Illalla olin menossa nukkumaan ja vedin makuuhuoneen verhoja kiinni, kun katseeni osui valoläiskään taivaalla. Taas näkyi revontulia! Koko taivas oli täynnä muotoaan ja sävyään vaihtavia leimahduksia. Törötinpä siis parvekkeella aamutakissani tuijottelemassa huumaantuneena tuota ihanaa valoilmiötä, joka näkyi kirkkaimmin koillisella yötaivaalla. Revontulet laskeutuivat ja syöksyivät taivaan lakipisteestä, kuin suoraan talomme päältä, pitkinä säteinä kaikkiin suuntiin ja lähempänä taivaanrantaa ne aaltoilivat selkeinä ja kauniina vihreä-valkoisina seinäminä.
Maailman kauniita asioita, joita ei voi omakseen ottaa.
2 kommenttia:
Myö nähtiin kans.
Eikö sulle oikeesti tapahdu mitään? Mikset kirjoita? Mitä kissat on touhunnut?
Lähetä kommentti