Johan tässä on oltukin 2,5 tuntia kotona pojan kanssa kaksistaan. Kotona vallitsee viidakon lait, kun äiti on kotona ja isä työmatkalla. Nyt se tuolla "haistelee ilmaa" ja meinaa mennä ovikelloa soittamaan ulko-oven välistä. Ja pian ryntää kertomaan heittäneensä mamman työavaimet ulos... voi jee... Unelmailta etenee tästä niin, että tunnin päästä poika on unilla hyvin sujuneiden iltapesujen jäljiltä ja minä istahdan sohvalle punaviinilasillisen kanssa. Puuttuu vaan se viini, ja ei se todellisuus taida muutenkaan noin mennä.
Ainoa hyvä puoli näissä kahden kesken vietetyissä päivissä on se, että saan huristella töihin autolla. Sujuvoittaa menoja ihan kivasti. Joka-aamuinen työmatkabussini on aina tupaten täynnä väkeä. Siellä minä aina istun kiusaantuneena 30 muun ihmisen seisoessa keskikäytävällä ja pidättelen itseäni, etten ala ehdotella jollekin ammattiopiston pojalle, josko hän istuisi syliini ja helpottuisi sillä tavalla se tungos edes vähän :-/. Minä hullu vanha täti. Jos asuisimme Sambiassa, niillä kahdella penkillä istuisi neljä ihmistä, joku tyrkkäisi syliisi tuntemattoman vauvan tai kyselisi intiimejä asioita, eikä kukaan valittaisi mitään - tai valittaisi kyllä, mutta vain siinä tapauksessa, jos vieras vierustoveri ei suostuisikaan juttelemaan hänen kanssaan tai antaisi puhelinnumeroaan :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti