Ihan vaan, jos joku teistä sadoista tuhansista lukijoista pelkäisi minun ihan vahingossa kuolleen. Pöö! Tässä olen - tukevampana kuin koskaan.
Töissä. Nenääni leijaili jostakin pikkiriikkisen epämiellyttävä tuoksu. Bongasin lattiassa ruskean hmm.. töhnän. "Ögön", sanoisi mieheni, ja se kuvaisi tuota ilmestystä ehkä parhaiten. Nyt olen sitten vuorotellen tehnyt töitä ja miettinyt, onko tuo tahra suklaata vai kakkaa. Mietiskely on tärkeää ja hyödyllistä. Jos päädyn siihen tulokseen, että lattiallani on suklaata, niin tietenkin syön sen. Tämä ihan vaan vinkiksi teille kymmenille tuhansille lukijoille, jotka olette erehtyneet pitämään blogini sisältöä fiksuna ja järjellisenä.
Koska jotkut spammi-paviaanit tykkäävät käyttää blogeja mainostusalustanaan, en jatkossa ehkä enää ikinä salli blogini kommentointia. Eli pidetään vaan ne sormet siellä omalla puolella. :)
Minulla on aina välillä ollut ajatuksia siitä, mitä voisin tänne kirjoittaa. Hyvä, että ajatukset siirtyvät aina johonkin muualle sen jälkeen, kun olen ne ajatellut.
Joulukuu on pian. Joulukuu on sellainen iloinen kuukausi, että Sampo-pankki ryhtyy perimään minulta opintolainaani takaisin. Voin luvata, että ylistän Sampo-pankkia ja omaa tulotasoani tasaisesti tulevien 15 vuoden aikana.
