keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009

Matti palasi kotiin.

En tiedä, missä Matti on käynyt ja kenen kaikkien kanssa, mutta hieman meinasi naurattaa kaupan kassajonossa, kun tämän otsikon lehdestä bongasin. Matti se on semmoinen veijari, ja kaikkihan me hänelle vain hyvää toivomme.

Työpaikan JYP-juhlakahveilla katselin seinälle heijastettua heikkolaatuista nettivideota kultajuhlista. Siellä se Matti hekumoissaan hoilotteli JYPin poikien kanssa lavalla juhliessaan koko elämänsä odottamaansa voittoa. Nettivideossa Matin pään kohdalla tuntui olevan jatkuvasti sellainen pikselimössö, että jos en tietäisi, olisin voinut yhtä hyvin sekoittaa kaverin Innon Marcoon. No, voitto tuli Jyväskylään. Meille kaikille jyväskyläläisille tämä ei ole aivan niin suuri asia, mutta toki otan onnittelut vastaan, jos joku vielä kokee tarpeenaan sellaisia minullekin osoittaa. Olenhan minäkin ehkä panokseni tuohon voittoon antanut, kun taannoin niitä jäähallin järkyttävän lämpimänhajuisia pukuhuoneita siivosin tai kiekkokansan purkkaa tai mälliä katsomosta irti raappasin...

Huomenna on vappuaatto. Joops.

maanantaina, huhtikuuta 27, 2009

Räkänenäpäivät jatkuu

Eikö olekin houkutteleva "mainos" tämän perheen elämästä?

Tänään tunnin verran saippuakuplia puuskuttaneena (tästä lähtien pidän kyllä aina sellaisia mukanani) voisin kirjata ylös viimeisimpiä lausahduksia meidän 2,5-vuotiaan suusta. On nimittäin viime aikoina tullut puhetta mm. äidin ja isän työvaatteista - kun jonakin päivänä isillä ei olekaan "taksipaitaa" päällä ja kun äiti ei työmatkalle lähtiessään tosiaan pue kravattia päälleen.

Huomenna on hoitopaikassa naamiaiset tai jonkinlaiset vappukarkelot. Pähkäiltiin pojalle vappuvaatteita tai rooliasua, mies puhelimen päässä Prismassa ja minä kotipihalla hiekkalaatikon reunalla tasapainoilemassa, mies käski kysyä, laittaisiko poika mieluummin hiiren korvat vai tiikerin korvat. Vastaus oli "omat korvat, minulla on omat korvat". Niinhän se tosiaan on.

Olemme pidempään pohtineet, mikä mahtaa olla pojan anarkiaminän nimi eli se omituinen "huui kunassi", jota tämä on toistellut viimeisen vuoden ajan esimerkiksi juoksennellessaan nakuna pitkin yläkertaa. On pähkäilty, olisiko se joku merirosvotyyppi vai ihan vaan pojan itse keksimä sana. Kauan siinä siis meni, kunnes pari viikkoa sitten tajuttiin, että oli kyse Tuure Kilpeläisen Kuningas EI :stä... "olen kuningas, suuri kuningas, kuningas E ja I..."

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Lämpö :)

Perjantaina oli aamulla nollakeli ja iltapäivällä ihmiset kulkivat ilman takkia :). Ihanata :). Tänäänkin on melkein lämmintä :). Huomennakin varmaan :).

torstaina, huhtikuuta 23, 2009

At the Office Again

Kiitos vaan "mietinytvähänmitäsinnekirjotat"-kommenteista, niin en ole saanut kirjoitettua blogiin enää mitään viime päivinä. Jatketaan siis valaistumisen ja henkisen kehityksen odottamista.

lauantaina, huhtikuuta 18, 2009

Toimii!

Nyt se toimii (kuinka kauan?), meidän netti!!! Oi voi, kyllä sitä yli viikon kestikin, kamalaa eroa internetistä kotoa käsin (ja eihän työpaikalla voi blogata). Tämä tarkoittaa sitäkin, ettei tarvitse lähteä sunnuntaina työpaikalle tsekkailemaan viimeisintä tilannetta stressipaniikkipesäkkeissä, mikä nyt valitettavasti olisi ollut väistämätöntä ihan vain omaa mielenterveyttään maanantaiaamuksi säästelläkseen. Which is nice.

Tuulee muuten tuolla ulkona, pohjoisesta (ja tällaisia kirjoitusaiheita siis olen joutunut panttaamaan nämä 10 päivää). Tämä oli se päivä, kun löysin aamulla jostakin oman motivaationi ja hetkellisesti väitin olevani valmis pesemään tänään muutaman ikkunan - kunnes järki astui peliin ja päätti, ettei näin tuulisena päivänä kannata avata ikkunoita. Tai tehdä oikein muutakaan järkevää. Nyt lapsosen päiväuniaikana ajattelin kuitenkin tsempata (parin tunnin päästä nähdään, ettei mitään tapahtunut kuitenkaan) ja silitellä makkarin ikkunaan uudet pimennysverhot. Kesä tulee (yöt on kyl pakkasella yhä), meillä vedetään valon eteen vaan paksumpaa muuria... :D

Poika toi hoitopaikasta tekemänsä pääsiäisaskartelun, joka kiipeää tähänastisista askarteluista ehdottomasti kuolemattomien töiden gallerian top 5 :een. Tämä edistyksellinen teos vaatii mielestäni omat kuvansa niin etu- kuin takapuolestakin:

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Valituksen aiheita

Kyllähän se on taas valituksen aika. Surun ja murheen uutisia aluksi: keittiön ikkunan välissä asuva karvatoukka ei ole liikkunut kahteen viikkoon. Ei vaikka viikonloppuna oli välillä ihan lämmintäkin. Olisi kai pitänyt ruokkia sitä :(.

Ja minulla on työstressi. Voihan sitä ajatella, että tuleva neljän päivän vapaa viikonloppu helpottaa tilannetta. On ainakin tilaisuus nukkua vähän enemmän. Ja seuraava viikko on sitten taas neljän päivän viikko ja sitten tulee viiden päivän viikko ja taas neljän päivän viikko, kun tulee vappu. Mutta minä olen alkanut ajatella niinkin, että voidakseni paremmin töissä minun tulisi onnistua paremmin töissä tai ainakin minulla pitäisi olla enemmän kivoja työpäiviä. Mitä enemmän kivoja työpäiviä, sitä kivempi töihin on aina tulla. Ei se vaan oikein tilannetta helpota, jos ne stressitontut roikkuvat lahkeissa vielä kotonakin, eikä osaa olla ajattelematta työasioita vähän väliä. Minun tapanani on kantaa muidenkin murheita ja tekemättömiä töitä tai mitä milloinkin, joten tietysti se olisi kiva jos työkavereillakin olisi kivaa töissä (sen lisäksi, että he suoriutuisivat kaikista tehtävistään moitteettomasti ja nopeasti ilman, että edes huomaisin asioita tapahtuneen), niin olisi se minunkin eloni siltä osin kevyempää. No juuh..... nyt tuntuu vyöryvän räkätautia päälle. Sehän se vasta lystikästä onkin, jos sairaslomalle joutuisi ja pitäisi yrittää olla kotona tekemättä töitä.

Muita valituksen aiheita:
  • Piti jättää lapsi hoitopaikkaan itkemään, kun harmistus ei meinannut millään mennä ohi sen jälkeen, kun hoitajan muksu oli takonut tätä leikkilääkeruiskulla ohimoon heti aamun avaukseksi jo muutenkin mukavana maanantaiaamuna.
  • Meillä kävi vain yksi trulliporukka virpomassa eilen. Jouduin itse suorittamaan virpojille varatun suklaajemman inventaarion ja tyhjennyksen.
  • Sormeni ovat kylmät jatkuvasti. Minulla täytyy olla vaihdevuodet.
  • Kevääntulo näyttää pysähtyneen ja sormien lisäksi palelee varpaita tuolla ulkona, kun piti jo mennä ottamaan kevätkengät jalkaan.
  • Pitää palata muiden valitusten kanssa myöhemmin...

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Suklaata, aina suklaata.

Hyvin uppoavat nämä virpojille varatut suklaamunat. Taas yksi onnistumisen kokemus painonpudotushaasteessa... Johan tässä on kuukaudessa 100 g pudotettukin.

Minulta kysyttiin, onko blogini Blogilistalla, ja pitihän sitä käydä sitten ihmettelemässä ihan itse. Kaikkia blogeja niitä löytyykin. Tänään perehdyin vain siihen sarjaan, jossa helsinkiläismisut blogaavat postaamalla kymmeniä kuvia itsestään joka päivä blogiin ja välissä raportoidaan tekstin ja kuvien muodossa, mitä on tullut ostettua ja päivitellään, että kai mää nyt oon aika pirun kenkäfriikki voi apua... Yhdessä blogissa oli jotain 17 sivua tarkkaa kuvausta sen kirjoittajan iltapuhteena toteuttamasta kasvohoidosta tai kynsilakkavalikoimista, ja no senhän arvaa, mitä tällainen katkera perheenäiti moisesta voisi tuumailla. Että kateuttahan tää vaan... Mutta kyllähän mä uskon, että te kaksi tämän blogin lukijaa olisitte onnellisempia, jos minäkin vain keskittyisin pöhköjen juttujen sijaan kuvaamaan itseäni joka päivä kylppärin peilin kautta eri kulmista... helpompaa se kai olisi itsellekin, tartteis vaan aina löytää uusia vaatteita päälleen.

Ja olihan siellä muutakin. Kaikenlaista, mihin verrattuna omat höpinäni ovat kyllä hupaisan lapsellisia :D, mutta tämähän on tiedetty jo monta vuotta. En aio kehittyä.

Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka paljon näitä suklaita olin alun perin...

torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Iltajutut

Dear blog,

onneksi ollaan jo huhtikuussa. Odotan jo niin kesää ja lämpimiä iltoja. Eka lomaviikko on jo sovittu kesäkuun alkuun... tosin ilmoittamatta projektipäällikölle. "Soooriii, päätin lähteä till Åland juuri sillä viikolla, kun on sitä ja tätä kokousta ja konferenssia, koita pärjäillä moikkeliskoikkelis..."

Ja maailma on. Lähipiirissä saadaan vauvoja, erotaan ja matkustetaan maailman toiselle puolelle - ei näitä kaikkia tosin samassa perheessä. Itse katselen tässä Ellen Degeneresiä ja mietin, onko se hyvä vai ei. Vissiin jotain hyvääkin, kun istun iltaa seurassaan jo ainakin viidettä kertaa (kunnes juuri nyt meidän isäntä tulee makrillivoileipien kanssa ja laittaa boksilta tulemaan Konttoria kesken mun telkkarinkatselun). Ja ikävä on omia ystäviä ja kaikkee. Kissa pitäis viedä kilpirauhaskontrolliin, laskut on maksamatta ja kerkesiköhän se verokorttikaan ajoissa oikeaan osoitteeseen. Ja voisko joku kertoa mulle sen yhden kivan väreilläleikkimispaikan osoitteen, kun en ikinä muista sitä kuitenkaan... muistanko edes, mitä siellä pystyi tekemään? En, mutta kiva se silti oli.

- Lisäys 4.4.2009: Kiva värileikkipaikka oli kuler.adobe.com ja toinen uusi kiva on http://labs.ideeinc.com/multicolr/. Tuleekohan joku hirttämään minut tämän kiehtovan kuvan käyttämisestä...


Vois lähtee vaikka tonne.