The Gradu suunnilleen valmis

Vein graduni esitarkastukseen ennen viikonloppua. Aika huisia. Kattoo nyt sit, kuinka paljon siinä vielä on hommaa. Olo on ristiriitainen. Se mun gradu kun on niiiiin huono :D.

Seuraavana stressipeikkona onkin sitten jo työt, joita aloittelin alkuviikosta, sekä viimeinen tenttini reilun viikon päästä, johon taas en ole vielä lukenut yhtään. Vapustakin olisi selvittävä hengissä. Kotosalla ollaan, grillataan ja möllötellään. Vapunpäivänä haluaisin piknikille... ja haluaisin myös vetää päälleni ainejärjestön haalarit viimeistä kertaa, mutta lähimmäiseni ovat asiasta toista mieltä. Fidu ku ei ihminen saa edes leikkiä olevansa opiskelija...

Kevät tuli näille seuduille. Ekat västäräkit ja peipot bongasimme jo pari viikkoa sitten, kuten myös leskenlehdet. Tänään nähtiin sinivuokko ja eilen somasilmäinen suosikkikissamme lähiseudulla. Jäät lähtivät Päijänteen näiltä perukoilta pari päivää sitten. Takapihalla elämäni ensimmäiset krookukset (3 kpl) kukkivat, loput niistä eivät taida jaksaa edes nuppua tehdä... Anopin istuttamat kukkasipulit näyttävät olevan paremmin voimissaan, mutta kukkia saadaan odotella vielä varmaan pari viikkoa. 

Muistinpas salasanan!

Joo, ei loppunut blogin rustaaminen vieläkään. Hmm... eikös tässä juuri juhlita blogini kolmansia synttäreitä?

Saatoimme hautaan miehen isoäidin pari viikkoa sitten. Surullinen päivä (johon haastetta pukkasi ihan kiitettävästi myös poikamme yhä yltyvä vierastaminen ja eroahdistus) sai minut miettimään, keitä kaikkia joudumme vielä viimeiselle matkalle saattelemaan. Ja tietysti sitä ajatteli oman elämänsäkin päättymistä sitten joskus... Ajatus vielä sinne Mikkelin mummin viimeiseen matkaan - kevätaurinko valaisi päivää ja kaikki oli kovin kaunista silloin.

Minun arkeni taas on ollut gradun tekemistä aamusta yöhön, enimmäkseen yöhön. Määräaika meni jo 18 päivää sitten. Nyt on paljon valmiina ja paljon kesken. Uskon, että sunnuntaina saatan jo hymyillä melkein valmiin tutkielman kanssa.

Tämä viesti täytynee lopettaa tähän, koska en kertakaikkiaan kehtaa naputella samaan postiin valituksiani ties mistä pikku asioista. Pakko pidätellä huomiseen. Hyvät yöt siis!  

Entäs se ohra?

Kuinka kävi pääsiäisruoholleni? No...

Sen istutin ja huolella kastelin, melkein joka päivä kastelin! :)

Sitten se alkoi itää, varmaankin iti jo kolmantena päivänä.

Viidessä päivässä alkoi näyttää jo vähän ruoholta.

Palmusunnuntai koitti.

Viikossa nurmi alkoi näyttää melkein jo heinältä.

Kymmenentenä päivänä kissat haistoivat sen.

Ja sitten kun se juuri oli sopivaa 10 sentin mittaista, nättiä ja ihanaa, kissat alkoivat syödä sitä.

Heinäpuska muutti olohuoneeseen vitriinin päälle hämärään.

Siellä se Wiin kitaran vieressä kenotti surullisena ja pelkäsi kissoja.

Sitten unohdin sitä jo kastellakin, niin alkoi alamäki.

Siellä se puska väsyneenä roikotti oraitaan, kuihtui ja kuivui.

Pääsiäinenkin ehti mennä.

Olinpa kuitenkin iloinen pienestä heinäpuskastani, jonka kyllä seuraavan kerran istutan korkeampaan purnukkaan ja syvemmälle, vaikkapa pieneen metalliämpäriin.

Siis jos taas en muista, että kissat tykkäävät sitä rouskutella.

Maaliskuun viimeisenä ohrat muuttivat taloyhtiön biojätteeseen yhdessä banaaninkuorien kanssa.

Kevään pilkahduksia

Ja roinaa, roinaa... Näppäsin kuvan, joka kertoo meikäläisen sisustamistaidoista ja -viitsimyksestä ihan sopivasti. Tilanne on aivan autenttinen, kuvattu työhuoneen lattialta. Jotenkin tuo postipaketti tavaroiden takana kuvaa niin hyvin tätä kotiäidin elämää, kun aina jossakin lojuu jotain huuto.net-rojua :D. Ja piuhaa ja johtoa riittää jokaisessa huoneessa milloin minkäkinlaisissa muodostelmissa - vieläpä kaikki niin tuiki tarpeellistakin.

Kevään hehkua on tänään ilmassa, kun on niin aurinkoista ja lämmintä. Tänään läträttiin vesilätäköissä niinkin paljon, että poitsulta sukkahousutkin oli haalarin alta kastuneet.

Gradu taas etenee raskaasti ja hitaasti. Se on aina vaan aloitettava uudelleen, kun ei ehdi tehdä pitkiä pätkiä kerrallaan. Luovuttaminen lähestyy, siis siitä määräajasta luopuminen...