Ihkut vko 30

Ihkut: pilvet, maisemat, aurinkoiset päivät, kissat, jumppa, saunominen, juusto, lötköttely, halit, varikset

Tiistai

Hassua, kun on jo tiistai. Kultsi oli lomalla la-ma, ja se aika meni äkkiä. Vain muutama yö, niin isäntä onpi taas kotona :)

Vasempaan sääreen tai oikeastaan pohkeeseen olen hankkinut lenkkeilemällä rasitusvamman. Liikunta ei ole aina hyvästä :-/ Täytynee kehitellä vähemmän rasittavia liikuntalajeja pariksi viikoksi.. jospa se sillä paranisi. Huomasin että työmatkalla pyörältä alas hypätessäni (aina suojateiden kohdalla tms.) jalkaa juili ikävästi.

Kesäkesäkesäkesä

Niin, ei tässä oikein muuta osaa kirjoitella, kuin ihmetellä tätä kesää. Vähitellen jostain hiipii myös paniikinomainen tunne siitä, että kohta se on ohitse. Vaikka onhan tästä jo paljon ehditty nauttiakin. Tosin yksikseen aika hiljaista. Onneksi oli alkukesäkin sopivan lämpöistä - Närpiön mökkiviikko sattui hyvään paikkaan.

Kauniiden ilmojen ansiota on ulkoiluinto: pari kertaa on tullut käytyä ihan kunnolla lenkillä ja muuten olen käynyt pyöräilemässä ja ihmettelemässä lähiseutuja. Niin ja muutaman maton olen käynyt pesemässä läheisellä mattolaiturilla :) Lähin, mukava uimarantakin löytyi, ja siinä olen käynyt kerran pulikoimassa. Silloin kuuntelin, kuinka läheisessä pusikossa (rannalla toki) mies opetti lastansa (en tiedä, oliko tyttö vai poika, pikkuinen joka tapauksessa..) onkimaan. Eipä olisi uskonut, että onkiminen on niin vakavaa puuhaa! :D Eipä olisi minulla onkimishaluja enää, jos sellaisella marmatuksella olisi ongen käyttöä aikoinaan isän kanssa opeteltu.

Täytynee kirjata tänne myös se, että gradupaperit ja -materiaalit on kaiveltu kaapeista työhuoneen pöydälle. Niitä olen siinä viikon verran siirrellyt erilaisiin kasoihin, joten kohta voinen tarttua myös sisällölliseen työhön :D Ei vaan... luinhan mää eilen rannalla hetken aikaa artikkelia teini-ikäisten bloggereiden identiteetin rakentamisesta. Niin, ja piirtelin siihen tekstin sekaan viivoja ja kirjoittelin jotain sanoja. Edistystä siis.

Auringon palvontaa

Saattelin eilen sulhoni inttiin Mikkeliin. Arjen elely yksikseen tullee olemaan haastavaa. Jo heti Mikkelistä tultuani kehitin ensimmäisen hysteriakohtauksen mystisen väärään osoitteeseen (tai ei väärään osoitteeseen, mutta väärälle vastaanottajalle) eksyneen ulkomailta tulleen paketin vuoksi. Ilta ei tuntunut illalta, kun mies ei tullutkaan kotiin, ja tänään iltapäivällä oli ajantajuni huolestuttavasti hukassa, kun koko päivän aikataulu riippuukin vain minun tekemisistäni. Täytynee ruveta tekemään itselleen työjärjestystä eri päiville. Illaksi olen lähdössä kummityttöni syntymäpäiville. Kun huomenna palaan tuolta reissulta, voisi pestä mattoja... Jos vaan olen osannut ja muistanut sitä ennen ostaa välineitä, joilla matot voi kiinnittää pyörän tarakalle.

Aamulla loikoilin auringossa :) Pakkasin rantareppuni jo ennen kymmentä ja pyöräilin lähimmälle biitsille ottamaan aurinkoa. Jo vaatetusta vähentäessäni huomasin kävelyteitä vaeltelevan miehen tummansinisissä sortseissaan ja aurinkolasit silmillään. Katseli etsivästi ympärilleen, eikä todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä. Oikaisin itseni kohti ah ihanaisen lämmittävää aurinkoa, venyttelin ja vilkuilin silloin tällöin ympäristöä. Enkö bongannut tuon saman äijän heittämässä kävelylenkkiään jo toista kertaa samassa paikassa! Tällä kertaa hän hiippasi ohi vain hieman lähempää sitä nurkkaa, jonne itse olin puskien keskelle piiloutunut (kuten pari muutakin auringonpalvojaa). Kiskoin nopeasti pyyhettä itseni peitteeksi, kun hemmo ilmeisen harkitusti käänsi katseensa kohti meitä nurmella loikoilevia naisimmeisiä. Siinä vaiheessa kun sama tyyppi hiihteli ohi kolmannen kerran, alkoi minua hatuttaa jo ihan kiitettävästi. Tein nopeasti kaikkeni, ettei ainakaan minun valkoiseen hipiääni olisi millään tavoin edullista kuvakulmaa. Minä, toisin kuin ehkä jotkut muut, en ole rannalla vähissä vaatteissa tirkistelijöitä varten. Tunnen oloni erittäin kiusaantuneeksi, jos tajuan jonkun hiippailevan rannalla vain katsellakseen tarkoituksella siellä makoilevia vartaloita :( . Tekisivät sen edes huomaamattomammin... Mikäs siinä, jos tekee yhden katselukierroksen, mutta jos pitää laahustaa samoja reittejä useaan kertaan kädet taskussa, niin hyi olkoon. Jatkossa yritän etsiä yksityisempiä auringonottopaikkoja - jos nyt enää rusketusta pintaani kaipaan edes.