Veistelyä

Poika se on taas lohkaissut jos jonkinlaista hyvin osuvaa omaan rehelliseen tyyliinsä - kuten nyt kolmivuotias vaan asiat osaa ilmaista. Viimeisin kiintoisa kommentti taisi olla "äidillä on leveät housut", kun poika tarkasteli äitinsä olemusta takaapäin. Onneksi se johtuu vain leveistä housuista...

Pari päivää sitten tulin kotiin töistä ja ilmeisesti postissa oli tullut perheen isälle paketissa laserlamppu (tai joku mikä onkaan). Meillä on leikitetty vastaavalla kissoja, ja toinen kissoista ryntäileekin innoissaan punaisen pisteen perässä. Mutta nyt saatu uusi lamppu soveltuneekin laajempaankin käyttöön: "Hei isi, leikitetään ruuan jälkeen äitiä punaisella valolla!"

Tosiasioita meillä pohdiskellaan aina silloin tällöin, lyhyemmin tai pidemmin keskusteluin. Olenkohan jo kertonut siitä, että jalanjäljet (kengänjäljet lumessa) eivät voi laittaa ruokaa, sillä niiltä puuttuvat kädet ja silmät. Samoin joulukuusten on vaikea kävellä, koska niillä ei ole jalkoja ja ne eivät voi sen vuoksi tepsuttaa, kuten me: näin, teps teps.

Autolla ajamiseen saan aina asiantuntevia neuvoja, ja oikeastaan voin lähteä matkaan aina luottavaisin mielin, jos poikani on mukana: jos en itse osaa jotain auton toimintoa, poika kyllä opastaa tarpeen mukaan. Eräänä aamuna lähdimme ajelemaan hoitopaikalle, pihassa autoa käynnistäessä höpisin "jaahas, mitenkäs tästä taas lähdetäänkään, noin ja noin...", kuten minulla on tapana jutskailla aina pojan kanssa (no, muutenkin) ihan vaan jutellakseni jostakin ja kun tiedän, että se autolla ajaminen kiinnostaa. Takapenkiltä kuului välittömästi "pistät pakin päälle ja painat kaasua, siitä se lähtee menemään". Jonkin matkaa ajeltuamme kaarteessa sitten "katso peileihin niin näet mihin ajat", tämä neuvo tuli ilmeisesti, kun käänsin rattia mutkassa vähän liian tiukasti.. tai jotain :-/. Toisena päivänä pohdiskelin ratin takana takalasin lämmittimen päälle laittamista ja tökkäsinkin yhdestä mielestäni sopivan näköisestä napista muka sen päälle, jota poika jonkin ajan päästä kiirehti korjaamaan takaoikealta: "Tuo on se tuulilasin lämmitin, jos haluat laittaa takalasin lämmittimen päälle, paina tuota toista". No kiitos vaan, näinhän se asia taisi olla.

Mäiskynmäiskyn

Jöö, 'tsmii ögen. Edellisestä viestistä unohtui mainita vielä rauta yhtenä keinona väsymyksen karkottamiseen. Mutta joo, ei tässä nyt vielä ole kovin suuresti tsempattu: ei yli 7 tunnin yöunia, ei liikuntaa, ei ulkoilua, ei hedelmiä joka päivä... ja mitähän muuta vielä. Toisaalta edes ajatus siitä, että yritän tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi, on voinut auttaa vähän. Tällä viikolla on ollut jopa pari iltaa, kun pojan nukkumaanmenon jälkeen on ollut mielessä jotain muutakin kuin ikiajoiksi pimeään peittojen alle katoaminen, ja nyt viikonloppuna olen yrittänyt saada jostakin nurkasta kiinni tämän huushollin kaaoksen setvimisessä.

Yksi osansa tympeisiin fiiliksiini ja väsymiseen on kyllä omalla elämänasenteellakin. Miten ihmeessä sitä onkin joskus kehittynyt tällaiseksi yleisesti kaikkeen kielteisesti suhtautuvaksi yksilöksi? Minä kun en tykkää niin yhtään mistään tai ainakaan mistään sellaisesta, josta normaalit, positiiviset ihmiset tykkäävät. Joulu on inhokkilistalla melkeinpä ylimpänä kuten tietysti myös talvi. Voi hyihelvetti kun eilen iltapäivällä tuli jostakin sellainen joulunpyhäiltapäiväfiilis: ulkona luminen maisema, kotona rauhallista ja keittiössä kaikki näytti jotenkin siltä, kuin juuri joku olisi käynyt meillä kylässä, ja sit se järkyttävä tunne että ihan kuin olisi joulukuu :-/. Glögiäkin juotu parina päivänä. Meikän mukiin saa kyllä lorauttaa aimo annokset alkomahoolia, että joulutunnelmiin päästään. Se on kohta taas se aika, kun täytyy ruveta organisoimaan joulunajan aikatauluja: milloin ollaan kenenkin luona ja kuka tekee mitkäkin ruuat, kenelle ostetaan lahjoja ja mitä...

Mutta tässä sitä mennään eteenpäin. Haaste jatkukoon, ja tämä ilta tuntuu oikein lupaavalta, kun poika on nukkumassa jo ennen kahdeksaa ja ohjelmassa lienee Singstaria laulutaidottomalle.

Iso VÄSY

Tässä syksyn ankeudessa ei ole vaikea olla törmäämättä väsymys-masennus-alakulo-stressi-kaamos-aiheisiin juttuihin naistenlehdissä. Tänä syksynä aion ottaa otteen kroonisesta väsymyksestäni; tarkoitus on yrittää karkottaa se edes hetkeksi luotani, ja keinona täytyy olla jotain muuta kuin talouden muiden asukkien siirtäminen toiseen talouteen - vaikka se toisinaan ensimmäiseltä ratkaisulta tuntuukin. Kun komentaa, huutaa, kantaa jäähylle ja vielä kerran kieltää ja komentaa joka ilta noin viisi tuntia putkeen, niin takki tyhjenee ihan lahjakkaasti iltaysiin mennessä (sen jälkeen pojan tainnuttaminen unille, jonka jälkeen olisi kotitöiden aika klo 22.30). Jatkuva väsymys ei tee hyvää. Pinna on kireänä ja vihaisena ei tule tehtyä järkeviä asioita. Väsymys nakertaa myös fyysistä terveyttä; ennen kaikkea sydän ja verenkierto kärsivät jatkuvasta univajeesta ja stressistä - ja lopulta väsymyksen jälkiä voi lukea iholtakin. H1N1-influenssaepidemian aikana minut on kieltämättä pysäyttänyt sekin ajatus, että jos tässä kunnossa nappaa itselleen oikein ärhäkän influenssan, ei siitä selviäminen olekaan aivan niin varmaa kuin jos olisin huolehtinut itsestäni paremmin tähän saakka...

Mitähän keinoja olen tähän mennessä bongannut lehdistä? Järkevä vuorokausirytmi, riittävä yöuni, töiden parempi suunnittelu, tervettä itsekkyyttä (= osaan sanoa "ei"), riittävästi liikuntaa ja ulkoilua, monipuolinen ja terveellinen ravinto, vähemmän sokeria, vähemmän alkoholia, enemmän mielekästä tekemistä, omia harrastuksia ja mukavia ajatuksia, vitamiineja, hyviä rasvoja (pähkinöistä ja kalasta), itsensä hemmottelua, rentoutumista, kodin järjestämistä jotenkin paremmin hallittavaksi ja rauhallisemmaksi... Niin, nämä keinot eivät vaikuta kai mitenkään mahdottomilta, mutta jotain järjestelyjä ne kaikki vaativat. Mistä saa ensin kerättyä energian väsymyksenkarkotuksen aloittamiseen? Taidan aloittaa yöunien parantamisella ja ruokavaliosta huolehtimisella... Nukkumaanmeno klo 23, vihreitä kasviksia ja hedelmä joka päivä. Raportoin tunnelmia, kunhan taas jaksan.