Vuoden aluksi olen päättänyt päästä kärryille uusista asioista. Olen aktivoitunut Twitterin ihmettelemisessä, tosin päivätyö haittaa täysipainoista sosiaalisiin medioihin uppoutumista. Olen ollut rekisteröityneenä ko. palveluun kohta vuoden ajan, mutta en ole vieläkään oppinut sen tavoille tai saanut mainittavaa hyötyä siitä. Suomalainen Twitter-"skene" vaikuttaa aika vaatimattomalta, ja nekin vähät suomalaiset, joita siellä on, leikkivät olevansa ulkomaalaisia ja puhuvat englantia. Niin ja aikuisia ja puhuvat aikuisten asioita. Minunlaiselleni säälittävän elämän sankarille tweettailu/twiittailu ei toistaiseksi tunnu ihan siltä oikealta paikalta. Muualla maailmassa Twitteriä käytetään tsättäilyyn (verkkojutteluun), mutta Suomi-twitteristä ei voi lukea sosiaalipornoa. Ei, ellen minä sitä sinne syydä.
Niin, minullahan on oikeasti paineita, jos yritän viestiä Twitterin kautta tuntemattomille - eivät minun tuttuni harrasta näitä foorumeita, haukkuvat vain hölömöksi, kun erehdyn moisesta mainitsemaan - tai joillekin puolituttua vähemmille jonkun-muka-yhteisen-mielenkiinnonkohteen-kautta-verkostooni-ajautuneille. Suomalainen twitteristi on useimmiten itsensä asiantuntijarooliin tuossa palvelussa asettanut vain asiallisista asioista viestivä ihminen. Puolet suomalaisista lienee niitä, jotka vain postittelevat eteenpäin muualta keräilemiään linkkejä. Ja kun se tehdään vielä englannin kielellä, jossa minulla on tekemistä, että saan edes yksinkertaisimman arkiasian suollettua tekstiksi, niin hmm... onko vaiva sen arvoista?
Voisin tietysti odotella niitä aikoja, jotka eivät välttämättä ole enää kaukana. Eli sitä, kun MAMMAT VALTAAVAT TWITTERIN! Tai kertokaa minulle, joku verkkoviestintäväline, jossa mammoja ei olisi? Mikä sopisikaan paremmin raskausviikkojen, kiertopäivien, neuvolakäyntien ja testitulosten raportoimiseen kuin simppeli Twitter.
mirkku81 #helmimammat Jeee, rv 10 täynnä! Vai oliko se 10+1, no ihan sama :)
lauramakinen onnee @mirkku, tääl rv 8+4 - pönttöä halaillessa #helmimammat
perjantaina, tammikuuta 22, 2010
lauantaina, tammikuuta 16, 2010
Niin paljon kaikkee
...tai sitten ei yhtään mitään.
Epätoivo, tuskastus ja väsy. Tuleeko mistään - tuleeko minusta ikinä mitään? Olisi vaan niin paljon valitettavaa, mutta kun ei edes sitä jaksa tänne rustata, tai ehdi, tai jotain. Plaah. Sekin kun tänään yritin kierrellä vaate- ja kenkäkauppoja; kaikenlaista pitäisi hankkia, kun ulkomuoto on niin nuhju, mutta kun ei siitä vaan tulee yhtään mitään! Aaarrghh! Epätoivoissani olen yrittänyt houkutella 12-vuotiasta kummityttöäni "stailaamaan" minua, kun en vaan yksinkertaisesti omatoimisesti pysty hankkimaan yhtään mitään noista kaupoista. Löytyy vain jotain käsittämättömiä vaatteita ja kummallisia kuoseja, vääriä kokoja, pituuksia, leikkauksia, ja sitten jos joku sopisi, niin rupean yrmyilemään siitä hinnasta. Kenkäostoksissa minulla ei liiemmin ole valinnanvaraa, kun monot on kokoa juhamieto, eli pitää aina ostaa ne yhdet ainoat, jotka mahtuu jalkaan, mutta sitten jos nekin maksaa "liikaa", niin ei. Että jos joku vähän yllyttäisi tai jotain, josko sitä sitten viitsisi jotain hankkia. Hohhoijaa ja voi itku. Pitäisi varmaan suosiolla syrjäytyä yhteiskunnasta ja lähteä johonkin korpeen nököttämään yksikseen, että voisi sitten huoletta kulkea noissa vuoden 1997 retkuissa, joista pystyn luopumaan vasta sitten, kun niissä on kissan kuljettavia reikiä siellä täällä. Tai onhan minulla uudempiakin vaatteita, mutta kappas, kun suklaadieettini on tehtnyt tehtävänsä ja persus levinnyt metrin levyiseksi.
Olihan minulla se yritys päästä eroon tästä väsymyksestä. Taitaa kuulua vaan ominaisuuksiin. En minä pahemmin ole yrittänyt, mutta enpä minä kovin toiveikas ole tulosten suhteen siltikään. Ei minua huvita mennä nukkumaan iltaisin aikaisin (ja eipä sitä koskaan ehtisikään), syödä terveellisesti, ulkoilla tai harrastaa liikuntaa. Huomennakin pitäisi muka raahautua pulkkamäkeen... Tulisi jo kesä.
Tämä on ollut muuten mielenkiintoisten keskustelujen päivä.
"Äiti, tuleeko tytöistä naisia?"
"Joo... kyllä tulee..."
"Minä haluaisin olla mieluummin tyttö"
"Ahaa... öö, miksi?"
"Minä haluaisin olla äiti"
Ennen tuota keskustelua oli puhuttu Herra Snellmanin (juu se leikkelepakettien Herra Snellman) vehkeistä... Mitähän tuosta meidän pojasta oikein tulee..?
Epätoivo, tuskastus ja väsy. Tuleeko mistään - tuleeko minusta ikinä mitään? Olisi vaan niin paljon valitettavaa, mutta kun ei edes sitä jaksa tänne rustata, tai ehdi, tai jotain. Plaah. Sekin kun tänään yritin kierrellä vaate- ja kenkäkauppoja; kaikenlaista pitäisi hankkia, kun ulkomuoto on niin nuhju, mutta kun ei siitä vaan tulee yhtään mitään! Aaarrghh! Epätoivoissani olen yrittänyt houkutella 12-vuotiasta kummityttöäni "stailaamaan" minua, kun en vaan yksinkertaisesti omatoimisesti pysty hankkimaan yhtään mitään noista kaupoista. Löytyy vain jotain käsittämättömiä vaatteita ja kummallisia kuoseja, vääriä kokoja, pituuksia, leikkauksia, ja sitten jos joku sopisi, niin rupean yrmyilemään siitä hinnasta. Kenkäostoksissa minulla ei liiemmin ole valinnanvaraa, kun monot on kokoa juhamieto, eli pitää aina ostaa ne yhdet ainoat, jotka mahtuu jalkaan, mutta sitten jos nekin maksaa "liikaa", niin ei. Että jos joku vähän yllyttäisi tai jotain, josko sitä sitten viitsisi jotain hankkia. Hohhoijaa ja voi itku. Pitäisi varmaan suosiolla syrjäytyä yhteiskunnasta ja lähteä johonkin korpeen nököttämään yksikseen, että voisi sitten huoletta kulkea noissa vuoden 1997 retkuissa, joista pystyn luopumaan vasta sitten, kun niissä on kissan kuljettavia reikiä siellä täällä. Tai onhan minulla uudempiakin vaatteita, mutta kappas, kun suklaadieettini on tehtnyt tehtävänsä ja persus levinnyt metrin levyiseksi.
Olihan minulla se yritys päästä eroon tästä väsymyksestä. Taitaa kuulua vaan ominaisuuksiin. En minä pahemmin ole yrittänyt, mutta enpä minä kovin toiveikas ole tulosten suhteen siltikään. Ei minua huvita mennä nukkumaan iltaisin aikaisin (ja eipä sitä koskaan ehtisikään), syödä terveellisesti, ulkoilla tai harrastaa liikuntaa. Huomennakin pitäisi muka raahautua pulkkamäkeen... Tulisi jo kesä.
Tämä on ollut muuten mielenkiintoisten keskustelujen päivä.
"Äiti, tuleeko tytöistä naisia?"
"Joo... kyllä tulee..."
"Minä haluaisin olla mieluummin tyttö"
"Ahaa... öö, miksi?"
"Minä haluaisin olla äiti"
Ennen tuota keskustelua oli puhuttu Herra Snellmanin (juu se leikkelepakettien Herra Snellman) vehkeistä... Mitähän tuosta meidän pojasta oikein tulee..?
perjantaina, tammikuuta 08, 2010
Perjantai-ilta
Perjantai-ilta. Sängyssä postimyyntikuvastojen, kissan ja Spotifyn kanssa. Vaikea sanoa, lähestyykö seuraavana 60- vai 31-vuotissynttärit. Tänä vuonna en jaksa ajatella siitäkään asiasta yhtään mitään.
Uudenvuoden lupaukseni taitaa tänä vuonna olla se, että yritän tehdä kaiken nopeammin kuin viime vuonna. Olen ihminen börniksen kynnyksellä, ja sairaasti taidan jopa pitää siitä. Tälläkin hetkellä on työssä tilanne sellainen, etten tiedä, kuinka selviän helmikuuhun saakka - tai mitä kaikkea jääkään tekemättä...
Ikävöin toista kissoistamme, jonka päätin viedä lopetettavaksi pari päivää ennen joulua. Elämä on kyllä sen jälkeen muuttunut helpommaksi, ja minulla riittää voimia jopa kotitöihin. Mutta poissa ovat nyt ne seuralliset eleet ja lämmin kehräävä nyytti sylistä. Mona oli niin kevyt sylissä, kun lääkäriä viimeistä kertaa odoteltiin.
Uudenvuoden lupaukseni taitaa tänä vuonna olla se, että yritän tehdä kaiken nopeammin kuin viime vuonna. Olen ihminen börniksen kynnyksellä, ja sairaasti taidan jopa pitää siitä. Tälläkin hetkellä on työssä tilanne sellainen, etten tiedä, kuinka selviän helmikuuhun saakka - tai mitä kaikkea jääkään tekemättä...
Ikävöin toista kissoistamme, jonka päätin viedä lopetettavaksi pari päivää ennen joulua. Elämä on kyllä sen jälkeen muuttunut helpommaksi, ja minulla riittää voimia jopa kotitöihin. Mutta poissa ovat nyt ne seuralliset eleet ja lämmin kehräävä nyytti sylistä. Mona oli niin kevyt sylissä, kun lääkäriä viimeistä kertaa odoteltiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)