Kamalan ihanaa aikaa

Eipä sitä tosiaan ennalta arvannut, millaista tämä vauva-arki tulisi olemaan. Kiireisenä se pitää, selkään sattuu ja aina on jotenkin pöhelö olo. Sosiaaliset taidot rapistuu, pää pehmenee ja tissit venyy muistuttaen jo... niin, niitä lapasia.

Odotin kovasti, että poika kasvaisi isommaksi ja vahvemmaksi. Juuri tuollaiseksi hassuksi pikku hepuksi, kuin se nyt on. On mukavaa saada paljon hymyjä ja naurun hekotusta tai kuunnella salaa oven takana, kun päiväunilta on herätty hyväntuulisena ja kerrotaan tarinoita verhoille, tyynylle tai pukluharsolle. Semmoisten hassujen pienten juttujen voimin jaksaa kyllä, vaikka esim. yöt joskus aika levottomia ovatkin. Meillä on seuraavana haasteena yönukkumisten oppiminen, pikkuisen täytyisi itse tajuta, kuinka ruvetaan nukkumaan ja että yöt ovat tosiaan nukkumista, eivätkä hillumista, varten.

Ja joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas...
Minun puolestani se saisi olla vain joka toinen vuosi, koska niin se vaan aina pääsee meidät yllättämään. Tuntuu jotenkin huvittavalta viritellä joulukoristuksia vasta aatonaattona ja aina sitten joulun jälkeen pohtia, mitä kaikkea mukavaa joulujuttua tuleekaan mieleen, kun joulu on jo mennyt, ja mitä muka sitten seuraavana vuonna aiotaan tehdä ajoissa. Jepulisjee. Olisihan tämä mukavaa aikaa, jos ei olisi kaikenlaista hössötystä. Se aatto tulee aina niin yhtäkkiä ja viimeiset päivät saa juosta pää kolmantena jalkana kaupoissa. Tänä vuonna aiomme jättää kiertolaiselämän aatolta ja joulupäivältä, ja vietämme aikaa kotona. Olemme kutsuneet sukulaisia sitten luoksemme. Kun on pari päivää rentoutunut kotiympyröissä, jaksaa sitten ehkä paremmin mielin reissata mummolaan ja muihin kyläpaikkoihin.

Minne on aika kadonnut?

Hups vaan ja ollaan jo talvessa. Viikonloppuna satoi ensilumi - minä toivoin, että tulisi jo kesä. Talvessa ei ole paljonkaan hyvää vaan enimmäkseen kaikkea inhottavaa: kylmää, märkää, pimeää. Eikä se joulukaan niin ihanaa aikaa ole, lähinnä öklöttää vaan ajatuskin.

Poika on jo ihan poika, semmoinen melkein 3 kuukautta vanha ja painaa varmaan tuplasti sen, minkä syntyessään. Itsellä käsivarret alkaa olla jo varsin lihaksikkaat, kun heppua kanniskelee. Ja kanniskelusta meidän Vili-poika tykkääkin. Toinen juttu, joka on pop, on imeminen. Imutteluun kelpaa kaikki suun tielle sattuva. Nyt odottelemme, että poju löytäisi kätensä - yksi niistä suurista kehitysharppauksista.

Tämä nyt vain tällaisena pikaisena väliraporttina. Saatetaan alkaa kirjoittaa ihan kunnollista perheblogia nyt ennen joulua, joten sinne naputtelen sitten tarkkaan kaikenmoiset vauvakuulumiset ja arjen aikataulut.

Miltä äitiys tuoksuu?

• vauvapyykiltä
• tissimaidolta (joka taas tuoksuu sammakolta) ja Tuttelilta
• hieltä
• puklulta
• kakalta
• jäähtyneeltä ruoka-annokselta
• vaipparoskikselta
• kostealta makuuhuoneelta ja yöilmalta

Pieni poikamme syntyi 7.8.06.

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi,
etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."
- Muumipappa

Yhtenä kappaleena toistaiseksi

Jakautumaan ei ole vielä tuon mahavuokralaisen kanssa päästy. Mutta piakkoin kenties. Olen nyt virallisesti äitiyslomalla ja hirveä pesänrakennus meneillään tietysti. Välillä iskee paniikki siitä, jos vauva tahtookin putkahtaa maailmaan aivan yllättäen ja minulla on täällä hommat vielä ihan levällään :D

Suomen suvi on ollut tänä vuonna erityisen helteinen. Harvoin on ollut paljonkaan helteitä kesäkuussa, sitä harvemmin sekä kesä- että heinäkuussa putkeen. Nyt on ollut jo pari viikkoa kuumia ilmoja. Onhan se ihan mukavaa, mutta vähän väsyttävääkin. Mahan kanssa meno vaan hidastuu koko ajan... Eikä juoda jaksa niin paljon kuin pitäisi.

Jutut pyörii kyllä tämän oman navan ympärillä koko ajan, kun ei tässä nyt sen kummempia tapahdu. Niin... palataan joskus paremmilla jutuilla.

Hellettä pukkaa - pallit hikkoo

Jeps, näin päättelin tänään töihin kävellessäni. Edellä kulkenut nuorimies ravisti tasaisin väliajoin toista jalkaansa kauemmaksi toisesta siihen malliin, että päättelin sen epäilemättä johtuvan päivän helteisestä säästä. Itselleni ei ole vielä palleja kasvanutkaan.

Nyt on tosiaan tullut kesä. Se on hieno asia :)

Aamulla kävin tenttimässä osaa kirjallisuuden aineopintojen lopputentistä. Sinne mennessäni fiilikset olivat tavanomaisen "luottavaiset". Aamulla koin saavuttaneeni tenttiin lukemisessa ehdottomasti huippukohdan siinä vaiheessa, kun liiskasin Aapo Heiskasen viikatetanssilla keittiön seinään pysähtyneen minulle tuntemattoman lentävän hyönteisen. Pelkään pahoin, että se oli yksi niistä onnellisista espanjalaiseen parsakaaliin koteloituneista iljettävistä salamatkustajista. Kirjasta oli siinä vaiheessa luettuna 18 sivua, eikä se homma siitä tuon mestauksen jälkeen edistynyt yhtään sen pidemmälle. Onnekseni tentaattori oli jälleen kerran liian vaatimaton ja pyysi kysymyspaperissaan vastausta vain kahteen kysymykseen, ts. minun ei olisi tarvinnut lukea vaadituista 6-7 kirjasta kuin 2 kpl. No, olin lueskellut vähän kaikkia ja yksi kirja oli mielessä jostain 6 vuoden takaa - vastasin niihin kahteen kysymykseen ja katsotaan nyt sitten, kuinka käy.

Jo melkein kesä

Ainakin on maisema melko vihreä jo ja aurinko paistaa. Lämmöt ei tänään ole kovin ihanaiset, mutta eiköhän se tästä vähitellen... Lomareissulta palattiin yli viikko sitten, ja olihan se varsinainen seikkailu. Ehkä tuosta reissusta täytyy raapustaa oma kertomuksensa erikseen. Nyt ei tähän ehdi kaikkea kirjoitella. Paljon nähtiin ja ihmeteltävää riitti kuitenkin. Ja paljon jäi tietysti näkemättäkin. Oikein onnistunut hommeli kaikin puolin, säätkin oli ihan kelvolliset koko ajan.

Vauvatouhut etenee myös. Nyt on äitiysavustus- ja -rahahakemus jätetty, ja odotellaan sitä pakettia saapuvaksi. Isot hankinnat (turvakaukalo, vaunut) on tekemättä (no ei meillä ole sänkyäkään lapselle..) ja hirvittää vallan kamalasti, mistä niihin saa irrotettua rahaa. Jotain suht kunnollisia tekisi mieli hankkia, mutta kun sellaiset on myös aika kalliita. Isukki saa päättää, kun joutuu kuitenkin isoimman erän niistä maksamaan :-/

Mahassa alkaa ilmeisesti käydä tila pienemmäksi: yksiön asukki tunkee itseään vasten seinämiä ja kaivelee lisätilaa jo kylkiluiden alta. Tuntuu aika hurjalta. Meidän pieni jättiläisemme siellä - kyllä muakin ahdistaisi noin ahtaissa tiloissa asustella ja aina saman ihmisen pieruja kuunnella. Lisäksi kun minä kiusaan sitä kaikilla hirvittävillä mauilla (tulisilla mausteilla ja väkevillä tai happamilla mauilla), niin ei voi olla hääviä elo :D Vielä reilut 2 kuukautta siellä olisi sinniteltävä toisen.

