Asiaa, asiattomuuksia ja ompeluhumputuksia

Hirveesti olisi asiaa näin pitkän blogitauon jälkeen. Mutta kerropa tässä jotain, kun poika temuaa vieressä pierutyynyn kanssa... kunnes se hajoaa ja sitten draamaillaan, kun nämä tällaiset vastoinkäymiset ovat meidän hemmotellulle 5-vuotiaalle varsin outoja. Poikarukka on vielä niin ajatteleva ja pessimisti, että totesi uudenkin pierutyynyn hajoavan kuitenkin heti, jos hän sellaisen nyt hankkisi (minä en siis maininnut, että hankkisin uuden missään vaiheessa).

Mutta itse blogista voin luvata sen, että asiaton linja jatkuu. Kaikki vähänkään ammatilliseen tai asiantuntevaan taipuva sisältö ohjautunee toivottavasti jatkossa työpaikan asiantuntijablogiini. Twitterin kautta sitten sekoitan sujuvasti näitä molempia (ja tuhoan kaikki mahdollisuudet edetä urallani joskus yhtään mihinkään).

Tänä äitienpäiväviikonloppuna olen vihdoin kaivanut ompelukoneen esiin tavararöykkiöstä portaiden alta ja tehnyt valmiiksi viime syksynä aloitettuja pikkuompeluksia. Eilinen oli vallan ihana päivä, kunhan ensin sain haalittua kaikki tarvikkeet ja kankaanpalaset olkkarin isolle pöydälle :). Ammensin luovuuttani myös puhki kuluneiden kurarukkasten kierrättämiseen ja sain aikaiseksi kuvassa näkyvät pussukat. Kukaan ei ole vielä keksinyt, mitä noilla voisi tehdä. Onko sinulla ideoita?