Torstai

Monta päivää olen miettinyt hyvää aihetta tänne kirjoitettavaksi. Sitä ei ole tullut. Kirjoitetaan siis mitä sattuu.

Kevät on tullut Jyväskylään, ylihuomenna on vappuaatto. Tänään ajellessani bussilla töihin tajusin, etten ole koskaan ollut näkemässä Minna Canthin patsaan lakitusta.

Aamulla avasin jälleen gradutiedostoni. Olen suunnitellut kirjoittavani työtä touko- ja kesäkuussa. Lupaukseni (itselle) tehdä gradu mahdollisimman valmiiksi jo kesäkuussa tarkoittanee todellisuudessa sitä, että valmista gradua päästään ihastelemaan elokuussa. Hyvä, jos niinkin :)

Rannekello palasi kotiin

Jee jee. Löysin pari viikkoa kadoksissa olleen rannekelloni eilen lääkelaatikon perukoilta. Mitä loogisin paikka säilyttää rannekelloa! Nyt olemme kelloni kanssa onnellisia; eiliseen saakka luulin, että olen menettänyt sen ikuisiksi ajoiksi.

Kuinka minä ajattelen?

BBC:n ajattelutesti kertoi minulle tänään, että olen ajattelutavaltani a Naturalist Thinker. Leonardo da Vinci, jonka ajattelu sopii testin mukaan kaikkiin mahdollisiin ajattelutapojen lokeroihin, tapasi tuijotella tuntikausia lintuja selvittääkseen, kuinka ne osasivat lentää.

Naturalist Thinkers:
- Like to understand the natural world, and the living beings that inhabit it
- have an aptitude for communicating with animals
- You try to understand patterns of life and natural forces

Other Naturalist thinkers include
- Charles Darwin, Jane Goodall, Johnny Morris, David Attenborough

Careers which suit Naturalist thinkers include
- Biologist, Meteorologist, Forester, Farmer, Astronomer, Alternative therapist...

Ihan selkeästi mun hommia...

New York

Jep, New Yorkissahan me käytiin 15.-21.3.05. Tähänkään mennessä en ole saanut julkaistua reissusta matkapäiväkirjaa nettiin. Se on kuitenkin tehtävä. Jännää on, muistanko kaikki pienet hauskat jutut, joilla siellä kohtasin. Joka päivä muistelemme yhdessä jotakin mieleen painunutta asiaa. Eilen teimme yhdessä sen havainnon, ettei New Yorkissa paljon näkynyt lapsia tai lapsiperheitä. Itse taisin nähdä kadulla muutaman 10-13-vuotiaan tytön, ehkä matkallaan kouluun, muut lapsihavainnot olivat sellaisia taaperoikäisiä vaunuissa työnneltäviä tapauksia. Metrossa ei näkynyt äitejä tai isiä lasten kanssa, eikä varsinkaan itsekseen matkustavia lapsia tai edes teinejä. Torstaina 17.3. olimme Central Parkin reunalla, jossakin 78:nnen kadun tuntumassa katsomassa St. Patrick's dayn paraatia. Silloin puistossa oli ryhmä päiväkotilapsia leikkimässä. Kiinnitin huomiota siihen, että tenavat rymysivät nurmella varsin kaupunkilaisissa vaatteissa.. tytöillä saattoi olla lyhyitä hameita, monellakaan lapsella ei ollut käsineitä, mistään toppahaalareista puhumattakaan. Ja niin, näinpä erään äidin puiston penkillä vaihtamassa hytisevälle lapselleen paitaa tai jotain alusvaatteita, vaikka lämmintä ulkona oli vain muutama aste!

Takatalven mokoma

Ulkona sataa lunta.

Kuka lukisi puolestani puheviestinnän tenttiin?

Olen miettinyt myös sitä, milloin lasketaan jäiden lähteneen järvestä. Onko se silloin, kun ne alkavat sulaa, eivätkä enää kosketa rantaan? Onko se silloin, kun jäätä on vain suurina lauttoina pitkin järven selkää? Vai onko se silloin, kun järvessä ei ole pientäkään jäälautan tapaista näkyvissä?

Tänään meinasin jäätyä

Yrittäjyyskurssilla teimme "yritysvierailun" Mediapajalle. Minun mielestä se oli kaukana yritysvierailusta, samat luennot olisimme voineet kuunnella yliopiston luokassakin. Varsinaisen Mediapajan esittelyä kesti huimat puoli tuntia ja loput päivästä oli parin yritysihmisen ja uusyrityskeskuksen edustajan luentoja. Tilaisuus oli järkätty Mediapajan studiotiloihin, joissa ilmanvaihto toimi liiankin hyvin ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen aloin palella tajuttomasti. Tauolla ihmiset hakivat naulakosta takkeja päälleen ja kiskoivat hanskoja käteen. Minua huvitti edessä istuvan hieman varttuneemman naisopiskelijan tapa lämmittää nenäänsä ensin sormiensa välissä, sitten nyrkin sisällä ja lopulta kaulaliinalla. Mahtoi näyttää omituiselta luennoitsijasta, kun kuulijakunta ähisi ja niiskutti takinkaulustensa varjossa ja yksi teki jotain epämääräisyyksiä nenänsä kanssa kaulahuivin takana.
Vuosikymmeniä kouluja käytyään huomaa joskus kyllä olevansa luennolla aivan omassa maailmassaan, josta jäniksen tapaan kuvittelee, ettei ne muut mua katso, jos en mäkään niitä näe. Tai vaikka ne näkee mut, niin ei mun tekemiset silti mitään omituisia ole. "Joo terve vaan, etkö ole ennen nähnyt ihmistä, joka treenaa kuulakärkikynän käsittelyä pelkällä kielellä?" Eipä sillä, etten olisi joskus pysähtynyt seuraamaan, kuinka hetki sitten ammattimaisen kliinisesti luennoinut asiantuntija tai konsultti ajatuksissaan ja antaumuksella innostuu imeskelemään käteensä eksynyttä jonkun muun kynää lopetettuaan puheensa ja palattuaan yleisön joukkoon istumaan. Jotkut konsultit ovat toki niin eläimiä, että imevät kyniä, karttakeppejä, laser-osoittimia, kaukosäätimiä ja muuta opetusteknologiaa jo esityksensä aikana. Jään odottamaan hetkeä, jolloin ylhäisyys itse huomaa, mitä onkaan tekemässä...

Hmph!

Joku voisi kyllä kertoa, kuinka laitan kuvia tänne... *murinaa*

No, kuten alta näkyy... opin tuon asian vahingossa.

Lauantai

Minni kävi eilen ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Ajateltiin, että mentäisiin ulos vastaan, kun Lasse oli tulossa töistä. Mona jäi kotiin vinkumaan - urheasti itsekin valjaissa, mutta rohkeus ei tällä kertaa riittänyt ulos saakka.

Ei kylläkään ehditty ulos asti, vaan törmättiin isäntään jo portaissa. Minni jolkotteli ulkona onnellisena ja reippaana, koko ajan häntä pystyssä. Ehkä sen sai aikaan kellonaika... auringon laskiessa ja illan viilentyessä herää jonkinlainen pieni villieläin kissan sisällä.


Siinä on Minni-tartsani, kohta 12-v.

Kevätnostalgiaa

U2 - One step closer

Kevät edistyy vauhdilla ja lämmin auringonpaiste saa pintaan sellaisia sekavan nostalgisia fiiliksiä. Ehkä kevääseen on aina liittynyt onnellisia asioita, ja ne vanhat kutinat saa mielen nykyäänkin aina väkisin keväisin heräämään. Eilen jossakin jo tuntui kevään tuoksua - muutakin kuin koiranpaskaa :-/

Tänään tein mukavan työpäivän, johon kuului mm. ostosreissu kirjakauppaan. Töiden jälkeen kiirehdin viemään tenttikuorta Tourulaan. Viikon päästä olisi parasta läpäistä viimeinen puheviestinnän tentti. Jos vain saisi itsensä motivoitua lukemaan...

Mitähän ihmettä tapahtuu?

Vanhaksi piti elää, kunnes elämäni ensimmäinen blogi on pystyssä. Olo on aika lailla samanmoinen kuin silloin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen sähköpostini kanssa...