Onhan nyt keskiviikko?

Oijoi kun aika rientää. Mahdoton kiire taitaa iskeä matkavalmisteluiden kanssa. Ja kuka meidän kissapalleroisia ruokkiikaan sitten sunnuntaina? Omatunto soimaa jo nyt, että jätetään raukat yksikseen kokonaiseksi viikoksi...

Lasse puhuu jo sujuvasti kreikkaa. Minä osaan ehkä ne kolme tärkeintä fraasia: 1) ei, 2) en ymmärrä ja 3) ei, en puhu kreikkaa. Kun en minä vain ole jaksanut keskittyä opettelemaan. Vaikka aikaa olisi, aivoissa jyskyttää se, että minun kuuluisi mieluummin lukea tenttiin tai tehdä gradua - eli ylimääräisiä oppeja ei voi päähänsä nyt survoa. Niin, pitäisikin muistaa huomenna tai ylihuomenna ilmoittautua tenttiin. Päättelin muuten tässä fiksuna tyttönä myös sen, etten ehkä ole kaikista parhaassa tenttivedossa enää heinäkuun puolessa välissä (kun tuo TJ on about 15), vaikka haluaisinkin olla. Kuinka sellaista kirjoituslautaa kuuluisi pitää ison mahan kanssa niin, että myös kirjoittaminen olisi mahdollista? Ihan kiitettävät kivut siitä tenttisaliergonomiasta on saanut ilman mahaakin.

Matkasuunnitelmasta sen verran, että paukautetaan tosiaan Kreetalle Haniaan lauantaiyönä. Siellä majailemme viikon aikana kolmessa eri kohteessa (+hotellissa) eri puolilla saarta ja yritämme vuokra-auton kyyditseminä tutustua paikallisiin seutuihin. Pelottaa sikäläinen liikenne ehkä hieman etukäteen, onneksi en joudu auton rattiin...

Jomotusta

Heti kun olen pääsiäisvapailta palannut töihin, iskee tuttu hartiajomotus. Minä en vain enää sovi yhteen tämän tuolin, pöydän tai näppäimistön kanssa. Ja koko ajan tuossa vieressä komeilee moneen kertaan ergonomiatsekkailtu ja hiottu työpiste, jossa ei koskaan työskentele ketään... Tietäisipä vahtimestarimme, että raahasi tuon suuren pöytäkompleksin tänne pieneen huoneeseen vuosi sitten aivan turhaan. Kuinka paljon tällaisissa paikoissa tuhlataankaan rahaa turhiin pöytiin ja muihin kalusteisiin ihmisille, jotka ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi taittaa edes työmatkaansa työskennelläkseen työpaikallaan kuten muut normaalit ihmiset.. ja jotka teettävät hyvinkin mielellään osan töistään niillä ihmisillä, joilla on 85 % pienempi palkka ja 60 % huonompi ergonomia... Oi että kun odotan jo äitiyslomaa!

Kesä lähestyy ja on kyllä huippuhienoa, että ulkona on nykyään muutakin kuin sitä harmaata loskaa, joka oli kuvioissa viikko-pari sitten. Kreetan matkalle startataan alle kahden viikon kuluttua ja matkajärjestelyt ovat aika hyvin mallillaan. Mukava kun on siellä päässä joku avustamassa, jos joku ei onnistukaan täältä käsin. Mutta aika helppo hotelleja ym. on nykyään varata netistä. Valinnanvaraakin on melkein liikaa, joten vielä ei ole päätetty loppuviikon hotellia edes. On se vaan niiin nykyaikaa niin. Ku on laitteet ja konneet ja sinne vaan naputtelloo nii ai että. Ja tartteeko tässä kohta edes mihinkään lähteä, ku vaan semmoset lasit lykkee piähän ja kuvittelloo vaan olevansa Reetalla niiii! Voe. :D Jooh, justiinsa.

Iloisia asioita

* Kaupasta löytyi mysliä, joka ei sisällä yöks-kookosta. Parempaa olisi muromysli, jossa tietysti olisi enemmän sokeria ja rasvaa, mutta tämäkin on hyvä juttu.

* Sain aamulla kaivetuksi silmästäni pitkän mustan kissankarvan.

* Loman alkuun on enää kolme kuukautta ja kaksi päivää.

* Olen saanut gradua hiukkasen verran eteenpäin.

* Viimeisiin kirjallisuuden aineopintojen tentteihin ei olekaan luettavana 10 kirjaa/ tentti vaan paljon vähemmän, ja lisäksi kertomakirjallisuuden tenttikirjoista olen lukenut jo aiemmin ainakin viisi opusta.

* Kaikki hiukseni eivät ole vielä irronneet päästä, vaikka eräänä iltana suihkussa huomasinkin niitä jäävän käteen holtittoman paljon.

* Pääsen kohta syömään lounasta.

Luntaa tulvillaaan on raikas talvisäää...

Eipä ole vieläkään ilmeisesti kevät, kun taivaalta pyryttänyt koko aamun ihan aitoa lunta. Miten minusta tuntuu, että viime vuonna kevät tuli aikaisemmin?

Tämä aamu oli varattu gradulle. Jep jep. Tuloksena noin neljä uutta sanaa, parikymmentä poistettua, virkkeiden ja kappaleiden paikkojen vaihtelemista ja muuta melko tuloksetonta. Ajattelin, että tänään ehtisin ihan oikeasti korjailla joitakin asioita, joista toinen ohjaaja helmikuun alussa sanoi. Ja ajattelin sinne lisätä jotain uuttakin vihdoin. Tuossa sopivasti tyrkyllä on ihan selkeä artikkeli, joka on ehkä yksi graduni tärkeimmistä. Sain siitä selviteltyä itselleni toki muutamia lauseita, mutta jotenkin ne olisi vielä muotoiltava tuonne gradun teoriaosaan. Ehkäpä jatkan vielä illemmalla. Mutta toisaalta, jos ajattelee oikein myönteisesti, näinkin vähän yrittäminen tuottaa ennen pitkää valmiihkon gradun, jos viitsisin tehdä sen edes melkein joka päivä. Siinäpä vähän miettimisen aihetta - niinkuin en tätä olisi miettinyt jo vuodesta 2003 asti (älköön kukaan nyt laskeko, kuinka monta vuotta olen "tehnyt" gradua!). Koska onhan mulla yleensä tosi paljon kiirettä, kun täytyy ehtiä istuskella sohvalla (joka ei nykyään tosiaankaan hyväile mun alaselkää) ja katsella telkkarista jotain melko huonoa viihdettä.

Jaa niin, nyt muistinkin, että otanpa tänään mukaani töihin tulostettavaksi listat viimeisten tenttieni kirjoista (10 kpl/ tentti). Hehee, vain kaksi tenttiä jäljellä :) Jos yrittäisi toista toukokuussa ja toista kesän tenttipäivänä. Loistokas suunnitelma.

Aiivastthuss!!

Ryysk.

Joo, ei ollut tullut eiliseen punnitukseen mennessä painoa juuri paljon ollenkaan (minulle kun 1-2 kilon painonnousu ei ole ollenkaan mitään painoa toisin kuin ehkä 50-kiloiselle ihmiselle). Olin lihonut tasaiseen tahtiin vain vähän yli 200 g/ viikko, joka on oikein suositeltava tahti. Hianoa, että sisälläni kasvava alien käyttää ravinnokseen :-/ minun vararasvojani. Muutenkin kaikki on erittäin ok. Varsinkin illalla saimme hyviä uutisia myös rakenneultrassa. Kaikki osat, joita siinä voidaan tarkastella, olivat ihan hyvin toimivia. Siellä se olla möllötteli, maiskutteli suullaan ja sätkytteli välillä käsillään. Aika rauhallisesti otti koko toimituksen, jos vertaa siihen vauhtiin, mikä oli päällä n. 10 viikkoa sitten ultrassa. Silloin se tosin oli vaan jotain täysin refleksimäistä poukkoilua. Sukupuolta ei kysytty, en tiedä olisiko sitä kerrottukaan. Minä bongasin siellä jonkin epäilyttävältä näyttävän töröttimen, mutta... eihän sitä tiedä, millaisena se sieltä ulos tulee.

Kevätsuunnitelmat näyttävät moninaisilta. Meille olisi tarjolla viime kesänä tutuksi tullut lomamökki viikolle 20 Närpiössä ja kutsuttu on myös Ahvenanmaalle sukulaisten vuokramökille kyläilemään. Ja isännän graduohjaaja tarjosi myös matkaopas-palveluita Kreetalta. Pääsisi ihan aitoon kreetalaiseen elämään, ruokaan ja maisemiin tutustumaan. Melko jännittävää. Varmaan huisia myös isomahaisena. Minulla ei periaatteessa ole ollenkaan lomapäiviä, joten saapa nähdä, miten järkkään tuollaisen "etätyöskentelyviikon" toukokuulle.

Olen onnellinen siitä, että pikkusiskelini työharjoittelu on lähtenyt mukavasti käyntiin, eikä eka päivä terveyskeskuksen vuodeosastolla ollut järkyttänyt pahasti. Hyvä ensivaikutelma lupaa aina hyvää :) Ja tokihan hoitotyössäkin on vaihtelevia työpäiviä, eli ei niitä kauhujakaan ihan välttämättä edes joka viikolle mahdu, vaikka niitä väistämättä jossain vaiheessa eteen tuleekin. Peukut pystyssä Tainalle siis! Ja hih, kohta se hassu ihminen muuttaa tänne bigsitiin meidän lähelle. Peukut pystyssä suotuisan kämppiksen (poissaolevan ;)) suhteen myös!

~o~O~o~

Maanantai, kevätpäiväntasaus, maaliskuu, melkein huhtikuu oikeastaan jo. Pari viikkoa seuraavaan graduni vaiheen esittelyyn, sitä ennen tehtävä graduun jotain uutta. Ja sen jälkeen gradu on tehtävä valmiiksi mielellään muutamassa viikossa. Hyvin yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää. Ihan mahdollistakin.

Valoa, aurinkoa, sininen taivas. Eilen käytiin kävelyllä, excellent. Tällä viikolla olisi syytä käydä kuntosalilla. Muutaman viikon päästä voisi kenties laittaa sen jäsenyyden jäädyttämisen vireille. Nyt kun siihen on loistava syy. Luulenpa, että kuntoilumotivaationi on esim. vuoden päästä aivan toista kuin tällä hetkellä. Ja sittenhän minulla on vain aikaa - jos vain iskä viihtyy naperon kanssa kahdestaan.

Työhuoneeseen tulee jostakin tupakan haju. Ei kovin viihdyttävää. Minulla on nälkä, mutta kohta jotakin lounasta ennen neuvolakäyntiä. Ei säästellä ennen punnitusta. Onkohan tullut kymmeniä kiloa painoa jo tähän mennessä..?

Duidaduida

Läpäisin sen ajokokeen ensimmäisellä kerralla, huh! Ei ollut helppoa, vaikka ihan käsittämättömän paljon ei jännittänytkään. Mokailinkin ihan kivasti. Jäi melkein harmittamaan ne mokat, vaikka eihän niillä enää ole väliä. Paitsi jos toteutan niitä uudelleen joka päivä autoillessani. Minä olen se, joka tuuppaa eteesi kaistaa vaihtaessa ehkä hiukan yllättäen. Sori...

Nyt on sitten harjoiteltu isännän autolla ajamista päivittäin. Onhan se erilaista ja parkkeerata en osaa ollenkaan, vaikka kuinka hartaasti yritän. Auto ei käänny kuin minun ajatukseni, mutta ehkä vielä joskus opin sen tavoille.

Istuskelen tässä kissa sylissä koneen ääressä. Minni tuli siihen kertomaan asioitaan - puskemalla lähinnä yrittää estää naputteluni. Ja nyt se laskeutui makuulle käsivarren päälle, kätevää.

Hmmm... Tarkoituksenani on ollut, että näitä joitakin tekstejä olisi mahdollista muiden myös kommentoida, mutta enpä nyt tällä selaimella pääsekään tekemään valintaa kommenttimahdollisuuksiin. Tässä viestissä toki ei ole mitään kommentoimisen aihetta, mutta noin niinku yleensä silleen junou.

Autoilua ja pakkasta

Tsaukki! Mites menee? Semmostahan se nii.

Torstaina olisi inssiajo. Juu kyllä minulla on mennyt autokoulussa näin kauan. Johtuu siitä, kun piti vähän jarrutella yhdessä vaiheessa, koska ei ollut rahaa joihinkin ratkaiseviin maksuihin (pimeän kurssi esim.) ja en saanut passikuvia, koska huulessani majaili kroonisia herpeskasvustoja viikkotolkulla (prkl!). Häseltämistä se ajaminen on yhä. Omasta mielestäni olen jo melko tyytyväinen taitoihini, enkä tosiaankaan jaksa stressata pienestä töksähtelystä tai nytkähdyksistä mun "taidokkaiden" kytkin- tai jarrupoljinjalkojeni ansiosta. Nyt kun vaan saisi köröteltyä ajokokeessa tarpeeksi hissukseen kaikissa risteyksissä ym., niin eiköhän se onnistuisi. Ja sitten se, että huomaisi joka ainoan nopeusrajoituksen.. tai niiden päättymisen. Tänään oli kyllä ylimääräisellä ajotunnilla aika hikistä peruuttamisten kanssa. Blondi ei hahmota, ei. Se on sit jynssättävä eestaas, jos kokeessa tulee taskuun tai talliin peruuttaminen. Hermo menee, jos se ajokoe kosahtaa siihen.

On pakkasia pidelly yhä vaan. Hyvä homma, koska talvikengätkin alkoivat ratketa. Suutarin setä cittarilla kyllä liimaa ja ompelee. Viimeksi se antoi takuun, että mun kävelykengillä pääsee sen korjauksen jälkeen sekä eteen että taakse. Varsin hyödylliset popot siis ja taitava suutari-setä.

5.8.06 poksahtaa

Alareunan janalta voi seurata meikän mahan tilannetta. 171 päivän kuluttua sen mukaan poksahtaa.

Helmikuussa jo mennään

Ja huomenna on palkkapäivä. On sitten taas noin neljäksi päiväksi rahaa sen jälkeen, kun on maksanut vuokrat ja kaikki laskut. Jippii.

Isäntä on työmatkalla ja mä nukuin yön kissojen kanssa. Sinne ne heti kömpi sänkyyn, kun meni nukkumaan ja jätti makkarin oven auki :) Ensin tietysti molemmat roikkui Lassen kaapista pilkottavissa vaatteissa ja yritti kammeta sitä ovea auki. Mutta sitten Mona asettui jalkopäähän ja Minni mun tyynyn viereen - käsi piti laittaa, että rouva sai siihen päälle tassunsa ja leukansa. Ja sitten se alkoikin: emännän herättely. Tää mun tyynyn vieressä nukkuva kissa nousee aina välillä yhtäkkiä istumaan, näyttää kuin pikkulapselta pinnasängyssä töröttämässä unenpöppörössä. Minä sitten siihen, että nuku nyt Minni. Ja siitähän se sitten kellahtaa takaisin nukkumaan, yleensä vähän huvittavaan asentoon, tipahtaa kyljelleen poski patjaa vasten ja jatkaa uniaan. Joskus tuohon istumaan nousemiseen liittyy kysyvä kurahdus: Ethän sä vaan nuku?

Sitten on se peli, kun minä käännyn vasemmalle kyljelleni, ja pian kissa kiipeilee tyynyn kautta tai mun yli sinne puolelle myös. Tuhinasta ja kehräyksestä voi taas tulkita kysymyksen: Miksi sää nyt tälleen käännyit? Käännyn suosiolla toiseen suuntaan takaisin, koska muuten alkaa kiristyspeli: syön kukkaa, jos kerran pitää olla näin päin.

Toistuvasti yön aikana herään kurahdukseen ja erotan pimeässä, kun kissa tuijottaa minua lautasen kokoisilla pupilleillaan ihan läheltä. Joo, kyllä minä nukun ja sinäkin voit nyt jatkaa unia, kun minä olen herännyt. Ja sitten taas välillä se kääntymisleikki. Sori, että pyörähdin toiselle kyljelleni unissani ja ei, älä nyt tule tyynylle nukkumaan.

Täytyy nyt miettiä, josko laittaisi sen makkarin oven kuitenkin kiinni ensi yöksi.

Kamalasti töitäääää

Uuu.. juuri muistin, että hamstrasin ruokalasta mukaani yhden ruisleivän. Sitä onkin nyt iltapäivän nälkään hyvä natustella vessan hanasta otetun raikkaan veden kanssa. Kumpa nuo ISS:n siivoojat käyttäisivät vessanpöntön ja lavuaarin pesuun eri rättejä...

Töitä riittää. Yhtäkkiä muistaa miljoona hommaa, jotka on unohtanut tehdä ajallaan. Ja nyt saa pää turvoksissa tehdä niitä kaikkia yhtä aikaa, ettei ne taas unohtuisi. Sellaisessa välissä on hauskaa, että työkaveri/ pomo soittaa ja sepittelee puhelimessa jotain abstraktia ja teennäisiä tunnelmakuvauksia edelliseltä päivältä. Ihan kuin jaksaisin kuunnella. Kertoisi vaan, mitä pitää tehdä ja sulkisi puhelimen. Tai parempi tietysti, ettei soittaisi ollenkaan... :D

Ei tässä sen ihmeempiä uutisia. Maha kasvaa.

Das Experiment

No niin... Nyt varmaan selviää, kuka lukee blogiani, koska aion kertoa sen luokan uutisen, että olisi outoa ellei sen lukenut antaisi kuulua itsestään :D

Onnellinen onnettomuutemme on nimittäin se, että meille tulee vauva (jos nyt kaikki menee hyvin) ensi elokuussa. Juu, mut ei täs sen kummempia. Palaillaan!

Kerran kuukaudessa hyvä tulee

Joulut meni, uusivuosi meni... Ihan hyvin kaikki. :P

Nyt olen vähän kipeänä, mutta sluibailuun ei ole varaa, sillä töissä on Kamalasti tekemistä. Eli sinne on raahauduttava ulkona paukkuvasta 23 asteen pakkasesta huolimatta. Ja iltapäivällä labraan vuodattamaan verta. Semmosta.

Olen pohdiskellut asioita. Mm. sitä, että ihmiset tykkäävät kahviloiden take away -kahvimukeista. Niin mikäs siinä. Onhan se kiva, että voi juoda kahvinsa pahvisesta mukista (niissä ku on kaikkii ihanii kuvioit!), jossa ei ole korvaa ja kuuma kahvi polttaa kättä mukin läpi. Muuta syytä en voi keksiä, jos valitaan pahvimuki, vaikka kahvi on tarkoitus nauttia siellä kahvilassa. Vai johtuuko se siitä, että pahvinen (ja hienosti kuvioitu!) muki on kevyempi kuin posliininen? Voihan se olla niinkin - nykyään niin monella on hiirikäsi tai tenniskyynärpää. Tai sitten pahvimukiin mahtuu enemmän kahvia? Ehkä nykyajan nuoriso ei tiedä, että monet kahvilat antavat kyllä santsata, jos se mukillinen pahaa kahvia ei riitä. Näissä kahvimukeissa on myös se hyvä puoli, että niitä ei kuulu kierrättää. Niitä ei tarvitse viedä astiankeräyspaikalle tai roskikseen, vaan ne suorastaan kuuluvat julkisten tilojen pöydille töröttämään. Siihen se on jätettävä paikasta huolimatta. Tyylikäs se muki on myös jätettynä roskiksen päälle. Kukas moista komistusta hennoisi sinne roskikseen asti laittaa! Kahvimukit ja tupakantumpit ovat siis tavallaan sukua toisilleen: käyttäjiensä mielestä ne katoavat tai maatuvat siihen, mihin ne on jätetty. Tämä on tiedetty jo vuosikymmeniä. Minulla on ehkä vanhentunut käsitys ekologisuudesta, koska en voi olla varma, onko astioiden laitostiskaaminen ekologisempaa kuin mahdollisesti kierrätysmateriaalista valmistettujen pahvimukien käyttäminen ja hävittäminen käytön jälkeen. Voihan olla, että nämä Take away -mukeilijat tietävät tästä enemmän ja siksi valitsevat kerta toisensa jälkeen jonkun kahvimerkin brändillä koristellun pahvikupposen. Vielä kun mainostajat tajuaisivat ottaa tämän mainospaikan ihan oikeasti käyttöönsä. Olisi se parempi kuin maitotölkki, koska maitotölkit kuitenkin päätyvät aina kierrätykseen tai roskikseen toisin kuin trendikkäät kertakäyttömukit.