Tässä sitä mennään. Hieno ilma, kauniit maisemat. Kyllä kelpaa kärrytellä, vaikka väsyttää hirveästi. Nukahtihan se vauva onneksi lopulta. Nyt jos edes 10 minuuttia vielä torkkuisi, niin selvitään illasta helpommin. Jos edes sen kymmenen minuuttia... no, mieluiten tunnin vielä.
Jaa mutta kukas se sieltä tulee vastaan... onko se... eihän? No onhan se... joo on. Tuleeko se tänne polulle? No tuleehan se, tietysti. Kai se on tervehdittävä... kunpa ei jäisi juttelemaan, meen vaan nopeasti eteenpäin, ei nyt oikeasti huvita jutella... ei ois kyl tarvinnut törmätä nyt. Miten kauan siitä onkaan, kun on viimeksi juteltu, eihän me edes tunneta ja on se niin outokin ja... äääh, nyt se tulee...
Jaa mutta kukas se sieltä tulee vastaan... onko se... eihän? No onhan se... joo on. Tuleeko se tänne polulle? No tuleehan se, tietysti. Kai se on tervehdittävä... kunpa ei jäisi juttelemaan, meen vaan nopeasti eteenpäin, ei nyt oikeasti huvita jutella... ei ois kyl tarvinnut törmätä nyt. Miten kauan siitä onkaan, kun on viimeksi juteltu, eihän me edes tunneta ja on se niin outokin ja... äääh, nyt se tulee...
- Hei...
- No terve!
- Eheh (no voi nyt prkl se pysähtyi!)
- No sielläkö se... teidän pieni, on jo niin iso!
- (no nyt se heräsi, voi eiii)
- No heiiii kukas se siellä kurkkii!!
- (voi luoja...) Niin... 9 kuukautta se nyt.
- Mikä nimi?
- Pirkko* (ei helvetti, jääkö tuo oikeesti nyt hölisemään tähän? Voisinko vaan lähtee kävelemään.. mulla ei oo sulle mitään asiaa)
- Ai, mun äiti oli Pirkko! Joo! Voi siellä se katselee...
- (niin että joko päästäis jatkamaan matkaa ja silleen?)
- No mites se isoveli, eskarissa on ja?
- Mm, ihan hyvin menee
- Joo niin se meidän Pekkakin sit... läpälää plää läpä läpä
- (nyt tuo vauva alkaa jo ihmetellä mitä me tässä seisotaan, sori nyt, äiti joutuu tässä nyt vaan olemaan ja hymyilemään...)
- Voii, vilkutatko sinä minulle?
- (...)
- Vieläkö hän syö yöllä paljon?
- Joo... (miksi mä vastaan tähän kysymykseen edes?!)
Kyllähän se aika paljon syö (eikö oikeasti voi valehdella, ole nyt nainen hiljaa!), nää meidän lapset on semmoisia että imetetty aina ja paljon. (Nyt tulee varmaan tarina siitä, miten Pekka itki vain kolme yötä putkeen pimeässä, kun opetettiin nukkumaan ilman maitoa ja ihan on kaikki yöt nukkunut sen jälkeen ja hohhoijaa.)
- Niin, hehe.
- (no niinpä juuri)
- Semmoistahan se on... (Ja niin tarina jatkui allergiateemaan ja kaikkeen muuhun hyvin kiinnostavaan sillä hetkellä). No mutta hyvää kevään jatkoa tai eihän se enää kevät ole, nyt on kesä!
- On, nyt se on. Mm. No hei vaan...
- Hei hei hei, nähdään taas!
- (tottahan toki)
- No terve!
- Eheh (no voi nyt prkl se pysähtyi!)
- No sielläkö se... teidän pieni, on jo niin iso!
- (no nyt se heräsi, voi eiii)
- No heiiii kukas se siellä kurkkii!!
- (voi luoja...) Niin... 9 kuukautta se nyt.
- Mikä nimi?
- Pirkko* (ei helvetti, jääkö tuo oikeesti nyt hölisemään tähän? Voisinko vaan lähtee kävelemään.. mulla ei oo sulle mitään asiaa)
- Ai, mun äiti oli Pirkko! Joo! Voi siellä se katselee...
- (niin että joko päästäis jatkamaan matkaa ja silleen?)
- No mites se isoveli, eskarissa on ja?
- Mm, ihan hyvin menee
- Joo niin se meidän Pekkakin sit... läpälää plää läpä läpä
- (nyt tuo vauva alkaa jo ihmetellä mitä me tässä seisotaan, sori nyt, äiti joutuu tässä nyt vaan olemaan ja hymyilemään...)
- Voii, vilkutatko sinä minulle?
- (...)
- Vieläkö hän syö yöllä paljon?
- Joo... (miksi mä vastaan tähän kysymykseen edes?!)
Kyllähän se aika paljon syö (eikö oikeasti voi valehdella, ole nyt nainen hiljaa!), nää meidän lapset on semmoisia että imetetty aina ja paljon. (Nyt tulee varmaan tarina siitä, miten Pekka itki vain kolme yötä putkeen pimeässä, kun opetettiin nukkumaan ilman maitoa ja ihan on kaikki yöt nukkunut sen jälkeen ja hohhoijaa.)
- Niin, hehe.
- (no niinpä juuri)
- Semmoistahan se on... (Ja niin tarina jatkui allergiateemaan ja kaikkeen muuhun hyvin kiinnostavaan sillä hetkellä). No mutta hyvää kevään jatkoa tai eihän se enää kevät ole, nyt on kesä!
- On, nyt se on. Mm. No hei vaan...
- Hei hei hei, nähdään taas!
- (tottahan toki)
