Saattelin eilen sulhoni inttiin Mikkeliin. Arjen elely yksikseen tullee olemaan haastavaa. Jo heti Mikkelistä tultuani kehitin ensimmäisen hysteriakohtauksen mystisen väärään osoitteeseen (tai ei väärään osoitteeseen, mutta väärälle vastaanottajalle) eksyneen ulkomailta tulleen paketin vuoksi. Ilta ei tuntunut illalta, kun mies ei tullutkaan kotiin, ja tänään iltapäivällä oli ajantajuni huolestuttavasti hukassa, kun koko päivän aikataulu riippuukin vain minun tekemisistäni. Täytynee ruveta tekemään itselleen työjärjestystä eri päiville. Illaksi olen lähdössä kummityttöni syntymäpäiville. Kun huomenna palaan tuolta reissulta, voisi pestä mattoja... Jos vaan olen osannut ja muistanut sitä ennen ostaa välineitä, joilla matot voi kiinnittää pyörän tarakalle.
Aamulla loikoilin auringossa :) Pakkasin rantareppuni jo ennen kymmentä ja pyöräilin lähimmälle biitsille ottamaan aurinkoa. Jo vaatetusta vähentäessäni huomasin kävelyteitä vaeltelevan miehen tummansinisissä sortseissaan ja aurinkolasit silmillään. Katseli etsivästi ympärilleen, eikä todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä. Oikaisin itseni kohti ah ihanaisen lämmittävää aurinkoa, venyttelin ja vilkuilin silloin tällöin ympäristöä. Enkö bongannut tuon saman äijän heittämässä kävelylenkkiään jo toista kertaa samassa paikassa! Tällä kertaa hän hiippasi ohi vain hieman lähempää sitä nurkkaa, jonne itse olin puskien keskelle piiloutunut (kuten pari muutakin auringonpalvojaa). Kiskoin nopeasti pyyhettä itseni peitteeksi, kun hemmo ilmeisen harkitusti käänsi katseensa kohti meitä nurmella loikoilevia naisimmeisiä. Siinä vaiheessa kun sama tyyppi hiihteli ohi kolmannen kerran, alkoi minua hatuttaa jo ihan kiitettävästi. Tein nopeasti kaikkeni, ettei ainakaan minun valkoiseen hipiääni olisi millään tavoin edullista kuvakulmaa. Minä, toisin kuin ehkä jotkut muut, en ole rannalla vähissä vaatteissa tirkistelijöitä varten. Tunnen oloni erittäin kiusaantuneeksi, jos tajuan jonkun hiippailevan rannalla vain katsellakseen tarkoituksella siellä makoilevia vartaloita :( . Tekisivät sen edes huomaamattomammin... Mikäs siinä, jos tekee yhden katselukierroksen, mutta jos pitää laahustaa samoja reittejä useaan kertaan kädet taskussa, niin hyi olkoon. Jatkossa yritän etsiä yksityisempiä auringonottopaikkoja - jos nyt enää rusketusta pintaani kaipaan edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti