Eikö olekin houkutteleva "mainos" tämän perheen elämästä?
Tänään tunnin verran saippuakuplia puuskuttaneena (tästä lähtien pidän kyllä aina sellaisia mukanani) voisin kirjata ylös viimeisimpiä lausahduksia meidän 2,5-vuotiaan suusta. On nimittäin viime aikoina tullut puhetta mm. äidin ja isän työvaatteista - kun jonakin päivänä isillä ei olekaan "taksipaitaa" päällä ja kun äiti ei työmatkalle lähtiessään tosiaan pue kravattia päälleen.
Huomenna on hoitopaikassa naamiaiset tai jonkinlaiset vappukarkelot. Pähkäiltiin pojalle vappuvaatteita tai rooliasua, mies puhelimen päässä Prismassa ja minä kotipihalla hiekkalaatikon reunalla tasapainoilemassa, mies käski kysyä, laittaisiko poika mieluummin hiiren korvat vai tiikerin korvat. Vastaus oli "omat korvat, minulla on omat korvat". Niinhän se tosiaan on.
Olemme pidempään pohtineet, mikä mahtaa olla pojan anarkiaminän nimi eli se omituinen "huui kunassi", jota tämä on toistellut viimeisen vuoden ajan esimerkiksi juoksennellessaan nakuna pitkin yläkertaa. On pähkäilty, olisiko se joku merirosvotyyppi vai ihan vaan pojan itse keksimä sana. Kauan siinä siis meni, kunnes pari viikkoa sitten tajuttiin, että oli kyse Tuure Kilpeläisen Kuningas EI :stä... "olen kuningas, suuri kuningas, kuningas E ja I..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti