Sen istutin ja huolella kastelin, melkein joka päivä kastelin! :)
Sitten se alkoi itää, varmaankin iti jo kolmantena päivänä.
Viidessä päivässä alkoi näyttää jo vähän ruoholta.
Palmusunnuntai koitti.
Viikossa nurmi alkoi näyttää melkein jo heinältä.
Kymmenentenä päivänä kissat haistoivat sen.
Ja sitten kun se juuri oli sopivaa 10 sentin mittaista, nättiä ja ihanaa, kissat alkoivat syödä sitä.
Heinäpuska muutti olohuoneeseen vitriinin päälle hämärään.
Siellä se Wiin kitaran vieressä kenotti surullisena ja pelkäsi kissoja.
Sitten unohdin sitä jo kastellakin, niin alkoi alamäki.
Siellä se puska väsyneenä roikotti oraitaan, kuihtui ja kuivui.
Pääsiäinenkin ehti mennä.
Olinpa kuitenkin iloinen pienestä heinäpuskastani, jonka kyllä seuraavan kerran istutan korkeampaan purnukkaan ja syvemmälle, vaikkapa pieneen metalliämpäriin.
Siis jos taas en muista, että kissat tykkäävät sitä rouskutella.
Maaliskuun viimeisenä ohrat muuttivat taloyhtiön biojätteeseen yhdessä banaaninkuorien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti