Oma urani ja elämäni ei kummemmin ole viime kuukausina edistynyt, mutta woowww kuinka paljon tapahtuukaan pienen yksivuotiaan elämässä! Ja sitä kautta sitten minunkin elämässäni jonkinmoista sisältöä toki on. Kävelemään oppiminen - juu no... se vain tapahtui. Ei nyt mitään ooo ja iih -fiiliksiä niistä ihastuttavista ensiaskeleista, mutta sitten, kun se taapertaja alkaa omilla jaloillaan kulkea omia pieniä etappejaan ja lopulta tepsuttaa ympäri asuntoa, ei ole ihmetyksen tuntemuksilla rajaa. Tuossa se mun vauva nyt tepsuttelee omilla pienillä jaloillaan ja on onnellinen, kun pääsee melkein joka paikkaan. Ja mitäköhän kaikkea muuta tässä onkaan koettu? Kaikkea mahdollista... Jaksamista koetellaan, levottomiin öihin olen kyrsiintynyt viimeisen vuoden aikana suunnilleen 3650:nä hetkenä. Ja kerrottakoon myös koko maailmalle, että taaperoni on, minun ajattelemattomalla avustuksellani, toivoton tissitakiainen. Ja tulee sitä olemaan todennäköisesti ainakin seuraavat kuusi kuukautta.
Teen nykyään etätöitä, aina pojan nukkuessa oikeastaan. Hölmöä hommaa ottaa töitä, kun on ollut tekemistä ihan vaan kotitöidenkin onnistumisessa vilkkaan taapertajan kanssa, mutta kun sitä rahaa vaan on pakko jostakin saada! Päivätöihin olisi joskus yritettävä, mutta sitä ennen on edessä tosiaan tissivierotus, vieraan hoitoon totuttelu, hoitopaikan löytäminen, hoitopaikkaan sopeutuminen, työpaikan hakeminen... ja mielellään toki myös gradun tekeminen valmiiksi ja valmistuminen. Että ei mikään kovin iso nakki - tai nakkipaketti - ollenkaan!
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
perjantaina, syyskuuta 21, 2007
lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
Mitä on INNOSTUS?
Se on se, kun huoltoyhtiön kesätyöntekijä pääsee sen sellaisen varrellisen moottoroidun leikkurin varteen kesäaamuna ja saa trimmailla heiniä pois puiden ja sähkötolppien juurelta.
keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007
Havaintoja
Oltuani yli kymmenen kuukautta vapaalla töistä ja opiskeluista koen valtaisaa vapautuneisuutta. Käsitän vihdoin, että maailma toimii ilman minuakin. Ja minun maailmani on täällä kotona. Vaikka elääkin lapsen kanssa fyysisesti ja henkisestikin rankkoja päiviä ja öitä, lepään kuitenkin samaan aikaan muun maailman murheista. Eikä minulla ole kiire mihinkään.
(Perheen elättäjälle vielä huojennusta sen verran, että aion kyllä vielä mennä töihin ja alkaa osallistua rahallisestikin tähän elämäämme. Älä sinä siitä huoli! :D)
(Perheen elättäjälle vielä huojennusta sen verran, että aion kyllä vielä mennä töihin ja alkaa osallistua rahallisestikin tähän elämäämme. Älä sinä siitä huoli! :D)
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007
Does this make any sense?
Did you just find your way here from postcrossing.com? Disappointed for it's written in Finnish? Well, don't.. there's nothing happening at the moment :D. My son, who's just about eight months, keeps me busy with all the basic things you can imagine: feeding him, playing, long walks with the strollers (is this really the word even..) outside - getting a LITTLE BORED with the same streets everyday and I have also lost my ipod somewhere, reading, singing, trying to get him for his naps (well, again something that may not make any sense... sorry for the lacking language skills), changing diapers/ nappies (see, I know more than one word for this thing!), washing clothes and nappies (or whatever they are called)... Well, this was though a desperate try to communicate something... :D. Maybe more to come.
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
Päivityshommelia
On ehkä tullut aika uudistaan blogini ulkoasua. Kokeillaan nyt sitten erilaisia valmiita pohjia, miltä näyttävät. Kiviäkin kiinnostaa tmv.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2007
Voishan sitä aina valittaa.
Tämän illan kirjoitus olkoon omistettu valittamiselle. Ehkä tämä pienentää painetta ohimoillani.
* Ihmiset, tarkennettuna miehet, pysäköivät kadullamme mielipuolisesti. Autot jätetään yli kahden metrin päähän tienreunasta. Voiko joku kertoa minulle, miksi auton (varsinkin ison) ja tien pientareen väliin on jätettävä auton mentävä väli?
* Kirjoittaessani tätä valitusta tajuan, että minulla on koneessa pyykit, jotka pitäisi ripustaa kuivumaan. Voiiiii...
* Jatkan kuitenkin kertomalla, että naapurini, nykyiset ja menneet, ovat pösilöitä. He roudaavat alakerran Ulkoiluväline- ja lastenvaunuvarastoon huonekaluja ja muuta roskaa. Talomme kulttuuri vain on sellainen. On se vaan hienoa, että toiset maksavat ja näkevät vaivaa päästäkseen eroon vanhoista sohvista, ja toiset voivat koska tahansa kiikuttaa paskansa muiden vaivoiksi.
* Meillä on edessä muutto. Talomme asunnot laitetaan myyntiin, ja siitä ilmoitus ei tosiaankaan tullut vuokranantajalta vaan rahanhimoiselta kiinteistövälittäjältä, jolla ehkä on ostaja jo meidänkin asunnollemme. Mehän ei täältä lähdetä ennen kuin viimeisenä päivänä (ks. vuokrasopimus) ja minä henkilökohtaisesti lupaan maata makkarissa tissit levällään imettämässä ja piereskelemässä aina, kun ostajaehdokkaat tulevat katsomaan kämppäämme. En tosin ole varma, onko minusta siihen...
* Äitinä oleminen ja vauvanvaunujen kanssa liikkuminen ei ole mitään luksus-elämää. Joo, ehkä oli oma vikani, kun hankin lapsen, mutta en silti ole tarkoituksella juuri teidän kiusaksenne sinne bussiin tulossa. On vain yksi kysymys, kumpi sopii ja taipuu paremmin väistämään bussin käytävälle: joustava ihminen yksikössä vai pienen auton kokoinen Brio Kombi hikisen äiti-ihmisen kanssa?
* Olen tämän viestin aikana käynyt jo kaksi kertaa rauhoittelemassa itkevää lasta. Näin rauhaisia ovat nämä kotiäitien illat. Olisinhan toki voinut tässä välissä myös levittää kosteuttavan naamion, laittaa jalkakylvyn ja lakata kynteni. En vain voi unohtaa niitä pyykkejä.
* Minulla on huono näkö. Siitä syystä vihaan nykyisin uimahalleja ja kylpylöitä. Minä en tahdo olla se "varmaan jo aika vanha" ihminen, joka uiskentelee silmälasit päässään. Ilman laseja taas on olo kuin myyrällä maan päällä, olen kyllästynyt katselemaan vastaan tulevia ihmisiä kuin samalla en tuntisi ja tuntisin heidät, kun en tunnista edes omaa miestäni metriä kauempana.
* Kissa antoi palautetta nykyisestä hiekkalaatikon siivoamistiheydestä ja pissasi vaunujen koppaan. Siinä sitä sitten nähtiin taas, kuinka mamma purki senkin häkkyrään pieniin osiin ja sai ne kaikki pestyä käsin. Enkä tahdo tehdä sitä enää koskaan. Juu, taas siirtyi se kynsien lakkaaminen. Ehkä "viikonloppuna" sitten.
* Yläkerrassa pelataan parketti-curlingia. Onko se oikeasti joku lelu, huonekalu vai kenties tv-shopin harjaimuriyhdistelmä? Miksi sitä pitää käyttää kaikkina vuorokaudenaikoina, varsinkin myöhään iltaisin?
* Kello on paljon ja minulla on (perustuen 6 kk:n tilastointiin) 2,5 minuuttia aikaa syödä iltapala, pestä kasvot, hampaat, käydä vessassa ja rasvata käsi-ihottumat. On parasta laittaa töpinäksi tällä sekunnilla.
* Ihmiset, tarkennettuna miehet, pysäköivät kadullamme mielipuolisesti. Autot jätetään yli kahden metrin päähän tienreunasta. Voiko joku kertoa minulle, miksi auton (varsinkin ison) ja tien pientareen väliin on jätettävä auton mentävä väli?
* Kirjoittaessani tätä valitusta tajuan, että minulla on koneessa pyykit, jotka pitäisi ripustaa kuivumaan. Voiiiii...
* Jatkan kuitenkin kertomalla, että naapurini, nykyiset ja menneet, ovat pösilöitä. He roudaavat alakerran Ulkoiluväline- ja lastenvaunuvarastoon huonekaluja ja muuta roskaa. Talomme kulttuuri vain on sellainen. On se vaan hienoa, että toiset maksavat ja näkevät vaivaa päästäkseen eroon vanhoista sohvista, ja toiset voivat koska tahansa kiikuttaa paskansa muiden vaivoiksi.
* Meillä on edessä muutto. Talomme asunnot laitetaan myyntiin, ja siitä ilmoitus ei tosiaankaan tullut vuokranantajalta vaan rahanhimoiselta kiinteistövälittäjältä, jolla ehkä on ostaja jo meidänkin asunnollemme. Mehän ei täältä lähdetä ennen kuin viimeisenä päivänä (ks. vuokrasopimus) ja minä henkilökohtaisesti lupaan maata makkarissa tissit levällään imettämässä ja piereskelemässä aina, kun ostajaehdokkaat tulevat katsomaan kämppäämme. En tosin ole varma, onko minusta siihen...
* Äitinä oleminen ja vauvanvaunujen kanssa liikkuminen ei ole mitään luksus-elämää. Joo, ehkä oli oma vikani, kun hankin lapsen, mutta en silti ole tarkoituksella juuri teidän kiusaksenne sinne bussiin tulossa. On vain yksi kysymys, kumpi sopii ja taipuu paremmin väistämään bussin käytävälle: joustava ihminen yksikössä vai pienen auton kokoinen Brio Kombi hikisen äiti-ihmisen kanssa?
* Olen tämän viestin aikana käynyt jo kaksi kertaa rauhoittelemassa itkevää lasta. Näin rauhaisia ovat nämä kotiäitien illat. Olisinhan toki voinut tässä välissä myös levittää kosteuttavan naamion, laittaa jalkakylvyn ja lakata kynteni. En vain voi unohtaa niitä pyykkejä.
* Minulla on huono näkö. Siitä syystä vihaan nykyisin uimahalleja ja kylpylöitä. Minä en tahdo olla se "varmaan jo aika vanha" ihminen, joka uiskentelee silmälasit päässään. Ilman laseja taas on olo kuin myyrällä maan päällä, olen kyllästynyt katselemaan vastaan tulevia ihmisiä kuin samalla en tuntisi ja tuntisin heidät, kun en tunnista edes omaa miestäni metriä kauempana.
* Kissa antoi palautetta nykyisestä hiekkalaatikon siivoamistiheydestä ja pissasi vaunujen koppaan. Siinä sitä sitten nähtiin taas, kuinka mamma purki senkin häkkyrään pieniin osiin ja sai ne kaikki pestyä käsin. Enkä tahdo tehdä sitä enää koskaan. Juu, taas siirtyi se kynsien lakkaaminen. Ehkä "viikonloppuna" sitten.
* Yläkerrassa pelataan parketti-curlingia. Onko se oikeasti joku lelu, huonekalu vai kenties tv-shopin harjaimuriyhdistelmä? Miksi sitä pitää käyttää kaikkina vuorokaudenaikoina, varsinkin myöhään iltaisin?
* Kello on paljon ja minulla on (perustuen 6 kk:n tilastointiin) 2,5 minuuttia aikaa syödä iltapala, pestä kasvot, hampaat, käydä vessassa ja rasvata käsi-ihottumat. On parasta laittaa töpinäksi tällä sekunnilla.
perjantaina, helmikuuta 02, 2007
Tukutukulampaitaaaaniii - ja muita hittejä elämästämme
Tajusin juuri, että uskollinen ystäväni joulukaktus (tai pääsiäis-) ei tehnytkään tämänvuotista kukkaansa. Se on aina joka vuosi jonkin ajan kuluttua parvekkeelta sisälle muutettuaan ilahduttanut meitä yhdellä kauniilla kukalla. Vaan ei tänä vuonna.
*
Kirka kuoli ja jätti aukon kotimaisen musiikin tähtitaivaalle, tai kuinka sen nyt sopivan kliseisesti ilmaisisikaan. Kyllä minuakin vähän mietityttää, kuka sen aukon voisi täyttää. Eipä tosiaan kukaan.
*
Taivaalta on tullut tänään tuhottomasti lunta. Aurasin sitä Brion vaunuilla hiki päässäni ja poika nukkui tyytyväisenä ajelehtivassa valtamerilaivassaan melkein tunnin ajan. Hyvä, että jollakin on mukavaa näinä kamalina aikoina.
*
Täytin taas vuosia. Luku 28 soi niin karmivana ja oksettavana mielessäni, etten sitä turhaan toistella halua. Järkyttävää. Hiljalleen olen alkanut tajuta myös oman kuolevaisuuteni todellisemmin kuin koskaan ennen. Hirvittävää.
*
Kirka kuoli ja jätti aukon kotimaisen musiikin tähtitaivaalle, tai kuinka sen nyt sopivan kliseisesti ilmaisisikaan. Kyllä minuakin vähän mietityttää, kuka sen aukon voisi täyttää. Eipä tosiaan kukaan.
*
Taivaalta on tullut tänään tuhottomasti lunta. Aurasin sitä Brion vaunuilla hiki päässäni ja poika nukkui tyytyväisenä ajelehtivassa valtamerilaivassaan melkein tunnin ajan. Hyvä, että jollakin on mukavaa näinä kamalina aikoina.
*
Täytin taas vuosia. Luku 28 soi niin karmivana ja oksettavana mielessäni, etten sitä turhaan toistella halua. Järkyttävää. Hiljalleen olen alkanut tajuta myös oman kuolevaisuuteni todellisemmin kuin koskaan ennen. Hirvittävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)