Tunnetko tämän kuvan?

Piirrellä raapustelin, luonnostelin, pitkästä aikaa yhden pienen kuvasen, aihe on matkittu jossakin näkemästäni kuvasta.

Kesällä kerran linnunpaskaan istuin

Greyn anatomiassa joku paska hääjakso. Twitter hajalla. Keksejä mennyt noin laatikollinen. Uimaan ei ole päässyt, jos sitten olisi uskaltanutkaan.

Voihan pakkoruotsikeskustelu!

On tää yksi puolue, jossa vaihtui juuri puheenjohtaja, josta tuli sitten pääministeri. Siinä tuli sitten jotain semmosta jutustelua - kuinka ollakaan "pakkoruotsista". Heti alkuun täytyy kertoa, etten olen yhtäkään kannanottoa tai puhetta kuunnellut tai lukenut viime päivinä, vaan olen satunnaisten lehtiotsikoiden varassa näine horinoineni. Mutta niin aina; mikään tässä blogissa ei perustu varmaan faktatietoon.

Olen kai kirjoittanut tästä asiasta ennenkin. Mikään vaan ei tunnu muuttuvan. Paitsi se että tuntuu kuin poliitikkojakin vietäisiin kuin pässiä narusta, kun yhtäkkiä ne dorkimmat mielipiteet löytyvät myös heidän suustaan. Mutta kansaahan hekin ovat edustamassa.

Riikka Alanen puhui Keskisuomalaisessa 15.6. fiksuja liittyen näihin pakkoruotsiasioihin. Yhtenä argumenttina ruotsin kielen opiskelun pakollisuuden poistamiseen on ollut se, että kun peruskoululaiset ja lukiolaiset on pakotettu opiskelemaan tietty määrä toista kotimaista kieltä, kuormittaa se heitä niin ylen määrin, ettei muiden kielten opiskeluun enää ole niin mahdollisuuksia tai aikaa. Alasen näkemys tästä oli se, että yhden kielen opiskelu tukee toisenkin kielen opiskelemista, eikä ruotsin kielen pakollisuuden poistamisella edistetä sen enempää muidenkaan kielten opiskelua. Muista Euroopan maista on saatu näyttöä siitä, etteivät koululaiset opiskele sen paremmin muitakaan kieliä, vaikka koulussa olisi pakollisena vain yksi vieras kieli - jos sitäkään.

Englannin ja ruotsin kielen opiskelu tukevat toisiaan - tämän tiesi Riikka Alanen ja tietää moni muukin. Mutta kun suomalaisnuori on niin urpo, ettei hän edes yritä kuunnella tai huomata tällaisia asioita, esimerkiksi sitä kuinka paljon yhteisiä sanoja näissä kahdessa kielessä on tai kuinka paljon yhteistä löydämme myös suomen ja ruotsin väliltä. Kun minä vaan en tahdo, niin minä voin sen jälkeen sulkea korvani ja silmäni kaikelta. Parhaimmillaan toistan koulussa kotona oppimaani omien vanhempieni kouluvastaisuutta, kun heillä on sattunut olemaan huonoa kielten opetusta. Siinä on vaikea ruveta keskustelemaan edes siitä, että ruotsin kieli on oikeasti helppoa, kun vertaa esimerkiksi venäjään.

Kun itse keskustelen ruotsin kielen opiskelusta joskus tuttavieni kanssa (vihaan tätä aihetta, mutta joskus sitä ajautuu muutaman sanasen vaihtamaan), niin aina sieltä paljastuu se huono suhde ruotsin kielen opettajaan. Mutta minkä sille sitten tekee, että juuri kielten opettajiksi päätyy se tietty, ikävin (?) opettajaihmisryhmä? Tai voi olla, että heistä hioutuu omanlaisiaan vasta koulumaailmassa, jossa ymmärrykseni mukaan joudutaan näinä päivinä pyytelemään anteeksi, että nyt tätä voi niin kamalan hirveää ja tarpeetonta ruotsin kieltä joudutaan pelkästään lain takia opettamaan. Voi kuinka mieluummin te rakkaat seitsemäsluokkalaiset palleroiset aloittaisittekaan espanjan tai japanin opiskelun (niissähän ei ole mitään kieliopillisia muotoja tai luokkia joita joutuisi opettelemaan ulkoa...)! Ja ne jotka ei halua oppia toista kieltä, voisivat vaikkapa laitella koko peruskouluaikansa ruokia kotitalousluokassa tai opiskella psykologiaa. Mitä yritän sanoa, on se, että on kurjaa, että ne peruskoulun ankeat kokemukset opetuksesta vaikuttavat koko elämään ja aiheuttavat sen, että oppiainetta mustamaalataan vain siitä syystä. Ruotsin kieli on suomalaiselle aina pakkoruotsi. Kun jatkamme tämän termin viljelemistä mediassa ja kodeissa, niin varmaan meidän lapsemme ilmoittavat jo ennen kouluun menemistä, että "en haluuuuu!"

Toivon hartaasti, että kaikesta huolimatta työelämä pitäisi yllä tiettyjä taitovaatimuksia kielissä. Että tietyissä, mahdollisimman monissa tietysti, täytyy pystyä vähintään lukemaan ruotsin kieltä sujuvasti. Toivon niiiiin hartaasti, että nämä tulevaisuuden lupaukset tulevat vielä törmäämään hienoilla urillaan siihen, että oma ura huipulle tyssääkin siihen, kun se himoittu firma (vaikkapa YLE) vaatiikin vähintään välttävää ruotsin kielen taitoa kaikilta työntekijöiltään. Kun vaikkapa se toimisto- tai asiakaspalvelutyö onkin etsittävä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ai niin, nykyajan lasten unelmatyöpaikka olikin näytellä Salkkareissa... mitenkähän näyttelijöiden kielitaitovaatimukset ovat, hmm hmm.