaan, jos joutuu kuulemaan kaikki ne iivariviistoistat.

Juu, ei muuta tällä kertaa.

Talvi tulee - olenko valmis?

Ihan vaan ajattelin tulla kertomaan, että mitä kylmemmäksi käy ilma, sitä suuremmin minua **tuttaa. Talvi on tulossa hitaasti mutta varmasti. Ja minä en pidä talvesta juuri ollenkaan. Myönnän, että olen joskus talvella ollut melko hyväntuulinen, ehkä kahtena tai kolmena päivänä, mutta muuten se vuodenaika on yhtä kiroilua ja manaamista. Voiko muka mistään muusta tulla niin pahalle tuulelle kuin siitä, että joutuu heräämään pilkkopimeään aamuun ja lähtemään ulos palelemaan? Siihen jos vielä lisää aamusuihkun kylmässä kylppärissä, joka on ehdottomasti toinen inhokkini, niin huhhuh!

Ja sitten tähän päivään: on yhä kaunis syksykeli. Se on mukavaa. Kävimme viikonloppuna Leivonmäen kansallispuistossa, ja se vasta mukavaa olikin :) Voisi ottaa harrastukseksi, jos vain löytäisi täältä jonkin kivan patikointimaaston, johon ei heti eksyisi.

Kriittinen unohduspiste

Se on se hetki, kun olet ollut käyttämättä jotakin palvelua niin kauan, ettet enää pysty muistamaan siihen vaadittavaa tunnusta ja salasanaa. Meinasi tulla vastaan jo tämän bloginkirjoittajan kohdalla.

Sukka on märkä, koska kengässä on reikä. Toisissakin kengissä on reikiä.

Niin.. ja minulla on oikeastaan aika paljon kiireitä ja tekemistä. Ensi maanantaina olisi syksyn ensimmäinen tenttikin. Niin. Tänään taitaapi olla torstai.

Kun revontulet satoivat alas taivaalta

Illalla olin menossa nukkumaan ja vedin makuuhuoneen verhoja kiinni, kun katseeni osui valoläiskään taivaalla. Taas näkyi revontulia! Koko taivas oli täynnä muotoaan ja sävyään vaihtavia leimahduksia. Törötinpä siis parvekkeella aamutakissani tuijottelemassa huumaantuneena tuota ihanaa valoilmiötä, joka näkyi kirkkaimmin koillisella yötaivaalla. Revontulet laskeutuivat ja syöksyivät taivaan lakipisteestä, kuin suoraan talomme päältä, pitkinä säteinä kaikkiin suuntiin ja lähempänä taivaanrantaa ne aaltoilivat selkeinä ja kauniina vihreä-valkoisina seinäminä.

Maailman kauniita asioita, joita ei voi omakseen ottaa.

Häpeä ja ahdistus

Voi hyssykät! Olen seitsemännen vuoden opiskelija! *puuskuttaa hysteerisenä*

Ja tajusinpa tuossa pudonneeni opiskelun kelkasta niin pahasti, että luulin olevani gradua vaille valmis maisteri. Minkä tekee blondi sille, kun ei osaa lukea tutkintovaatimuksiaan oikealla tavalla ja sekoittaa parit opintokokonaisuudet toisiinsa --> luulee suorittaneensa ne jo. Hyvä, että olen huolellinen ja säntillinen ihminen. Ehei, väärässä olen ollut. Pääaineesta puuttuu 4 ov (tai jotain hitto en tiiä fo fakseik 8,5 op!!) ja sivuaineesta 7,5 ov (samalla logiikalla 15 op tai jotain). Pääaineessa olen viime vuoden työkiireissä (ja muilla tosi hyvillä verukkeilla) jättänyt kesken juuri kaksi kappaletta á 2 0v:n kurssia. Eli nyt sitten opettajille inisemään, josko ne voisi jotenkin repiä kokoon sovelletusti. Ja se sivuaine, joka mua nappaaaa iiihaan äälyttömäästi... *dumdidum & hysteerinen hihittely*. :D

No, ei tämä ole mahdoton tehtävä. Tiedänpähän nyt, että suunnittelin valmistumista nyt kesäksi ihan turhaan, koska olihan tässä gradun lisäksi sit kuitenkin muutakin tekemistä jäljellä. Niin että nyt ei sit hävetä niin paljon se, että gradu ei ole valmis vielä. Palataanko jouluna asiaan?

Mummeleita ja rokkijuttuja

Edelliseen liittyen vielä hassu (minusta?) juttu kissoista. Herään aina öisin luulemaan, että jompi kumpi kissoista on kuollut. Ne vanhukset kun nukkuu niin sikeästi. Viime yönä nousin istumaan ja silittelin jalkopäässä nukkuvaa Monaa. Ei mitään reaktioita. Nostin sen häntää ja pudotin alas. Mikään kohta ei liikahtanut. Nyt aloin katsoa, hengittääkö se kissa edes. No, tietysti se hengitti. Sehän vain nukkui ja minun häiriköintiini ei ollut ilmeisesti syytä reagoida.

Jotkut mummot ovat hassuja. Kun ne tulevat bussin kyytiin, saattaa kuski usein jäädä odottelemaan vähän pitemmäksi aikaa ennen kuin kaasuttelee eteenpäin - jotta mummo ehtii istumaan. Mutta mummojenhan pitää siinä tapauksessa sitten kipittää entistä pitemmälle siellä bussissa. Perinteinen paikka ja siihen vaivattomasti paikallaan olevassa bussissa hakeutuminen ei riitä, sillä istumaanhan ei bussissa voi mennä ennen kuin on kasseineen kimpoillut pitkin (tai edestakaisin) käytävää ja lopulta heittäytynyt jollekin penkille aivan viime hetkellä :D

Viikonloppuna käväisin parin ystävän kanssa Laukaan Sararockissa. Jooh... Ihan mukavaa oli, että sää suosi. Bänditarjonnasta en suunnattomasti nauttinut, vaikka ihan kivaa oli käydä kuulostelemassa pitkästä aikaa semmoistakin soitantaa.

Kissamaisuuksia

Kissathan ovat itsekkäitä ja röyhkeitä otuksia. Saat tehdä vaikka mitä, jotta voittaisit itsellesi kissan kunnioituksen, niin tai sitten tehtyäsi kaiken - nöyryytettyäsi itseäsi oikein pitkällä kaavalla - huomaat, että kissallepa onkin mieleen se, ettet teekään yhtään mitään. Uskallapa sitten ruveta lepertelemään, niin kissa katsoo halveksien "Piti sit pilata tämä hetki?" ja astelee ylväänä pois. Asuttuani yhdessä kissojeni kanssa jo kymmenisen vuotta alamme olla vähitellen samaa perhettä. Minä, vähäjärkisenä ihmisenä tietysti, kuvittelen joskus jopa ymmärtäväni niiden ajatuksenjuoksua. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain jostakin kissan keksimästä leikistä tai testistä, jossa se seurailee ihmisystävän touhuja ja reaktioita...

Palataan siihen röyhkeyteen. Toissa yönä nukuin molempien kissojen kanssa makuuhuoneessa (jonne ne eivät aina pääse miehen allergian vuoksi). Yleensä vanhempi kissa on nukkunut sängyssä koko yön ja toinen vain käynyt siellä pyörähtämässä. Vanhempi kissa ei tosin jaksa nukkua koko yötä, vaan herää neljän tai viiden aikaan touhuamaan jotain muualla huoneessa tai riehumaan sitten vain sängyssä. Toissa yönä heräsin, kun tämä vanhempi alkoi rymytä peittojen kanssa. Toinen kissa nukkui lötkönä jalkopäässäni peiton päällä. Vanhempi potkutteli peittoa jalkopäässäni ja kopeloi kynsillään varpaitani peiton alta (kivaa!). Sitten aivan yllättäen POMPS se loikkasin lähellä koisailevan kissakaverinsa kimppuun ja alkoi nujuuttaa sitä häikäilemättömästi. Nuorempi katti oli tietysti ihan pihalla kaverinsa aikomuksista ja pakeni paikalta ilmeisen säikähtäneenä. Minä heitin kyllä sitten vanhemmankin kissan pois sängystä ja mutisin puoliunissani jotakin kaverien kiusaamisesta.

Olen oppinut jotakin uutta

Amerikkalaisissa leffojen, varsinkin kauemmas menneisyyteen sijoittuvien, talojen ja maatilojen pihoissa näkee joskus "pullopuita" (bottle trees). Siis puita, joihin on ripustettu tai tökätty muulla tavalla kiinni erilaisia lasipulloja. Tuulessa eri väriset kauniit pullot kilahtelevat kauniisti ja näyttävät hienolta, mutta häkkyrän ei ole tarkoitus olla suuri tuulikello, vaan jotain aivan muuta. Olen miettinyt, mitä magiikkaa näihin puuhimmeleihin liittyy, ja ihan oikeassa olenkin arvausteni kanssa ollut. Pullopuiden tehtävänä nimittäin on karkottaa pahoja henkiä pois talon luota. Tullessaan talon lähelle pahat henget näkevät lasipulloista heijastuksensa ja pelästyvät sitä. Kätevää ja nättiä :)

Siili äksynä

Hilpeyttä on herättänyt tuo sarjis. Minusta voisi tehdä sarjakuvan, jossa kiroilisin
- hajotetuille pulloille kadulla
- paperinkeräysastiaan sullotuille pahvilaatikoille tai kartonkipakkauksille
- tupakoijille
- lattiakaivo-mönjälle
- kissankarvoille silmämunan ympärillä
- kiireisille aamuille
- lautasiin jämähtäneille kuivaneille kurkkusiivuille.

Suomen kesä, kaunis kesä

Säitä säätelevä tyyppi tuolla taivaalla hähättelee vahingoniloisena suomalaisten epätoivoisille yleisurheilun MM-kisoille. Tälle illalle voidaan odotella vaikkapa raekuuroa ja pallosalamia, sillä muutamien ensimmäisten päivien säät ovat todellakin olleet "suosiollisia". Väänsin melkein itkua, kun katsoin kisojen avajaisia, joiden vähäkin loisto oli poissa viimeistään siinä vaiheessa, kun vettä oli tullut kuin esterin hanurista vasta kolmatta tuntia. Kun olisi edes hetkeksi lakannut satamasta... Katsomossa palellutta yleisöä olisi kyllä voinut lepytellä hiukan mahtavammilla ilotulituksilla. Ei käynyt kateeksi kentän reunoilla koko avajaisten ajan seisoneita muodostelmaluistelijoita tai muusikoita, jotka kävivät uittamassa itsensä ja soittimensa playback-esityksen vuoksi. Juu, ei täällä Suomessa sada koskaan, eli ei ole syytä rakentaa esiintymislavaa minkäänlaisilla katteilla. Kukaan ei voi väittää, ettei rankkasateen mahdollisuutta olisi ajateltu tilaisuutta suunniteltaessa. Eiliset ukkosmyrskyt keskeyttivät kisat vähäksi aikaa kokonaan ja joidenkin urheilijoiden suoritukseenkin saattoi vaikuttaa, kun laji lykkääntyi pitkäksi aikaa tai kentälle hätistettiinkin eri aikaan kuin oli tarkoitus.

Joo.. ei minua oikeasti nuo kisat sen suuremmin kiinnosta. Urheilun sijaan olen halunnut pällistellä sitä, kuinka kisajärjestäjät hommassaan onnistuvat. Ehkä kansallislajimme, keihäänheiton, finaalin voisi tänä iltana kuulostella muun tekemisen ohessa.

Neste Rally Finland 2005

Tervetuloa rallit :)
On minulla varmaan jotain päässä vialla, kun ilostun niin kovin rallien Jyväskylään houkuttelemasta väestä. Kaikki lähikaupassa harhailevat ranskalaiset, italialaiset, japanilaiset, ruotsalaiset ja brasilialaiset (?) saavat hymyn huulille. Onhan se niin ihmeellistä, että tänne pieneen kylään viitsitään matkustaa toiselta puolelta maailmaa asti - tai edes Ruotsista. Kotimaisessa rallikansassa taas huvittaa se, että kaljapullo kourassa on kuljettava heti aamuvarhaisesta alkaen... On kyllä söpöä, kun ukkoporukka (kotimainen tai ulkomainen) mukanaan ehkä pari lastakin pyörii kärryineen ruokaosastolla hankkimassa sitä oikeaa rallimuonaa. Täytyisikö sitä meetvurstia olla kolme vai neljä pakkausta, ja onkohan sitä olutta nyt tarpeeksi?

Bussimatkalla tulin pohtineeksi viikon saavutuksiani. Tässä parhaat palat:

• Hajotettu jumppapallo - johan mä sillä 5 päivää ehdin jumppaillakin
• Kesälomarytmistä kohti arkirytmiä pääseminen hitaasti mutta todennäköisesti
• Huolestuttava Sims-addiktio - taas
• Vältetty chat-addiktion kehittyminen
• New Yorkin matkapäiväkirjan kaksi ensimmäistä päivää kasattuna

Inttiflunssa

Jippijee, eka inttiflunssa hankittu. Kuumottaa joka paikasta niin maan vietävästi ja pää on ihan pysähdyksissä, lämpöä oli mittarin mukaan reilu tunti sitten 37,7. Toivottavasti tämä hikoilu tarkoittaa kuumeen laskemista, niin se meni ainakin lapsena. Juuri tänään ajattelin mennä koko päiväksi töihin olemaan tehokas, koska yli kuukauteen en ole kokonaista työpäivää siellä viettänyt. Varsinaiset sutinat työpaikalla alkavat ensi viikolla, joten monet asiat voisin valmistella tällä viikolla valmiiksi - ettei vain paljastu, että olen hyvien säiden vuoksi sluibaillut hieman enemmänkin kuin varsinaisen kesälomani. No, osa-aikaisella työntekijällä ei ole niin justiinsa noiden työaikojen kanssa kuitenkaan. Muutamia tunteja olen käynyt tekemässä joka viikko.

Jooh.. tarpeet ajavat pian kauppaan ja apteekkiin. Ryhdynpä valmistautumaan siihen haasteelliseen retkeen. Ja kaipa se on suosiolla yritettävä tehdä joitakin töitä kotoa käsin tänä iltapäivänä.

Ihkut vko 30

Ihkut: pilvet, maisemat, aurinkoiset päivät, kissat, jumppa, saunominen, juusto, lötköttely, halit, varikset

Tiistai

Hassua, kun on jo tiistai. Kultsi oli lomalla la-ma, ja se aika meni äkkiä. Vain muutama yö, niin isäntä onpi taas kotona :)

Vasempaan sääreen tai oikeastaan pohkeeseen olen hankkinut lenkkeilemällä rasitusvamman. Liikunta ei ole aina hyvästä :-/ Täytynee kehitellä vähemmän rasittavia liikuntalajeja pariksi viikoksi.. jospa se sillä paranisi. Huomasin että työmatkalla pyörältä alas hypätessäni (aina suojateiden kohdalla tms.) jalkaa juili ikävästi.

Kesäkesäkesäkesä

Niin, ei tässä oikein muuta osaa kirjoitella, kuin ihmetellä tätä kesää. Vähitellen jostain hiipii myös paniikinomainen tunne siitä, että kohta se on ohitse. Vaikka onhan tästä jo paljon ehditty nauttiakin. Tosin yksikseen aika hiljaista. Onneksi oli alkukesäkin sopivan lämpöistä - Närpiön mökkiviikko sattui hyvään paikkaan.

Kauniiden ilmojen ansiota on ulkoiluinto: pari kertaa on tullut käytyä ihan kunnolla lenkillä ja muuten olen käynyt pyöräilemässä ja ihmettelemässä lähiseutuja. Niin ja muutaman maton olen käynyt pesemässä läheisellä mattolaiturilla :) Lähin, mukava uimarantakin löytyi, ja siinä olen käynyt kerran pulikoimassa. Silloin kuuntelin, kuinka läheisessä pusikossa (rannalla toki) mies opetti lastansa (en tiedä, oliko tyttö vai poika, pikkuinen joka tapauksessa..) onkimaan. Eipä olisi uskonut, että onkiminen on niin vakavaa puuhaa! :D Eipä olisi minulla onkimishaluja enää, jos sellaisella marmatuksella olisi ongen käyttöä aikoinaan isän kanssa opeteltu.

Täytynee kirjata tänne myös se, että gradupaperit ja -materiaalit on kaiveltu kaapeista työhuoneen pöydälle. Niitä olen siinä viikon verran siirrellyt erilaisiin kasoihin, joten kohta voinen tarttua myös sisällölliseen työhön :D Ei vaan... luinhan mää eilen rannalla hetken aikaa artikkelia teini-ikäisten bloggereiden identiteetin rakentamisesta. Niin, ja piirtelin siihen tekstin sekaan viivoja ja kirjoittelin jotain sanoja. Edistystä siis.

Auringon palvontaa

Saattelin eilen sulhoni inttiin Mikkeliin. Arjen elely yksikseen tullee olemaan haastavaa. Jo heti Mikkelistä tultuani kehitin ensimmäisen hysteriakohtauksen mystisen väärään osoitteeseen (tai ei väärään osoitteeseen, mutta väärälle vastaanottajalle) eksyneen ulkomailta tulleen paketin vuoksi. Ilta ei tuntunut illalta, kun mies ei tullutkaan kotiin, ja tänään iltapäivällä oli ajantajuni huolestuttavasti hukassa, kun koko päivän aikataulu riippuukin vain minun tekemisistäni. Täytynee ruveta tekemään itselleen työjärjestystä eri päiville. Illaksi olen lähdössä kummityttöni syntymäpäiville. Kun huomenna palaan tuolta reissulta, voisi pestä mattoja... Jos vaan olen osannut ja muistanut sitä ennen ostaa välineitä, joilla matot voi kiinnittää pyörän tarakalle.

Aamulla loikoilin auringossa :) Pakkasin rantareppuni jo ennen kymmentä ja pyöräilin lähimmälle biitsille ottamaan aurinkoa. Jo vaatetusta vähentäessäni huomasin kävelyteitä vaeltelevan miehen tummansinisissä sortseissaan ja aurinkolasit silmillään. Katseli etsivästi ympärilleen, eikä todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä. Oikaisin itseni kohti ah ihanaisen lämmittävää aurinkoa, venyttelin ja vilkuilin silloin tällöin ympäristöä. Enkö bongannut tuon saman äijän heittämässä kävelylenkkiään jo toista kertaa samassa paikassa! Tällä kertaa hän hiippasi ohi vain hieman lähempää sitä nurkkaa, jonne itse olin puskien keskelle piiloutunut (kuten pari muutakin auringonpalvojaa). Kiskoin nopeasti pyyhettä itseni peitteeksi, kun hemmo ilmeisen harkitusti käänsi katseensa kohti meitä nurmella loikoilevia naisimmeisiä. Siinä vaiheessa kun sama tyyppi hiihteli ohi kolmannen kerran, alkoi minua hatuttaa jo ihan kiitettävästi. Tein nopeasti kaikkeni, ettei ainakaan minun valkoiseen hipiääni olisi millään tavoin edullista kuvakulmaa. Minä, toisin kuin ehkä jotkut muut, en ole rannalla vähissä vaatteissa tirkistelijöitä varten. Tunnen oloni erittäin kiusaantuneeksi, jos tajuan jonkun hiippailevan rannalla vain katsellakseen tarkoituksella siellä makoilevia vartaloita :( . Tekisivät sen edes huomaamattomammin... Mikäs siinä, jos tekee yhden katselukierroksen, mutta jos pitää laahustaa samoja reittejä useaan kertaan kädet taskussa, niin hyi olkoon. Jatkossa yritän etsiä yksityisempiä auringonottopaikkoja - jos nyt enää rusketusta pintaani kaipaan edes.

Ihkut vko 24

Merituuli, pikkulinnut, nurmikko, onkiminen, aurinko, Scrabble, puutalokaupungit, onkiminen, aurinko, grillaus, pyöräily, kukkaset, sauna, onkiminen, aurinko

PerRRRjantai!

Loma häämöttääpi :)

• Joku sanoi, että huomiseksi luvataan hellettä. Toivottavasti myös Länsi-Suomeen.
• Pikkusisko sai eilen tietokoneensa. Katsotaan, koska siinä on ensimmäinen mato tahi viirus.
• Kissat menettivät tietokoneensa. Enää ei voi steppailla näyttöjen ja näppisten päällä riittävän rasittavasti, koska koneita löytyy työhuoneesta enää vain 1-2.
• Tämän viikon viimeinen työpäivä on puolessa - kunpa pääsisin ennen kuutta kotiin.
• Tänään on siivottava, sillä ensi viikolla kämpässämme asustaa vieraita kissavahteja.
• Pitääkö Närpiöön viedä omat madot onkimista varten?
• New Yorkin matkakertomuksessa on päästy ensimmäisen päivän loppuun. Joko sen saa julkaista, joko?
• Miljoona asiaa mielessä tällä hetkellä...

Ihkut vko 23

Aurinko, mölkky, kukat, jäätelö, t-paidat, C(g)ranberries, oppiminen, onnistuminen, löhöily

Ei mitään tasoa

Koska juttujeni taso laskee kuin - enhän keksi tähän edes mitään hykerryttävän ihastuttavaa vertaustakaan - lienee pian loman paikka näistä kirjoitteluista. Ennen bloginsa perustamista sitä kuvitteli olevansa varsinainen kynäniekka, tai ainakin kiinnostava kirjoittaja, mutta HAH! :D Eipä siitä siis sen enempää...

Viikon verran painan vielä töitä (nimenomaan painan, sillä iso rutistus on projektissa tietysti juuri nyt meneillään) ja sen jälkeen lähden viikon lomalle. Suuntaamme siipan kanssa Närpiöön mökkeilemään. Uusina ystävinä matkaan lähtevät myös lentopallo ja mölkky-peli. Tarkoituksena on liikkua mahdollisimman paljon, joten toivotaan hyviä ilmoja. Saa nähdä, tuleeko talviturkki heitettyä jo näin aikaisessa vaiheessa kesää tänä vuonna :)

Takamuksen muokkausta

Liikunta tekee hyvää pepulle. Mutta älä vain luule, että saisit pieneksi jääneet housut mahtumaan jalkaasi liikunnan avulla. Peppusi toki muuttaa muotoaan, mutta ei se siitä mihinkään pienene. Itse olen huomannut, että välittömin jumpan vaikutus takamukseeni on sen kohoaminen. Niin että nyt se pahin paukama on vaan ylempänä, eivätkä ne housut mahdu kiinni sitäkään vähää. Which is nice.

Ihkut & Kököt vko 22

Ihkut:
Vihannekset, järvi, metsät, uudet paikat, kesäloma, aivoitukset, kukkamulta, omat kisut

Kököt:
Juurikasvu, opiskelu, suvaitsemattomuus, hiukset lattiakaivossa, näppylät, kiire

Hommasin tänään parvekekukkia :) Parveke on sotkussa ja kissat järsii onnellisina kukkia aina, kun silmä välttää, mutta ei se mitään.
.. ja sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla..

Luottamustehtäviä ja vapaaehtoistyötä

Hiillyin lievästi itsekseni pohdiskeltuani tehokkaan seitsemisen sekuntia vapaaehtoistyötä ja luottamustehtävistä maksettavia korvauksia. Lasten ja nuorten auttavaan puhelimeen tai muuhun vastaavaan haettiin Hesarissa VAPAAEHTOISIA työntekijöitä. Eikös se tarkoita, että ihmiset tulevat tekemään työtä ilmaiseksi? Korjatkaa jos olen väärässä ja hiillyn turhasta. Ihmiset tekevät tärkeää ja vaativaa, raskastakin työtä ilman juuri mitään korvauksia. Samaan aikaan erilaisissa toimikunnissa, ohjausryhmissä, edustajistoissa ja ties missä istunnoissa jurottaa ihmisiä sanomatta mitään tai korkeintaan "kyllä kyllä" ja "jaa, no täytyyhän sitä kahvia ottaa", ja he saavat tästä edustustehtävästään yleensä korvauksen. Korvaus ei tietysti ole suuri, menee kai täällä turhempaankin isompia rahoja. Toisaalta yhdellä kokouspalkkiolla palkkaisi puhelinpäivystäjän 3-4 tunniksi... Saattaahan edustajan kokouksessa viettämä aika olla pois hänen kallisarvoisesta ajastaan (murahtelusta ja iltapäivälehtien lukemisesta suuren työpöydän ääressä?), eikä vastaavaan asemaan pääseminenkaan ilmaista ole, mikä tietysti on korvauksen perusteena. Ilman näitä korvauksia kukaan isoista herroista ei tietysti viitsisi tehdä yhtään mitään. Vertailemani asiat ovat aika kaukana toisistaan ja koko aivoitukseni varsin hölmö... Ajattelemaan se vain pisti, kun mietin vapaaehtoisia työntekijöitä tekemässä ilmaiseksi paljon tärkeää työtä ja olemassa monin tavoin hyödyllisempiä kuin monet turhissa kokouksissa istutettavat edustushenkilöt, joiden motivaationa lienee useimmiten vain yhden uuden luottamustoimen saaminen ansioluetteloon.

Öhmönmöö

Odottakaas hetki, kun mietin, mitä kirjoittaisin.

Ilmeisen selkeää, ettei elämästä riitä selityksiä kamalasti tällä hetkellä. Hmm... No. Hölkkäsin toissapäivänä 20 minuuttia yhtäjaksoisesti! Siinä riittäisi toisaalta aihetta vaikkapa valtakunnallisiin uutisiin. Eilen taas kävimme tutustumassa meille uuteen lenkkipolkuun Ristikivessä (tai jossain), enkä jaksanut hölkätä edes kymmentä minuuttia. Vaihtelevaista, sanoisin. Harjoittelumme on kuitenkin nousujohteista.. :D Sitä paitsi, olenhan jo valmiiksi varsin kiinteä pakkaus. Eli tämä liikkuminenhan on vain semmoista pientä harrastelua huvin vuoksi.

Lomani alkaa 13.6. Tämä tarkoittaa sitä, että arkea on jäljellä enää kaksi viikkoa :) Samaan aikaan kyllä jaksan huolehtia siitä, ehdinkö tehdä töissä kaiken "valmiiksi" ja kuinka käy graduni, jos intoudun lomailemaan.

Ihkut & Kököt vko 21

Ihkut
Värit, sadepäivän tuoksu, salaatti, illat, uni, sähköposti, järvi, möllöttely, puhtaat lakanat, chevre, Jyväskylä

Kököt
Napapaidaksi ajan kanssa muuntuvat t-paidat, tissiliivipyykkäys, parvekkeen siivous, hiustenlähtö, säätäminen, roskat silmissä, aika, hiki, multimedia-asetukset

Kesä! Summer! Estate! Sommar! Sommer! (??)

Wirklich Schön!!! (ja saksa kymppi) Kesä on tullut Jyväskylään. Ainaskin kolmatta päivää jo yli 20 celsiusta mittarissa ja ihana hiki päällä koko ajan. Eilen olin työpaikan opintomatkalla Tampereella - tutustuttiin PBL:n sovelluksiin parissa oppilaitoksessa. Itsellekin tuli pienehkö innostus tuohon lähestymistapaan ja pääni alkoi tuottaa ajatuksia oppiaineiden integroinnista ja PBL:n hyödyntämisestä. Muuten päivä oli aika tuppisuinen, tuntui ettö itseään miljardi kertaa fiksumpien seurassa pää tyhjeni samantien kaikista vähänkään fiksuntapaisista asioista. Senkin olen huomannut, että aktiivipäivän pituuden lähestyessä kymmentä tuntia minulla loppuvat sosiaaliset voimavarat muutenkin. Kotiin päästyäni äksyilin väsyneenä, mutta kunhan sain hetken olla yksikseni ja jotain syömistä, niin sai suupielet viritettyä taas parempaan asentoon.

Viikonloppuna kävin koulukaverin synttäreillä ja pikkusiskon kanssa Yläkaupungin yössä. Aiempina vuosina en ole paljonkaan käynyt kuuntelemassa yön musiikkiesityksiä, mutta tällä kertaa käväistiin Jelmun teltalla ja Vakiopaineessa. Sisko oli ihastuttavan haltioitunut koko illan.

Ihkut & Kököt / vko 19

IHKUT:
hiirenkorvat, aurinko, vaahtokarkit, oravat,
tomaatintaimet, tenttikuoren rapina, sauna,
kynsilakka, tennarit, hymy, ilo, jäätelö,
puhelinmyyjät, ulkoilu

KÖKÖT:
gradu, parvekkeen siivous, tuuli, auto,
raha, kiire, pyykinpesu, rikkinäiset polkupyörät,
keskittyminen, laiskuus, roskat, ripsivärin laittaminen & aivastus

"Äidin" elämää

Vanhemmalla kissalla on ripuli. Hurmaavan kiinnostavaa, eikö totta? :) Tunnen itseni lapsiperheen äidiksi, kun paimennan pahaa oloaan valittavaa ja kummallisten tuntemustensa takia ympäriinsä säntäilevää kattia ympäri kämppää. Ja toinen kissa vöyhkää perässä alakynnessä olevan kaverinsa ansiosta... innostuvat aina siitä, jos toisella menee huonosti :/. New Yorkin matkan aikainen mysteeri matolle kakkaajastakin on selvinnyt - eilen Minni riehui ensin keittiön maton kanssa, alkoi kaapia mattoja ja kyykistyi asioilleen maton päälle... Josta minä sen vauhdilla lennätin kylppäriin. Sama tauti on siis vaivannut kissaparkaa jo aiemmin. Ilmeisesti oma hiekkavati ei siinä tilassa tunnu aina ensisijaiselta huussilta. Toivottavasti ongelma poistuu huomiseen mennessä ja saadaan kisulle parempi olo.

Reipastelua

Juu, meidän perhe urheilee. Ja urheilemisesta tule hyvä fiilis. Ja silloin, kun ei urheile, tekee mieli hyppiä seinille. Toisaalta olisi joskus mukava lojua kotona tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, ettei viitsi sillä hetkellä liikkua. Ehkä jos se kaikki lojuminen ja liikkuminen löytäisivät luontevat paikkansa arjessa, voisi rentoutuminen onnistua paremmalla mielellä... Sitähän ei tule tapahtumaan, koska urheileminen meidän perheessä on erittäin kausiluontoista. Parempihan sekin kuin ei mitään.

Perjantai

Olen ollut kipeänä. Viime tiistain vietin kotona makaillen, keskiviikkona yritin olla vähän aikaa töissä, mutta vielä helatorstaikin meni osittain unten mailla. Tänään nuhailu kuitenkin jo helpottaa, viime yö sujui suorastaan mallikkaasti nukkuen! Taas olisi perjantai. Iltapäivällä olisi muistettava viedä tenttikuori - uusi yritys siihen taannoiseen puheviestinnän tenttiin...

Aamulla parvekkeelle astuessani huomasin kamalia. Talomme lähelle on ilmeisesti tulossa jotain uusia rakennuksia, ja läheiseltä tontilta on kaadettu puita parin päivän ajan. Tänä aamuna metsä oli kadonnut aika lailla kokonaan ja meiltä on nyt suora näköyhteys erääseen saksalaiseen päivittäistavarataloketjun myymälään ja sen parkkipaikalle. Mikä upea maisema! Eivät maisemat ole tähänkään saakka kovin upeita olleet, mutta nyt kun tuo ainoa metsän tapainen katoaa lähipiiristä, niin ankealtahan se näyttää. Ja mitähän sille tyhjälle tontille sitten rakennetaan? Asumme sen verran syrjässä keskustasta, että siihen voi tulla todennäköisesti mitä tahansa...

Eilen kävimme reippailemassa "luonnossa". Joitakin kuvia retkeltä voisi postata myös tänne viikonlopun aikana.

Vappu...

Juu-u, vappu meni rauhallisissa merkeissä. Oli varsin keväinen ilmakin, kun puolenyön aikaan kaupungista kotiin lähtiessämme alkoi sataa lunta. Vapunpäivänä oli maa valkeana, pilvistä ja harmaata. Ei huvittanut lähteä ainakaan piknikille Harjulle!

Ei varmaankaan johdu vapun lumisuudesta tai kylmyydestä (minä en kyllä semmoista kamalasti edes havainnut..), mutta olen onnistunut kehittämään jonkinlaisen räkätaudin. Tiedän kuitenkin, etten koskaan sairasta kunnolla - kuumessa olen ollut viimeksi varmaan joskus kolme vuotta sitten - niinpä tämäkin suuri juhlan aihe parantuu varmasti huomiseen mennessä. Ei pelkoakaan siitä, että joskus saisin hyvän syyn sluibailla eli olla hyvällä omalla tunnolla tekemättä yhtään mitään vaikkapa yhden päivän.

Torstai

Monta päivää olen miettinyt hyvää aihetta tänne kirjoitettavaksi. Sitä ei ole tullut. Kirjoitetaan siis mitä sattuu.

Kevät on tullut Jyväskylään, ylihuomenna on vappuaatto. Tänään ajellessani bussilla töihin tajusin, etten ole koskaan ollut näkemässä Minna Canthin patsaan lakitusta.

Aamulla avasin jälleen gradutiedostoni. Olen suunnitellut kirjoittavani työtä touko- ja kesäkuussa. Lupaukseni (itselle) tehdä gradu mahdollisimman valmiiksi jo kesäkuussa tarkoittanee todellisuudessa sitä, että valmista gradua päästään ihastelemaan elokuussa. Hyvä, jos niinkin :)

Rannekello palasi kotiin

Jee jee. Löysin pari viikkoa kadoksissa olleen rannekelloni eilen lääkelaatikon perukoilta. Mitä loogisin paikka säilyttää rannekelloa! Nyt olemme kelloni kanssa onnellisia; eiliseen saakka luulin, että olen menettänyt sen ikuisiksi ajoiksi.

Kuinka minä ajattelen?

BBC:n ajattelutesti kertoi minulle tänään, että olen ajattelutavaltani a Naturalist Thinker. Leonardo da Vinci, jonka ajattelu sopii testin mukaan kaikkiin mahdollisiin ajattelutapojen lokeroihin, tapasi tuijotella tuntikausia lintuja selvittääkseen, kuinka ne osasivat lentää.

Naturalist Thinkers:
- Like to understand the natural world, and the living beings that inhabit it
- have an aptitude for communicating with animals
- You try to understand patterns of life and natural forces

Other Naturalist thinkers include
- Charles Darwin, Jane Goodall, Johnny Morris, David Attenborough

Careers which suit Naturalist thinkers include
- Biologist, Meteorologist, Forester, Farmer, Astronomer, Alternative therapist...

Ihan selkeästi mun hommia...

New York

Jep, New Yorkissahan me käytiin 15.-21.3.05. Tähänkään mennessä en ole saanut julkaistua reissusta matkapäiväkirjaa nettiin. Se on kuitenkin tehtävä. Jännää on, muistanko kaikki pienet hauskat jutut, joilla siellä kohtasin. Joka päivä muistelemme yhdessä jotakin mieleen painunutta asiaa. Eilen teimme yhdessä sen havainnon, ettei New Yorkissa paljon näkynyt lapsia tai lapsiperheitä. Itse taisin nähdä kadulla muutaman 10-13-vuotiaan tytön, ehkä matkallaan kouluun, muut lapsihavainnot olivat sellaisia taaperoikäisiä vaunuissa työnneltäviä tapauksia. Metrossa ei näkynyt äitejä tai isiä lasten kanssa, eikä varsinkaan itsekseen matkustavia lapsia tai edes teinejä. Torstaina 17.3. olimme Central Parkin reunalla, jossakin 78:nnen kadun tuntumassa katsomassa St. Patrick's dayn paraatia. Silloin puistossa oli ryhmä päiväkotilapsia leikkimässä. Kiinnitin huomiota siihen, että tenavat rymysivät nurmella varsin kaupunkilaisissa vaatteissa.. tytöillä saattoi olla lyhyitä hameita, monellakaan lapsella ei ollut käsineitä, mistään toppahaalareista puhumattakaan. Ja niin, näinpä erään äidin puiston penkillä vaihtamassa hytisevälle lapselleen paitaa tai jotain alusvaatteita, vaikka lämmintä ulkona oli vain muutama aste!

