Uuu.. juuri muistin, että hamstrasin ruokalasta mukaani yhden ruisleivän. Sitä onkin nyt iltapäivän nälkään hyvä natustella vessan hanasta otetun raikkaan veden kanssa. Kumpa nuo ISS:n siivoojat käyttäisivät vessanpöntön ja lavuaarin pesuun eri rättejä...
Töitä riittää. Yhtäkkiä muistaa miljoona hommaa, jotka on unohtanut tehdä ajallaan. Ja nyt saa pää turvoksissa tehdä niitä kaikkia yhtä aikaa, ettei ne taas unohtuisi. Sellaisessa välissä on hauskaa, että työkaveri/ pomo soittaa ja sepittelee puhelimessa jotain abstraktia ja teennäisiä tunnelmakuvauksia edelliseltä päivältä. Ihan kuin jaksaisin kuunnella. Kertoisi vaan, mitä pitää tehdä ja sulkisi puhelimen. Tai parempi tietysti, ettei soittaisi ollenkaan... :D
Ei tässä sen ihmeempiä uutisia. Maha kasvaa.
torstaina, tammikuuta 26, 2006
sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006
Das Experiment
No niin... Nyt varmaan selviää, kuka lukee blogiani, koska aion kertoa sen luokan uutisen, että olisi outoa ellei sen lukenut antaisi kuulua itsestään :D
Onnellinen onnettomuutemme on nimittäin se, että meille tulee vauva (jos nyt kaikki menee hyvin) ensi elokuussa. Juu, mut ei täs sen kummempia. Palaillaan!
Onnellinen onnettomuutemme on nimittäin se, että meille tulee vauva (jos nyt kaikki menee hyvin) ensi elokuussa. Juu, mut ei täs sen kummempia. Palaillaan!
torstaina, tammikuuta 19, 2006
Kerran kuukaudessa hyvä tulee
Joulut meni, uusivuosi meni... Ihan hyvin kaikki. :P
Nyt olen vähän kipeänä, mutta sluibailuun ei ole varaa, sillä töissä on Kamalasti tekemistä. Eli sinne on raahauduttava ulkona paukkuvasta 23 asteen pakkasesta huolimatta. Ja iltapäivällä labraan vuodattamaan verta. Semmosta.
Olen pohdiskellut asioita. Mm. sitä, että ihmiset tykkäävät kahviloiden take away -kahvimukeista. Niin mikäs siinä. Onhan se kiva, että voi juoda kahvinsa pahvisesta mukista (niissä ku on kaikkii ihanii kuvioit!), jossa ei ole korvaa ja kuuma kahvi polttaa kättä mukin läpi. Muuta syytä en voi keksiä, jos valitaan pahvimuki, vaikka kahvi on tarkoitus nauttia siellä kahvilassa. Vai johtuuko se siitä, että pahvinen (ja hienosti kuvioitu!) muki on kevyempi kuin posliininen? Voihan se olla niinkin - nykyään niin monella on hiirikäsi tai tenniskyynärpää. Tai sitten pahvimukiin mahtuu enemmän kahvia? Ehkä nykyajan nuoriso ei tiedä, että monet kahvilat antavat kyllä santsata, jos se mukillinen pahaa kahvia ei riitä. Näissä kahvimukeissa on myös se hyvä puoli, että niitä ei kuulu kierrättää. Niitä ei tarvitse viedä astiankeräyspaikalle tai roskikseen, vaan ne suorastaan kuuluvat julkisten tilojen pöydille töröttämään. Siihen se on jätettävä paikasta huolimatta. Tyylikäs se muki on myös jätettynä roskiksen päälle. Kukas moista komistusta hennoisi sinne roskikseen asti laittaa! Kahvimukit ja tupakantumpit ovat siis tavallaan sukua toisilleen: käyttäjiensä mielestä ne katoavat tai maatuvat siihen, mihin ne on jätetty. Tämä on tiedetty jo vuosikymmeniä. Minulla on ehkä vanhentunut käsitys ekologisuudesta, koska en voi olla varma, onko astioiden laitostiskaaminen ekologisempaa kuin mahdollisesti kierrätysmateriaalista valmistettujen pahvimukien käyttäminen ja hävittäminen käytön jälkeen. Voihan olla, että nämä Take away -mukeilijat tietävät tästä enemmän ja siksi valitsevat kerta toisensa jälkeen jonkun kahvimerkin brändillä koristellun pahvikupposen. Vielä kun mainostajat tajuaisivat ottaa tämän mainospaikan ihan oikeasti käyttöönsä. Olisi se parempi kuin maitotölkki, koska maitotölkit kuitenkin päätyvät aina kierrätykseen tai roskikseen toisin kuin trendikkäät kertakäyttömukit.
Nyt olen vähän kipeänä, mutta sluibailuun ei ole varaa, sillä töissä on Kamalasti tekemistä. Eli sinne on raahauduttava ulkona paukkuvasta 23 asteen pakkasesta huolimatta. Ja iltapäivällä labraan vuodattamaan verta. Semmosta.
Olen pohdiskellut asioita. Mm. sitä, että ihmiset tykkäävät kahviloiden take away -kahvimukeista. Niin mikäs siinä. Onhan se kiva, että voi juoda kahvinsa pahvisesta mukista (niissä ku on kaikkii ihanii kuvioit!), jossa ei ole korvaa ja kuuma kahvi polttaa kättä mukin läpi. Muuta syytä en voi keksiä, jos valitaan pahvimuki, vaikka kahvi on tarkoitus nauttia siellä kahvilassa. Vai johtuuko se siitä, että pahvinen (ja hienosti kuvioitu!) muki on kevyempi kuin posliininen? Voihan se olla niinkin - nykyään niin monella on hiirikäsi tai tenniskyynärpää. Tai sitten pahvimukiin mahtuu enemmän kahvia? Ehkä nykyajan nuoriso ei tiedä, että monet kahvilat antavat kyllä santsata, jos se mukillinen pahaa kahvia ei riitä. Näissä kahvimukeissa on myös se hyvä puoli, että niitä ei kuulu kierrättää. Niitä ei tarvitse viedä astiankeräyspaikalle tai roskikseen, vaan ne suorastaan kuuluvat julkisten tilojen pöydille töröttämään. Siihen se on jätettävä paikasta huolimatta. Tyylikäs se muki on myös jätettynä roskiksen päälle. Kukas moista komistusta hennoisi sinne roskikseen asti laittaa! Kahvimukit ja tupakantumpit ovat siis tavallaan sukua toisilleen: käyttäjiensä mielestä ne katoavat tai maatuvat siihen, mihin ne on jätetty. Tämä on tiedetty jo vuosikymmeniä. Minulla on ehkä vanhentunut käsitys ekologisuudesta, koska en voi olla varma, onko astioiden laitostiskaaminen ekologisempaa kuin mahdollisesti kierrätysmateriaalista valmistettujen pahvimukien käyttäminen ja hävittäminen käytön jälkeen. Voihan olla, että nämä Take away -mukeilijat tietävät tästä enemmän ja siksi valitsevat kerta toisensa jälkeen jonkun kahvimerkin brändillä koristellun pahvikupposen. Vielä kun mainostajat tajuaisivat ottaa tämän mainospaikan ihan oikeasti käyttöönsä. Olisi se parempi kuin maitotölkki, koska maitotölkit kuitenkin päätyvät aina kierrätykseen tai roskikseen toisin kuin trendikkäät kertakäyttömukit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)