Hups vaan ja ollaan jo talvessa. Viikonloppuna satoi ensilumi - minä toivoin, että tulisi jo kesä. Talvessa ei ole paljonkaan hyvää vaan enimmäkseen kaikkea inhottavaa: kylmää, märkää, pimeää. Eikä se joulukaan niin ihanaa aikaa ole, lähinnä öklöttää vaan ajatuskin.
Poika on jo ihan poika, semmoinen melkein 3 kuukautta vanha ja painaa varmaan tuplasti sen, minkä syntyessään. Itsellä käsivarret alkaa olla jo varsin lihaksikkaat, kun heppua kanniskelee. Ja kanniskelusta meidän Vili-poika tykkääkin. Toinen juttu, joka on pop, on imeminen. Imutteluun kelpaa kaikki suun tielle sattuva. Nyt odottelemme, että poju löytäisi kätensä - yksi niistä suurista kehitysharppauksista.
Tämä nyt vain tällaisena pikaisena väliraporttina. Saatetaan alkaa kirjoittaa ihan kunnollista perheblogia nyt ennen joulua, joten sinne naputtelen sitten tarkkaan kaikenmoiset vauvakuulumiset ja arjen aikataulut.