Takatalven mokoma

Ulkona sataa lunta.

Kuka lukisi puolestani puheviestinnän tenttiin?

Olen miettinyt myös sitä, milloin lasketaan jäiden lähteneen järvestä. Onko se silloin, kun ne alkavat sulaa, eivätkä enää kosketa rantaan? Onko se silloin, kun jäätä on vain suurina lauttoina pitkin järven selkää? Vai onko se silloin, kun järvessä ei ole pientäkään jäälautan tapaista näkyvissä?

Tänään meinasin jäätyä

Yrittäjyyskurssilla teimme "yritysvierailun" Mediapajalle. Minun mielestä se oli kaukana yritysvierailusta, samat luennot olisimme voineet kuunnella yliopiston luokassakin. Varsinaisen Mediapajan esittelyä kesti huimat puoli tuntia ja loput päivästä oli parin yritysihmisen ja uusyrityskeskuksen edustajan luentoja. Tilaisuus oli järkätty Mediapajan studiotiloihin, joissa ilmanvaihto toimi liiankin hyvin ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen aloin palella tajuttomasti. Tauolla ihmiset hakivat naulakosta takkeja päälleen ja kiskoivat hanskoja käteen. Minua huvitti edessä istuvan hieman varttuneemman naisopiskelijan tapa lämmittää nenäänsä ensin sormiensa välissä, sitten nyrkin sisällä ja lopulta kaulaliinalla. Mahtoi näyttää omituiselta luennoitsijasta, kun kuulijakunta ähisi ja niiskutti takinkaulustensa varjossa ja yksi teki jotain epämääräisyyksiä nenänsä kanssa kaulahuivin takana.
Vuosikymmeniä kouluja käytyään huomaa joskus kyllä olevansa luennolla aivan omassa maailmassaan, josta jäniksen tapaan kuvittelee, ettei ne muut mua katso, jos en mäkään niitä näe. Tai vaikka ne näkee mut, niin ei mun tekemiset silti mitään omituisia ole. "Joo terve vaan, etkö ole ennen nähnyt ihmistä, joka treenaa kuulakärkikynän käsittelyä pelkällä kielellä?" Eipä sillä, etten olisi joskus pysähtynyt seuraamaan, kuinka hetki sitten ammattimaisen kliinisesti luennoinut asiantuntija tai konsultti ajatuksissaan ja antaumuksella innostuu imeskelemään käteensä eksynyttä jonkun muun kynää lopetettuaan puheensa ja palattuaan yleisön joukkoon istumaan. Jotkut konsultit ovat toki niin eläimiä, että imevät kyniä, karttakeppejä, laser-osoittimia, kaukosäätimiä ja muuta opetusteknologiaa jo esityksensä aikana. Jään odottamaan hetkeä, jolloin ylhäisyys itse huomaa, mitä onkaan tekemässä...

Hmph!

Joku voisi kyllä kertoa, kuinka laitan kuvia tänne... *murinaa*

No, kuten alta näkyy... opin tuon asian vahingossa.

Lauantai

Minni kävi eilen ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Ajateltiin, että mentäisiin ulos vastaan, kun Lasse oli tulossa töistä. Mona jäi kotiin vinkumaan - urheasti itsekin valjaissa, mutta rohkeus ei tällä kertaa riittänyt ulos saakka.

Ei kylläkään ehditty ulos asti, vaan törmättiin isäntään jo portaissa. Minni jolkotteli ulkona onnellisena ja reippaana, koko ajan häntä pystyssä. Ehkä sen sai aikaan kellonaika... auringon laskiessa ja illan viilentyessä herää jonkinlainen pieni villieläin kissan sisällä.


Siinä on Minni-tartsani, kohta 12-v.

Kevätnostalgiaa

U2 - One step closer

Kevät edistyy vauhdilla ja lämmin auringonpaiste saa pintaan sellaisia sekavan nostalgisia fiiliksiä. Ehkä kevääseen on aina liittynyt onnellisia asioita, ja ne vanhat kutinat saa mielen nykyäänkin aina väkisin keväisin heräämään. Eilen jossakin jo tuntui kevään tuoksua - muutakin kuin koiranpaskaa :-/

Tänään tein mukavan työpäivän, johon kuului mm. ostosreissu kirjakauppaan. Töiden jälkeen kiirehdin viemään tenttikuorta Tourulaan. Viikon päästä olisi parasta läpäistä viimeinen puheviestinnän tentti. Jos vain saisi itsensä motivoitua lukemaan...

Mitähän ihmettä tapahtuu?

Vanhaksi piti elää, kunnes elämäni ensimmäinen blogi on pystyssä. Olo on aika lailla samanmoinen kuin silloin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen sähköpostini kanssa...