Jotain on aina keksittävä

- ainakin kesällä (talvet voi keskittyä kuolemaan kaamoksessa ja pakkasessa). Olenhan meinaan lukenut juuri Kauneus & Terveys -lehden vakuuttavan ja innostavan horoskoopin. Sori, Tuoksuhoroskoopin (??).

Vesimies: Hyvin menee, mutta menköön. Järjestä itsellesi roppakaupalla tilaisuuksia laajentaa maailmaasi joko mentaalisesti tai maantieteellisesti. Usko unelmiisi ja viihdy seitsemännessä taivaassa. Haaveet ovat jättipottien alkuja.

Että näin, miten nämä aina niin sopivalta tuntuvatkaan? Horoskoopit on kyllä niin ihmeellisiä, kun aina niistä löytää juuri itselleen sopivat ohjeet. Tosin Kauneus & Terveys -lehden vakuuttavan ja innostavan Tuoksuhoroskoopin ohjeet ravulle, leijonalle tai kauriille taas eivät tunnu yhtään niin osuvilta. Jännä sekin. Mutta koska nyt tuo horoskooppikin kannustaa minua keksimään kaikkea jännää tänä kesänä, niin päätinpä sitten ensimmäisenä repäistä ja olla erilainen poistumalla kokonaan Facebookista (tosin olen kuullut että muutkin tekevät moista). Eipä olekaan käynyt mielessä kuin muutaman kerran vasta, että eihän siinä ole mitään järkeä, kun sen verkostojen kautta olen kuitenkin saanut kontaktin yllättävänkin moniin vanhoihin koulukavereihin tai yleensäkin kuulen paljon tavallista useammin kavereiden ja sukulaisten kuulumisista. Töissä kysyttiin, että MIKSI? Enhän minä mitään muuta osaa sanoa kuin, että jotain on aina keksittävä. Mutta nyt kun olen kerrankin jonkun päätöksen saanut tehtyä, voisi siinä yrittää pysyä. Tätä muuttoa on kuitenkin suunniteltu jo ennenkin - en kyllä oikein tiedä, miksi silloinkaan. Naamakirjan tilalle keksin varmasti jotain muuta :) (ja todellisuudessa hiivin sinne takaisin kuitenkin viimeistään syyskuussa). Nää nyt on näitä mun viivästyneen murrosikäni ilmentymiä kuitenkin vaan...

"Usko unelmiisi ja viihdy seitsemännessä taivaassa" - jeps, aika usein tulee käytyä seitsemännessä taivaassa. "Heippa vaan, mä leijun nyt seitsemännessä taivaassa, sooorkke en ehdi nyt viedä sitä roskapussia". Muistankohan muuten oikein, että Suomessa on ollut joku sellainen karmiva poikabändi nimeltä Seitsemäs taivas? Joku XL5:n kanssa kisannut todella keskinkertainen vinkuvonkuorkesteri..? Olisi ihan kiva, jos muistaisin väärin. Olisi ihan kiva, jos ko. musiikkia ei löytyisi miltään vanhalta kasetilta.

Tähän viikonloppuun on toistaiseksi sisältynyt Guitar Heroa sukulaisten kanssa (kukaan ei antanut sitä mikkiä minun käsiini kylläkään, jännä), jalkapalloa ja lentsikan heittelyä perheen kera ja jotain ihmeen äitiiiäitiii-kiukku-hysteria-melodraamaa pojan suunnalta. On muuten hauskaa huomata, kuinka vajaa kolmevuotias poika alkaa itse laulella enemmän ja enemmän ja sanoittaa myös biisejä itse: "Pää, olkapää, tissit, polvet, varpaat, polvet, varpaat..."