Se tuntuu siltä, että mikäs tässä on ollessa, mutta kuitenkin kaikki on vaan jotenkin huonommin kuin ennen. Aluksi se on mukavaa vaihtelua, aikaa ajatuksille - kunnes kaikki on ajateltu loppuun. Se tuntuu hyvältä idealta, joka on tulossa, mutta ei näyttäydy koskaan. Se on kuin saman päivän toistoa uudestaan ja uudestaan, yritystä täysillä vailla tulosta. Se tuntuu siltä, kuin samaan aikaan pyytäisit anteeksi ja ylistäisit itseäsi. Se on hetkiä, joissa kaikilla muilla on hyviä ideoita tilanteen korjaamiseksi. Tai niitä, kun ollaan vaan hiljaa.
Pitkä työttömyys on huolta huomisesta, tietämättämyyttä, lukemattomia kysymyksiä, pettymyksiä, selittelyä, näkymättömäksi muuttumista, yksinäisyyttä, hiljenemistä ja haaveiden unohtumista. Tulevaisuus voi olla yhtä aikaa avoimia mahdollisuuksia mutta myös alamäkeä tuntemattomaan. Työttömyys tuntuu lopulta siltä, ettei tiedä, mitä pitäisi kysyä tai tehdä. Se on jono päiviä, joista ei muista mitään erityistä. Se on aikaa, jossa unohtaa, että osaa jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti