Hyvin uppoavat nämä virpojille varatut suklaamunat. Taas yksi onnistumisen kokemus painonpudotushaasteessa... Johan tässä on kuukaudessa 100 g pudotettukin.
Minulta kysyttiin, onko blogini Blogilistalla, ja pitihän sitä käydä sitten ihmettelemässä ihan itse. Kaikkia blogeja niitä löytyykin. Tänään perehdyin vain siihen sarjaan, jossa helsinkiläismisut blogaavat postaamalla kymmeniä kuvia itsestään joka päivä blogiin ja välissä raportoidaan tekstin ja kuvien muodossa, mitä on tullut ostettua ja päivitellään, että kai mää nyt oon aika pirun kenkäfriikki voi apua... Yhdessä blogissa oli jotain 17 sivua tarkkaa kuvausta sen kirjoittajan iltapuhteena toteuttamasta kasvohoidosta tai kynsilakkavalikoimista, ja no senhän arvaa, mitä tällainen katkera perheenäiti moisesta voisi tuumailla. Että kateuttahan tää vaan... Mutta kyllähän mä uskon, että te kaksi tämän blogin lukijaa olisitte onnellisempia, jos minäkin vain keskittyisin pöhköjen juttujen sijaan kuvaamaan itseäni joka päivä kylppärin peilin kautta eri kulmista... helpompaa se kai olisi itsellekin, tartteis vaan aina löytää uusia vaatteita päälleen.
Ja olihan siellä muutakin. Kaikenlaista, mihin verrattuna omat höpinäni ovat kyllä hupaisan lapsellisia :D, mutta tämähän on tiedetty jo monta vuotta. En aio kehittyä.
Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka paljon näitä suklaita olin alun perin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti