Maaaaanaaantai

No se on sit taas maanantai. Olen ollut töissä jo pari tuntia ja saanut aikaan hyvin vähän. Kohta voisi harkita lounasta, ettei tarvitsisi vaivautua tämän suurempiin ponnisteluihin :P

Aamulla päätin, että nyt on talvi, ja minun on pukeuduttava joko pitkiin kalsareihin tai sukkahousuihin. Venyttelin päälleni sukkahousut, niiden päälle sukat ja sitten farkut. Ah, kuinka epämukavaa... Lähtiessäni sitten järkkäilin vielä mm. kylppäriä ja siirsin kissan hiekkavadin paikkaa. Tassuteltuani hetken kylppärissä tajusin astuneeni johonkin märkään. Tuoksun leijaillessa nenääni tajusin pienen aavistukseni oikeaksi: kissanpissaa! Jibii. Kiitos vaan nuoremman kissamme, joka ei voi toimittaa asioitaan normaaliin tapaan, vaan suihkii satunnaisesti ohi 30 cm korkean hiekkalaatikon reunan. Siellähän se oli pienenpieni lammikko paikalla, jossa hiekkavati aiemmin oli. Sittenpä olikin jo kiire. Pois farkut, sukat, sukkahousut ja varpaiden pesulle. Ah, kuinka juhlavaa...

Syyslukukausi päättyy pian ja tämän syksyn esseet olisi saatava valmiiksi. Se on kyllä vihonviimeistä hommaa, kun joutuu kehittelemään jotain kelvollista tekstiä laudatur-opintojen esseeseen. Jos olen oikein laskenut, kyseessä ovat tämän tutkinnon viimeiset esseet, joten siitä olisi kai kehiteltävä motivaatio suoritukseen. Yksi tenttikin olisi ensi viikolla edessä :-/ Pari tuntia lisää vuorokauteen ei olisi pahitteeksi, koska minulla ei ole hajuakaan, missä välissä ehdin lukea tuohon tenttiin.

Se yks J-juttu on tulossa...

Hyss! Sitä ei saa vielä sanoa ääneen. Puhutaan siitä sit j-kuussa enemmän.

Miten aika voikin mennä näin nopeasti?! 23.11. on tänään. Viimeksi pistin kiireellä tänne jotain postia 9.11. :-/ Vieläkin on se tunne, että ihan vasta pari viikkoa sitten oli kesä ja nyt on jo kamala ja kylmä, ruma loppusyksy.

Kuntosaliltakin jo soitettiin, että mitäs kuuluu treenaamiseen. No mitäköhän? Lähinnä olen keskittynyt kehittämään rasvakerrosta takamukseen ja pötsiä etupuolelle. Onnistuneesti.

Niin ja mähän olen alkanut opetella autolla ajamista. Tai siis eka ajokerta on vasta ensi viikolla. Pelottaa ja jännittää melko paljon, mutta onhan se vaan pakko opetella. Kai tuo ajotaito on semmoinen välttämätön paha, joka täytyisi joskus näin aikuisena hankkia. Ehkä siitä on joskus jotain apua.

-o-O-o-O-o-O-o-O-o-

Oli paljon helpompaa pyörittää ja nostaa kiviä veden alla,
isä ihmetteli mistä se saattoi johtua.
Mutta pääasiahan oli, että tunsi itsensä hirmuisen voimakkaaksi.
- Muumipappa

Esteettisiä elämyksiä

..ja täytetekstiä.

Purkutyömaat tuottavat yllättäviä esteettisiä elämyksiä. Työmatkani varrella on tämän syksyn aikana purettu kaksi suurta rakennusta, ja näky tosiaankin saa pysähtymään. Puoliksi maan tasalle raadeltu suuri rakennus tuottaa kokemuksen epätodellisen ja toden väliltä, kun mielessä on niin vankasti kuva rakennuksesta kokonaisena ja ehjänä. Minusta se tuntuu siltä kuin katsoisin kuvaa pommitetusta (minulle tuntemattomasta ja etäisestä) rakennuksesta jostakin verkon uutispalvelusta. Tuntuu aika hölmöltä vertailla näitä kuvia. Millaista taidetta olisi laittaa rinnakkain kuva sota-alueen pommitetusta koulurakennuksesta ja suomalaisen pikkukaupungin uusien asumisalueiden tieltä purettavasta linja-autoasemasta?

Keskiviikkona

Vallan keskinkertainen päivä. Tai noh.. tänään olen ollut huonolla tuulella, eikä tuo syksyisen harmaa ilmakaan sitä paljon kohota. Muumipappa on sanonut jotakin kivaa tästä aiheesta - ehkä laitan sen lainauksen huomenna blogiin. Ideana kuitenkin, että jos meillä ei olisi kurjia hetkiä, niin eihän me sitten huomattaisi niitä hyviäkään. Mutta ei siitä sen enempää.

Elämäni pääsisällöt tällä hetkellä:

- Gradu (kuuluu laittaa ensimmäiseksi)
- Meidän isäntä
- Kissat
- Työ
- The Sims 2
- Kotitöiden tekemättömyyden päivittely
- Muut opiskelujutut (pari pääaineen kurssia kesken, ja sitten siitä ei puutukaan enää kuin tuo gradu :) ja sivuainetta emme nyt ajattele, koska em. on ihan riittävästi mietittävää)

Olen elossa.

Ihan vaan, jos joku teistä sadoista tuhansista lukijoista pelkäisi minun ihan vahingossa kuolleen. Pöö! Tässä olen - tukevampana kuin koskaan.

Töissä. Nenääni leijaili jostakin pikkiriikkisen epämiellyttävä tuoksu. Bongasin lattiassa ruskean hmm.. töhnän. "Ögön", sanoisi mieheni, ja se kuvaisi tuota ilmestystä ehkä parhaiten. Nyt olen sitten vuorotellen tehnyt töitä ja miettinyt, onko tuo tahra suklaata vai kakkaa. Mietiskely on tärkeää ja hyödyllistä. Jos päädyn siihen tulokseen, että lattiallani on suklaata, niin tietenkin syön sen. Tämä ihan vaan vinkiksi teille kymmenille tuhansille lukijoille, jotka olette erehtyneet pitämään blogini sisältöä fiksuna ja järjellisenä.

Koska jotkut spammi-paviaanit tykkäävät käyttää blogeja mainostusalustanaan, en jatkossa ehkä enää ikinä salli blogini kommentointia. Eli pidetään vaan ne sormet siellä omalla puolella. :)

Minulla on aina välillä ollut ajatuksia siitä, mitä voisin tänne kirjoittaa. Hyvä, että ajatukset siirtyvät aina johonkin muualle sen jälkeen, kun olen ne ajatellut.

Joulukuu on pian. Joulukuu on sellainen iloinen kuukausi, että Sampo-pankki ryhtyy perimään minulta opintolainaani takaisin. Voin luvata, että ylistän Sampo-pankkia ja omaa tulotasoani tasaisesti tulevien 15 vuoden aikana.