Olen taas onnistunut siinä - väsyttämään itseni työnteossa ja muussa arkisessa puuhastelussa (mitä en kyllä moneen muuhun verrattuna oikeasti tee paljon) niin hyvin, etten jaksa ja ehdi kirjoittaa blogia. Asioita olisi mielessä jatkuvasti, mutta pitäisi varmaan ruveta rustaamaan tätä bussimatkoilla puhelimen välityksellä, jotta jotain tulisi joskus perille astikin.
Kolmenkympin kriisi olisi yksi hyvä aihe, sillä sitä täällä eletään tällä hetkellä. Taistelen vanhenemista vastaan: käyn kymmenen vuoden tauon jälkeen kampaajalla, hankin uudet silmälasit ja ostan uusia vaatteita. Yritän kammata tukkani nätisti joka päivä... ei kyllä ollut mikään maailman paras idea vaihtaa hiustyyliä, jos samalla inhoaa aamusuihkuja ja ei halua herätä hiusten laittamisen takia yhtään aikaisemmin kuin ennen. Ei tässä auta kuin hioa tekniikoita, ihan pian saavutan jo sen tason, että tukka on edustuskunnossa 4 minuutin työllä sisältäen pesun, föönauksen, taivutuksen, puristelun ja liimauksen hiuslakalla. Meikkaus jääkin sitten työajalle :D. Jos olisin teini, jaksaisin varmasti herätä meikkauksen vuoksi kaksi tuntia aiemmin kuin välttämätöntä. Enää sellaista ei kyllä jaksa ymmärtää... en kyllä käsitä sitäkään yhtä pimua (tai oikeastaan olen nähnyt näitä samanlaisia kaksikin kappaletta eri tilanteissa), jonka näin keskustan bussipysäkillä 7 asteen pakkasessa jalassaan ohuet sukkisleggingsit ja korkeakorkoiset pistokassandaalit ilman sukkia! Oli muuten aika punaiset varpaat... tai sellaset sinertävän harmaat ne kai alkoi todellisuudessa jo olla. Sen ikäisenä elämä on joustamista sieltä tai täältä, jos ei niitä asuun sopivia talvikenkiä ole, niin pakko kai se on vetää kesäsanduleissa sitten talvellakin :-/. Onneksi minun nuoruudessani luotettiin enemmän grungetyyliin kesät talvet...
Joo-o... näinkin syvälliset kirjoitukset sain pitkän taukoni jälkeen aikaiseksi. Olkoon tämä kuitenkin elonmerkkinä täältä.
