Niin, ei tässä oikein muuta osaa kirjoitella, kuin ihmetellä tätä kesää. Vähitellen jostain hiipii myös paniikinomainen tunne siitä, että kohta se on ohitse. Vaikka onhan tästä jo paljon ehditty nauttiakin. Tosin yksikseen aika hiljaista. Onneksi oli alkukesäkin sopivan lämpöistä - Närpiön mökkiviikko sattui hyvään paikkaan.
Kauniiden ilmojen ansiota on ulkoiluinto: pari kertaa on tullut käytyä ihan kunnolla lenkillä ja muuten olen käynyt pyöräilemässä ja ihmettelemässä lähiseutuja. Niin ja muutaman maton olen käynyt pesemässä läheisellä mattolaiturilla :) Lähin, mukava uimarantakin löytyi, ja siinä olen käynyt kerran pulikoimassa. Silloin kuuntelin, kuinka läheisessä pusikossa (rannalla toki) mies opetti lastansa (en tiedä, oliko tyttö vai poika, pikkuinen joka tapauksessa..) onkimaan. Eipä olisi uskonut, että onkiminen on niin vakavaa puuhaa! :D Eipä olisi minulla onkimishaluja enää, jos sellaisella marmatuksella olisi ongen käyttöä aikoinaan isän kanssa opeteltu.
Täytynee kirjata tänne myös se, että gradupaperit ja -materiaalit on kaiveltu kaapeista työhuoneen pöydälle. Niitä olen siinä viikon verran siirrellyt erilaisiin kasoihin, joten kohta voinen tarttua myös sisällölliseen työhön :D Ei vaan... luinhan mää eilen rannalla hetken aikaa artikkelia teini-ikäisten bloggereiden identiteetin rakentamisesta. Niin, ja piirtelin siihen tekstin sekaan viivoja ja kirjoittelin jotain sanoja. Edistystä siis.
