Yrittäjyyskurssilla teimme "yritysvierailun" Mediapajalle. Minun mielestä se oli kaukana yritysvierailusta, samat luennot olisimme voineet kuunnella yliopiston luokassakin. Varsinaisen Mediapajan esittelyä kesti huimat puoli tuntia ja loput päivästä oli parin yritysihmisen ja uusyrityskeskuksen edustajan luentoja. Tilaisuus oli järkätty Mediapajan studiotiloihin, joissa ilmanvaihto toimi liiankin hyvin ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen aloin palella tajuttomasti. Tauolla ihmiset hakivat naulakosta takkeja päälleen ja kiskoivat hanskoja käteen. Minua huvitti edessä istuvan hieman varttuneemman naisopiskelijan tapa lämmittää nenäänsä ensin sormiensa välissä, sitten nyrkin sisällä ja lopulta kaulaliinalla. Mahtoi näyttää omituiselta luennoitsijasta, kun kuulijakunta ähisi ja niiskutti takinkaulustensa varjossa ja yksi teki jotain epämääräisyyksiä nenänsä kanssa kaulahuivin takana.
Vuosikymmeniä kouluja käytyään huomaa joskus kyllä olevansa luennolla aivan omassa maailmassaan, josta jäniksen tapaan kuvittelee, ettei ne muut mua katso, jos en mäkään niitä näe. Tai vaikka ne näkee mut, niin ei mun tekemiset silti mitään omituisia ole. "Joo terve vaan, etkö ole ennen nähnyt ihmistä, joka treenaa kuulakärkikynän käsittelyä pelkällä kielellä?" Eipä sillä, etten olisi joskus pysähtynyt seuraamaan, kuinka hetki sitten ammattimaisen kliinisesti luennoinut asiantuntija tai konsultti ajatuksissaan ja antaumuksella innostuu imeskelemään käteensä eksynyttä jonkun muun kynää lopetettuaan puheensa ja palattuaan yleisön joukkoon istumaan. Jotkut konsultit ovat toki niin eläimiä, että imevät kyniä, karttakeppejä, laser-osoittimia, kaukosäätimiä ja muuta opetusteknologiaa jo esityksensä aikana. Jään odottamaan hetkeä, jolloin ylhäisyys itse huomaa, mitä onkaan tekemässä...
