Saatoimme hautaan miehen isoäidin pari viikkoa sitten. Surullinen päivä (johon haastetta pukkasi ihan kiitettävästi myös poikamme yhä yltyvä vierastaminen ja eroahdistus) sai minut miettimään, keitä kaikkia joudumme vielä viimeiselle matkalle saattelemaan. Ja tietysti sitä ajatteli oman elämänsäkin päättymistä sitten joskus... Ajatus vielä sinne Mikkelin mummin viimeiseen matkaan - kevätaurinko valaisi päivää ja kaikki oli kovin kaunista silloin.
Minun arkeni taas on ollut gradun tekemistä aamusta yöhön, enimmäkseen yöhön. Määräaika meni jo 18 päivää sitten. Nyt on paljon valmiina ja paljon kesken. Uskon, että sunnuntaina saatan jo hymyillä melkein valmiin tutkielman kanssa.
Tämä viesti täytynee lopettaa tähän, koska en kertakaikkiaan kehtaa naputella samaan postiin valituksiani ties mistä pikku asioista. Pakko pidätellä huomiseen. Hyvät yöt siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti