Tää näyttää olevan se kuukausi, kun aina ennenkin olen ollut aktiivisimmillani. Kevätihminen selkeesti, juu-u. Veikkaan, että pari muutakin viestiä vielä tässä kuussa lähetetään ilmoille, laadutonta tai ei, sillä ei tätä kevätmielialaa pysty pidättelemään kuitenkaan. Paitsi vuonna 2007, jolloin keskityin tässä vaiheessa kevättä vain vetämään kunnialla läpi päivän ja yön kerrallaan, tai oikeastaan tunti ja tehtävä kerrallaan vauvan tarpeet omieni edellä sumeaa arkea sumealla logiikalla...
Yksi maanantai taas takana. Tänäkin aamuna tallustin silmät sikkurassa kylppärin peilin eteen tarkistamaan, onko lepo kasvattanut lihaksiani. Ei ollut sixpäkkiä vieläkään ilmestynyt, pakko odotella huomiseen. On minua tänään kuitenkin jotkut asiat ilahduttaneetkin. Esimerkiksi työmatkalla bussissa bongaamani Abba-fani, eli nuorehko miekkonen jolla pauhasi Dancing queen aika kovaa korvanapeissa. Siitä sai matkaansa sopivan hymyn ennen työpaikalle päätymistä. Samoin olen iloinnut lumen ja loskan alta paljastuvasta kuivasta asfaltista :).
Huomenna on mummini nimipäivä. Kortti lähti postiin, mutta harmitus sen perässä... ei ole tullut käytyä mummia katsomassa kuukausiin, tai yli puoleen vuoteen. Ottaa kyllä päähän sekin, että hän joutuu asustamaan vanhainkodissa pienessä kopperossa, kun ei enää kotonaankaan uskalla olla ja pääsee liikkumaan enää oikeastaan vain pyörätuolissa (joka sekin olisi kai voitu estää jossakin vaiheessa, jos vaan jotain apua ja hoitoa olisi järjestetty, tai mistäpä minä tiedän). Minulla on aivan hupsu ajatus - haluaisin viedä meidän kiltimmän kissan mummin luokse kyläilemään, salakuljettaa sen kassissa vanhainkodin aulan läpi sinne pieneen huoneeseen, koska mummini on aivan hulluna kissoihin (hänellä on esimerkiksi ollut sama kissaposteri olohuoneensa koristeena niin kauan kuin minä olen ollut olemassa ja se sama kuva on nykyään myös vanhainkodissa seinällä). Voin kuvitella, että mummi itse varmasti päivittelisi tempaustani ja hymähtelisi tyytymättömän oloisena (meidän mummi on niitä mummeja, jotka hymähtelevät tasaisin väliajoin telkkaria katsellessaan ja muutenkin), mutta olisi kuitenkin aivan innoissaan asiasta. Niinhän minä luulen... kuitenkin hän vaan motkottaisi jälkeenpäin ja käskisi hankkimaan meikäläiselle oman hoitopaikan jostakin mahdollisimman kaukaa :-/. Motkotuksen aiheita kun on ennenkin kuultu puskaradiosta, mm. tämä meidän sairas ja likainen avoliittomme ja lapsi ilman papin aamenta. No, se hänelle sallittakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti